Alexander Sergejewitsch Menschikowillen.
Vara-Peäpurjehtaja, Peäsanan-Lennättäjä, Osallinen Keisarillisesta
Venäjän Vallan Hallituksesta, Peämies Keisarill. Meriväen Peäparvessa,
Suomessa löytyvän Sotaväen PeäSoattaja, Tähtikäs Kejsarill. Venäj. St.
Alexander Newskin Tähteestä, St. Annan 2:sesta Tähti-kunnasta,
Loisteilla, St. Wlademirin 2:sesta Tähtikunnasta, Isolla Ristillä, ja
St. Georgin 3:manesta Tähti-kunnasta; niin myös Tähtimies Kuninkaall.
Puolalaisesta St. Stanislain 1:mäisestä Tähti-kunnasta, ja Kejsarill.
Saksalaisesta St. Leopoldin 2:sesta Tähti-kunnasta; Osakas, Kuninkaall.
Franskalaisesta St. Ludvigin Tähteestä, ja Kuninkaall. Preusiläisestä
Tähteestä: "pour le Mérite", Loisturi Kuninkaall. Ruohtalaisesta
Miekka-Tähteestä, Isolla Ristillä; Tähti-niekka Kuninkaall.
Baijerilaisesta St. Hubertin, ja Kuninkaall. Sardinilaisesta St.
Mauritiin ja Lazarin Tähteistä, Isolla Ristillä, niin myös
Iso-Herttuallisesta Badilaisesta Zähringer-Mursun 1:mäisestä
Tähti-kunnasta, ja Kunta-Ruhtinaallisesta Hessen-Casselisesta
Sotalais-Tähteestä; lahjoitettu Kulta Miekalla, peällekirjutoksella:
"Sota-urhollisuuestaan" Kantain Kunnia-Rahoja muistoksi 1812 vuotisesta
soasta, Parisin vallottamisesta, ja Persian, ja Turkin soan-käymisestä.
ARMAHAINEN JALO-SUKUINEN
HERRA,
MAINIO RUHTINAS.
Tokkohanma Teillen tohtinoonkaan tarjoa näitä kielen viljojamme, näitä
kokeita minun Nuoruuen? Jos minut pelottaisi Jaloutenne, niin
Laupeutenne rohkeuttaa, soattamaan Teillen Suomalaisiakin uutisia.
Kuta enemmin Kansan mieli valaistuu, sitä enemmin harjoittuu Kielikin;
ja toas toisappäin: sitä myöten kuin kieltä harjoitetaan, sitä myöten
mieltä valaistetaan; sillä mielen-valaistus ja kielen-harjoitus ovat
aina käyneet rinnallaan, ja nouattaneet toinen toistaan.
Tätä on moni Hallitus oivaltanut, ja sentähen tarkoittanut toimeensa,
levitteäksensä kansallista mielenvalaistusta, Kansan kunkin omalla
kielellä. -- Ainoasti Suomalaisia Kansoja pietään vielä tässä
tavattomassa tilassa, että heijän täytyy vieraalla kielellä puhuttoo
toisiansa, kasvattoo lapsiansa, ja toimittoo laillisia asioitansa,
vaikka heillä on kieli, oma, suloinen kyllä.
Kaikki Suomenmoan Suomalaiset ovat, kielensä puolesta, poiskieletyt
nautimasta tätä mielen-valoa, tätä viisauen viljelemystä, jota kussaik
Ristillisessä Hallituksessa tarjoitetaan kullekin kansakunnallen,
kullekin yksinäiselle miehelle; ja jota hyökin oisivat ansaineet, sekä
lain-kuuliaisuuestaan että moa-uskollisuuestaan, ja muista hyvistä
tavoistaan -- liiaksikin koska kustentaavat Oppineita ja Opettajoita --
varsin tähän tarpeisehen.
Ruohin vallan aikana tehtiin kaikkia tätä, voitoksi ja hyväksi, meijän
moan Ruohtalaisillen. Suomalaiset heitettiin orvoiksi ja osattomiksi --
ja niinpä ovat vieläik.
Tätä puutosta, kansallisessa ylöskasvattamisessa, tavataan sekä
yksinäisessä että yhtenäisessä elämässämme, ja tuntuu päivästä päivään
-- aina vaikeammaksi, luonnottomaksi sitä myöten kuin mielemme
valaistuu, eikä höystyk kielemme. Sillä toellinen ymmärryksen
valaistaminen, syämminen hyvistyminen, ja tapoin sivistyminen, eli koko
meijän henkellinen luonistuminen, on mahotoin -- ilman kielen
harjoittamatak.
Yksinäiset yritykset, tässä tarkoituksessa, poisraukenoovat ja käyvät
voimattomiksi, ellei Hallitus jollaik tavalla ottaa tämän asian
auttoaksensa, ja turvataksensa. Ruotin muinonen kuuluisa Kuninkas
peästytti meitä Latinan puheesta, ja kohotti kielemme käytättäväksi
Jumalan-palveluksessamme ja kirkko-menoissamme; Venäjän Valtias
valittu, vapauttakoon meitä kerran tästä Ruohtalaisestakin
puheesta, ja koroittakoon kielemme kansan yhteiseksi opetus- ja
kirjoitus-kieleksi!!!
Armollinen Ruhtinas! Toimenne ja mieli-hyvyyvänne, jolla oletten
ihtenne velvoittaneet, valvoittaaksenne Suomalaisten parasta, on
vakuuttanut minut että monet muut, Teijän ei unehuttavan tätä meijän
henkellistä tarvistamme. Armias, tarkoittakee mielenne tähän meijän
kieleemme, joka suosioitteloo mielet meijän, ja suloitteloo, ja joka on
kallis meillen kaikillen -- jotta onnistaisitten meitä
ei ainoastaan moallisissa mutta myöskin henkellisissä!
Tässä toivossa olen minä uskaltanut omistaa Teillen näitä käsitekojani,
rukoillen Teitä: ottoa heitä tyyneellä syämmellä, kahtoa heitä --
leppeellä silmällä!
Syvämmellisemmellä arvoamisella kaiken Teijan kuuluisan Jaloutenne ja
Kunnianne olen minä aina
ARMOLLINEN RUHTINAS
TEIJÄN
kaikliin-nöyryymmäinen
palveliainen.
_Carl Ax. Gottlund_.