Jonkun ajan kuluttua tarttui Kurbadiin kova matkahalu, kuuma
seikkailuhalu. Hän jätti saamansa rahat äitinsä talteen ja lähti
matkalle velipuoliensa kera. Jonkun matkaa kulettuaan huomasivat he
kauniin vuoteen tiellä -- ja melkein voittamaton unitauti tarttui
palvelustytön poikaan; hän laahautui kaunista vuodetta kohden. Mutta
Kurbad piti häntä kiinni niin lujasti vasemmalla kädellään, ettei
hän voinut liikahtaakaan, tempasi miekkansa oikealla ja hakkasi
vuoteen keskeltä kahtia. Silloin muuttui vuode verivirraksi -- ja
unitauti katosi. Kun he olivat taas jonkun matkaa kulkeneet, tulivat
he purolle ja polttava jano valtasi emännän pojan. Mutta Kurbad veti
hänet takaisin vasemmalla kädellään, tempasi miekkansa oikealla ja löi
keskelle puroa. Tämä muuttui silloin verivirraksi ja velipuolen jano
katosi.
Kolmipäiväisen matkan jälkeen tulivat veljekset suureen, vieraaseen
kaupunkiin, jonka kuninkaalla oli kolme kaunista tytärtä. Kun nämä
eräänä päivänä olivat kylpyhuoneessa peseytymässä, ryösti heidät
paholainen, josta hovi ja koko maa oli suuresti murheissaan. Mutta
kuningas oli luvannut sille, joka toisi hänen tyttärensä takaisin,
nuorimman vaimoksi ja koko valtakuntansa myötäjäisiksi. Se oli
Kurbadista ja hänen veljistään houkuttelevaa; mutta kun veljet
tahtoivat mennä umpimähkään etsimään, arveli sankari: "Täytyy alottaa
kuninkaan tyttärien etsintä samaan aikaan kuin he ovat kadonneet."
Illalla otti sankari nuijan, miekan, ryynejä ja kattilan ja lähti
veljineen kylpyhuoneeseen, missä hän heti viritti valkean ja alkoi
keittää ryynejänsä. Veljet, jotka eivät siinä mitään erikoisempaa
huomanneet, nukkuivat kohta. Keskiyöllä narisi kylpyhuoneen ovi ja
avautui hiukan; mutta raosta tirkisti paholainen ja veti ahneesti
nenäänsä ryynien hajua. Silloin hyppäsi Kurbad ylös, litisti ilkimyksen
oven väliin ja antoi nuijansa suhista hänen selkäänsä. Kivusta vinkuen
ja näkemättä mitään pelastusta, alkoi paholainen rukoilla ja lupasi
rääkkääjälleen lahjottaa huilun, jonka soitto kutsuisi kymmenen
kaikkiin tehtäviin kykenevää kääpiötä. Kurbad otti huilun, lopettamatta
kumminkaan nuijimistaan, kunnes pehmeäksi pieksetty piruparka sanoi
hänelle: "Mene tuonne pellolle, sen lopussa löydät suon, jonka keskellä
eräällä kukkulalla on suunnaton kivi. Kun siirrät tämän kiven syrjään,
löydät aukon, jonka kautta voit astua maan alle; siellä ovat kuninkaan
tyttäret."
Tämä puhe oli Kurbadille mieleen -- hän päästi pirun irti, herätti
veljensä ja lähti heidän kanssaan etsimään suota ja kiveä. Pian
tulivat he mainitulle paikalle. Kurbad työnsi helposti kiven aukolta
ja tuijotti kammottavaan syvyyteen. Kuinkahan tästä päästään alas?
Silloin muistui hänen mieleensä huilu. Hän puhalsi ja kymmenen kääpiötä
oli heti paikalla. "Hankkikaa minulle köysi", - - sanoi sankari,
-- "niin pitkä, että sillä voi ulottua tuonne syvyyteen saakka."
Silmänräpäyksessä oli käsky täytetty. Palvelustytön poika laskettiin
ensiksi alas; mutta tuskin oli tämä ehtinyt pimeyteen, ennenkuin hän jo
surkeasti rukoili vetämään takaisin, niin hirveästi pelkäsi hän.
Samoin kävi myös emännän pojalle. Nyt täytyi Kurbadin itsensä sinne.
Mutta sitä ennen antoi hän kääpiöiden rakentaa veljillensä kauniin
talon ja tuoda esille ruokaa ja juomaa, joten he voisivat kaikessa
mukavuudessa odottaa hänen paluutaan.
Saavuttuaan maan alle, meni Kurbad hitaasti eteenpäin, kunnes hän
huomasi kohoavan savun ja talon. Se oli pirun ravintola, jossa kolme
kokkia valmistivat herralleen ruokaa. Kun nämä näkivät vieraan,
huusivat he:
"Kuinka tulet sinä tänne, onneton? Meidän herramme repii sinut
palasiksi."
"Odottakaamme", -- sanoi Kurbad ja istuutui rauhallisesti lieden
ääreen. Silloin rukoilivat kokit ja puhuivat hänelle hartaasti,
että hän edes piiloutuisi, muuten tulisi ilkimyksen viha heitäkin
kohtaamaan. Kurbad suostui ja piilottautui uunin taakse. Ähkien ja
puhkuen saapui noita, haisteli ilmaa ja sanoi: "Mikä outo haju täällä
on?" "Varis lensi juuri ohitse", -- vastasivat kokit. Ilkimys rauhottui
ja meni kattilan luo maistellakseen oliko muassa tarpeeksi suolaa.
Juuri kun hän kumartui kattilan reunan yli, hyökkäsi Kurbad kätköstänsä
ja sysäsi mitään aavistamattoman paholaisen kiehuvaan liemeen. Sen
siellä kiehuessa, käski sankari kokkien kertoa, mistä kuninkaantyttäret
voisi löytää. Vanhin -- sanoivat he -- asui hopealinnassa ja kuului
pirulle, jonka Kurbad äsken tappoi, keskimäinen kultalinnassa,
kolmipäisen hirviön vankina, mutta nuorin timanttilinnassa, joka oli
kuusipäisen ilkimyksen oma. Kurbad otti nuijan ja miekan ja lähti
etsimään. Saavuttuaan hopealinnan lähelle, tuli häntä vastaan kaunis
tyttö ja kysyi ihmetellen: "Oi, nuorukainen, kuinka tulet sinä tänne?
Kun hirmuhaltijani palaa, olet surman oma."
"No, no", -- tuumi Kurbad, -- "niin pahoin ei toki käyne, varsinkin kun
hirmuhaltijasi on jo kuollut."
Sitte kertoi hän kuninkaantyttärelle, kuinka kaikki tapahtui, meni
ilosta itkevän kera linnaan, söi, joi ja kyseli hänen molemmista
nuoremmista sisaristaan. Hän sanoi hänelle kaikki, mitä tiesi ja toi
erään pullon, jonka piru oli unohtanut ikkunalaudalle. Tämä pullo
sisälsi harvinaista taikavettä. Jos sitä joi määrätyltä puolelta,
sai jättiläisvoimat, mutta jos joi vastaiselta puolelta, katosi
kaikki voima koko vuoden ajaksi. Kurbad joi ja tunsi itsensä niin
voimakkaaksi, että hän olisi voinut kantaa koko maan.
Seuraavana aamuna lähti sankari kultalinnalle ja löi kuoliaaksi
kolmipäisen pirun. Nyt olivat jo molemmat sisaret vapaat ja tullut
nuorimman vuoro. Kun Kurbad astui timanttilinnaan, makasi kuusipäinen
piru vuoteessa ja kuorsasi niin, että seinät vapisivat. Eräällä
ikkunalaudalla oli juuri samanlainen pullo voima- ja voimattomuusvettä,
jollaisen hän oli nähnyt hopealinnassa. Nopeasti käänsi Kurbad pullon
niin, että kuusipäisen, joka ei ollut mitään huomannut, täytyisi juoda
varmasti väärästä kohden. Sitte etsi hän nuorimman kuninkaantyttären,
ihmeen ihanan tytön, joka rukoili häntä mieluummin pakenemaan kuin
jättäytymään hirvittävän kuusipäisen kynsiin.