NYT ja ENNEN [272].
Ennen eli jokainen kuin asian oil laita;
Nyt on kukiin kelvotoin, ja itara, ja saita.
Ennen piti meijän miehet kunniansa suurin;
Nyt on rahat rakkaammat, ja kallihimmat juurin.
Ennen oli miehen sana lujempi kuin rauta;
Nyt on lupa luikkia, ja valat tuskin auttaa.
Ennen miehet hikoilivat työssä kaiket päivät;
Nyt niin viina viivyttää, ja juoksuttaa nuo räivät.
Ennen joivat jonkun kerran ystävinsä kanssa;
Nyt niin juopi joka miesi yksin kotonansa.
Ennen löytyi aitoissamme pellavaa ja liinaa;
Nyt ei löyvyk talossa -- kuin velkoa ja viinaa.
Ennen löytyi huoneessamme tarpeheita aina;
Nyt jos mitä tarvitaan, niin täytyy kohta lainaa.
Ennen sovun aviossa, toverit ne toivat;
Nyt ne toruu toisinaan, ja tappeloo kuin koirat.
Ennen seurais' akka aina ukkoansa myötä;
Nyt hän vieraan vuotehella viettelöökin yötä.
Ennen oli neijot nöyrät, tyynneet tytöt vainoot;
Nyt on likat ilkiöät, ja ylpiät on vaimot.
Ennen kävi poika kerran tyttöänsä luokse;
Nyt hän muihin muksihinkin yö-jalassa juoksee.
Ennen anto piika tuskin sulhaiselleen suuta;
Nyt hän muillen muikkarillen antaa vieläik muuta.
Ennen lapset kasvatettiin kurihissa Herran;
Nyt niin kurittaa he vanhemmansa monen kerran.
Ennen oli Pappi paras ystävä ja tuttu;
Nyt on sillä laissa joka miehen kanssa juttu.
Ennen laulo Lukkair ite kirkossa ja häissä;
Nyt hään toista laulattaa, ja ite ompi päissä.
Ennen tutki Tuomair aina mikä oli totta;
Nyt hään ensin taskun-pohjat tarkoin kaikilt' ottaa.
Ennen oli Lautamieskin laissa hyvin norkko;
Nyt hään istuu pöyvän-peässä kontallaan -- ja torkuu.
Ennen Vouti tilin teki veroista ja muusta;
Nyt hään heitteä rästiksi, ja panttoo kustaik kuusta.
Nimismiesi ennenkin hän toimeessansa suitti;
Nyt ei vielä vuuen peästä hänestä on kuitti.
Ennen Mittair puikon pisti juuri rajan-selkään;
Nyt hään rajat rakenteloo tikkujansa jälkeen.
Ennen oli Kauppamiehet rehelliset vielä;
Nyt ei muuta luonistu kuin kielletyllä tiellä.
Ennen oli Sotamiehet tappelussa tuimat;
Nyt hyö pauhaa pavossaan, ja juovat niin kuin huimat.
Virkamiesi ennen oli virassansa nöyrä;
Nyt on jalka jäykkä jo, ja selkä-ranko köyrä.
Mitenkäs siitt' minä olin? -- Elin niin kuin Herra;
Nyt on kaikki kavonna, vaan -- laulan vielä kerran:
"Joka kiittää vanhoja, hään nykyjähän moittii;
Ajat oli kiistallaan, vaan -- vanhatpa nuo voitti."
G--nd.