OSMO. Tämä on siis oikein kirjoitettu?
MAIRE. Kyllä.
OSMO. Niin, mehän jo kollatsionoimme.
ROOPE (tulee). Hm!
OSMO. Vieläkö sinä...?
ROOPE. Minä vain tulin sanomaan, että _jos_ tulisit rikkoneeksi valasi
— —
OSMO. Se on jo tehty.
ROOPE. Niin minä vapautan sinut sen sitovasta voimasta.
OSMO (kättä puristaen). Kiitos, veliseni, kiitos!
ROOPE. Sinua minä onnittelen, sillä sinä saat todellakin herttaisen
vaimon.
MAIRE. Kiusankappaleen!
ROOPE. Mutta te, neiti hyvä, (ottaa Mairetta kädestä) te saatte
mieheksenne oikean — Osmon! Tanssittakaa sitä karhua nyt oikein hyvin
pillinne mukaan!
MAIRE. Kiitos! Minä koetan parastani.
OSMO. Mutta eiköhän meidän nyt kaikkien yhdessä pitäisi poiketa tämän
päälle kilistelemään.
MAIRE. Konttoriaika onkin jo päättynyt.
OSMO. Menipä se pian tänään.
ROOPE. Ja niin onnellisesti, ettei täällä käynyt, tietääkseni, muuta
yleisöäkään kuin minä.
OSMO. Meidän liikkeemme toimiikin etupäässä vain kirjeellisesti.
ROOPE. Ja yleisö on vain syrjästäkatsojana.