Molemmat läksivät nyt ilkimyksen makuuhuoneeseen. Kurbad veti miekkansa
ja hakkasi yhdellä iskulla nukkuvalta kolme päätä; tämä heräsi tuskasta
ulvoen, tarttui taikapulloon ja joi todellakin väärältä puolelta.
Kaikki voima katosi häneltä ja hänen vastustajansa oli voittanut
pelin. Tällaisen onnellisen lopun jälkeen heittäytyi kuninkaantytär
itkien ja riemuiten pelastajansa syliin. Mutta Kurbad ei tahtonut
viivytellä, vaan niin pian kuin mahdollista päästä takaisin maan
päälle: "Voisinkohan ottaa linnan mukaani", -- sanoi hän, ihaillen
timanttista loistorakennusta. "Se on helposti tehty", -- sanoi
kuninkaantytär. - - "Tässä on seppeleeni [Lättiläiset tytöt koristivat
ja koristavat päitään vielä tänäkin päivänä mielellään seppeleillä];
käy sen kanssa kolme kertaa linnan ympäri." Kurbad teki niin ja koko
suuri loistorakennus muuttui silmänräpäyksessä timanttimunaksi,
jonka voi helposti pistää taskuun. Nyt menivät molemmat kulta- ja
sitte hopealinnaan takaisin, missä sisaret peläten ja toivoen olivat
odottaneet sankarin paluuta. Myöskin nämä molemmat linnat otti Kurbad
mukaansa kulta- ja hopeamunan muodossa. Pian saapuivat kaikki aukolle
ja heidän sanottuaan tunnussanan, vetivät vartioivat veljet heidät
ylös. Kurbad oli viimeinen. Kun hän tarttui köyteen, ja veljet alkoivat
juuri vetää, hyökkäsi suunnaton käärme pimeästä köyteen ja puri sen
keskeltä poikki. Se oli noita, sen yhdeksänpäisen vaimo, jonka Kurbad
oli lyönyt. Käärme katosi yhtä pian kuin oli tullutkin -- mutta hän jäi
maanalle.