Eräänä sunnuntaina meni pappi kirkkoon jumalanpalvelusta pitämään.
Tiellä yhtyi häneen kerjäläinen. Kun molemmat saapuivat eräälle
purolle, vaati viimemainittu pappia käymään kanssansa veden yli. Mutta
pappi, tietäen hyvin olevansa suuri syntinen, pelästyi ja meni porrasta
myöten, mutta hurskasta kerjäläistä kannatti vesi, niin että hän kulki
kuivin jaloin puron poikki.
Pappi oli tuskin noussut saarnatuoliin, kun piru näyttäytyi kirkossa ja
alkoi ainoastaan hänen ja kerjäläisen nähden tehdä kauheita ilveitä.
Pappi ei voinut pidättää nauruaan, niin että ne harvat kirkossa
kävijät, jotka eivät olleet vielä nukahtaneet, joutuivat ihmeihinsä.
Silloin uhkasi piru pappia ja katosi.
Kotimatkalla yhtyi kerjäläinen taas pappiin, joka äkkiä tunsi kovaa
janoa. Kun he tulivat samalle purolle, sanoi kerjäläinen: "Tässä on
puhdasta, kirkasta vettä, juo siitä!" Pappi teki niin. Sitte vei
kerjäläinen hänet yhä kauvemmas puron vartta pitkin, siksi kunnes he
tulivat lähteelle josta puro sai alkunsa; siellä makasi raato, josta
kumpusi vesi kirkkaana ja puhtaana.
"Katso nyt, mitä vettä olet juonut", sanoi kerjäläinen. "Sinä itse olet
samallainen raato, josta jumalan sana, jota saarnaat, pulppuaa puhtaana
ja kirkkaana."
Sitte kuletti hän syvimmin sydämeen satutetun takaisin. Kun he
erosivat, pyysi kerjäläinen pappia käymään hänen majassaan. "Minä
lähetän sinulle jonakin päivänä valkoisen hevosen, se kantaa sinut
minun luokseni."
Kolme päivää myöhemmin ilmaantui pappilaan todellakin valkoinen ori,
pappi nousi sen selkään ja se kuljetti hänet kauniin koivumetsän
läpi kerjäläisen majan eteen. Molemmat miehet tervehtivät toisiaan
ja isäntä, niin köyhältä kuin hän näyttikin, tarjosi vieraalleen
lasin oivaa viiniä. Pappi joi viinin, kiitti ja ratsasti taas heti
kotiin. Mutta mitä näki hän tultuaan pappilaan?... Kaikki näytti aivan
toisenlaiselta, kuin hän ne puoli tuntia sitte oli jättänyt; uusia
rakennuksia, vieraita kasvoja pihassa ja talossa -- niin jopa uusi
omituisesti puettu pappikin. "Jumalani, mitä täällä on tapahtunut?"
huusi kotiin palannut hämmästyneenä ja kauhistuneena!
Kauvemman aikaa sinne tänne puheltuaan, sillä he voivat ainoastaan
vaikeasti ymmärtää toisensa, vaikka luulivat samaa kieltä puhuvansa,
sanoi uusi pappi: "Täällä on jumala varmasti tehnyt suuren ihmeen!
Enemmän kuin kolmesataa vuotta sitte piti tässä pappilassa elää sinun
nimellisesi pappi, suuri syntinen, jonka valkoinen hevonen vei pois
ainiaaksi".
"Kolmesataa vuotta", huusi onneton, "ja minä olen ainoastaan lasin
viiniä juonut kerjäläisen luona!" Sitte luhistui hän kokoon ja muuttui
tomuksi.