Eräänä päivänä vaati Kurbad molempia velipuoltaan mukaansa uutta taloa
puhdistamaan. Tämän asian laita oli seuraava. Vähää ennen kuolemaansa
oli isäntä rakennuttanut uuden asuinkartanon, joka kuitenkin täytyi
jättää käyttämättömäksi, koska pahat haltijat olivat siihen asuntonsa
ottaneet. Kaikki kokeet ajaa heitä ulos olivat turhat, eikä kukaan
uskaltanut enää sinne sisään. Sentähden kieltäytyivät myöskin veljet
auttamasta sankaria. Mutta tämä sanoi: "No niin, ne, jotka on syöty
keitettyinä ja paistettuina, eivät voi olla niin viisaita, kuin se,
joka niellään raa'altaan." Velipuolet rohkaisivat silloin mielensä ja
seurasivat Kurbadia noiduttuun taloon. Täällä kuuli hän puutoukkien ja
koppakuoriaisten puhelevan seinässä: "Hei, kuinka tuo sankari murtuu
kuin korsi tuulessa heti kun kolmipäiväinen herramme on ratsastanut
sillan yli." Mutta velipuolet eivät ymmärtäneet siitä sanaakaan. Ennen
keskiyötä puhui Kurbad palvelustytön pojalle: "Sinä olet heikoin
meistä, ota miekka, mene sillalle, jonka yli kolmipäisen jättiläisen
täytyy tulla ja tapa hänet." Mutta veli vastasi: "Mitä se minuun
kuuluu? Tulkoon sillan yli, ken tahtoo!" -- "Sinä siis pelkäät;
silloin täytyy minun kai itseni mennä", -- sanoi Kurbad. "Peikkoa ei
saa päästää sillan ylitse, muuten tulee hän voittamattoman vahvaksi.
Katsokaa, minä asetan tähän vesiastian, jos vesi muuttuu maidoksi, niin
merkitsee se, että minä voitan, mutta jos se muuttuu vereksi, niin käy
minun huonosti; silloin huutakaa heti äitiäni avuksi! Olkaa valppaita
elkääkä nukkuko!" Nämä sanat sanottuaan meni Kurbad sillalle. Kaikki
oli vielä niin hiljaa, ainoastaan sammakot vedessä, villihanhet ilmassa
ja pääskyset sillan alla puhelivat omalla kielellään, jota Kurbad
kyllä hyvin ymmärsi. "Kurbad, Kurbad!" kaikui vedestä. "Tapa hänet,
tapa hänet!" kuului ilmasta. "Mahtavan jättiläisen kolme päätä ovat
kaikki mennyttä kalua!" kuului sillan alta. Heti senjälkeen näkyivät
jättiläisen sanansaattajat, koira, joka juoksi haukkuen yli vainioiden
ja haukka, joka kirkuen halkasi ilmaa. Silloin otti Kurbad miekkansa
ja salpasi sillä sillan. Maa vapisi kiljuen esiinsyöksyvän kolmipäisen
jättiläisen alla; "Kurbad, elukan poika, päästä ylitse!" -- "En",
vastasi Kurbad rauhallisesti. Silloin tuli jättiläinen lähemmäksi ja
huusi: "No niin, katsokaamme, kumpi meistä voi puhaltaa rahaa sillan
alla olevasta rahakukkarostani!" Kurbad puhalsi ja aarin suuruinen
maa-ala peittyi hopearahoilla, mutta jättiläisen puhaltaessa vaan puoli
aaria kuparirahoilla. Sen jälkeen vaati Kurbad viimemainittua lukemaan
rahoja yhdessä. Mutta tämä ei suostunut. Silloin tempasi Kurbad
miekkansa ja hyökkäsi pelotta jättiläisen kimppuun. Maa vapisi, silta
ryski, miekat kalisivat -- ja kohta makasi jättiläinen, kaikki kolme
päätä murskattuna, kuoliaana maassa.
Kurbad palasi kultakasoineen iloisena kotiin ja huvitteli veljiensä
kanssa myöhäiseen iltaan. Sitten lähtivät he kaikki kolme noiduttuun
taloon -- ja taas puhelivat koppakuoriaiset ja toukat seinässä!
"Odotahan, odotahan! Kolmipäisen olet voittanut, mutta kuinka käy sinun
kuusipäisen kera?"
Puoliyön lähetessä sanoi Kurbad emännän pojalle: "Mene sinä tänään
pitämään vahtia sillalle!" Mutta tämä kieltäytyi. Silloin pilkkasi
Kurbad häntä, laittoi, kuten edellisenäkin yönä, vesiastian, kehotti
veljiä valppauteen, otti miekkansa ja lähti sillalle. Sammakot vedessä
kurnuttivat: "Kurbad, Kurbad!" -- Villihanhet huusivat ilmassa: "Tapa
hänet, tapa hänet!" ja pääskyset sillan alla visertivät: "mahtavan
peikon kaikki kuusi päätä ovat mennyttä kalua!" Keskiyön paikkeilla
saapuivat hirviön airueet, koira, joka haukkuen juoksi yli vainioiden
ja haukka, joka kirkuen halkaisi ilmaa. Maa vapisi ja peikon kiljunta
kaikui sankarin korvissa: "Kurbad, elukan poika, päästä ylitse!" --
"En", -- vastasi Kurbad rauhallisesti. "Sitte katsokaamme, kumpi
meistä voi puhaltaa enempi rahaa sillan alta!" -- Kurbad puhalsi ja
hehtaarin ala maata peittyi kultarahoilla, mutta peikolle ainoastaan
tuli puoli hehtaaria kuparirahoja; taaskin kieltäytyi hän, kun Kurbad
vaati laskemaan rahoja yhdessä. Silloin täytyi taas miekan ratkaista
-- ja kohta makasi peikko, kuusi päätä murskattuina, kuolleena maassa.
Kurbad palasi kultakasoineen iloisena kotiin ja huvitteli veljiensä
kera myöhäiseen yöhön. Sitte lähtivät he kaikki kolme noiduttuun
taloon, missä koppakuoriaiset ja madot suurella levottomuudella
puhelivat seinässä: "Siihen sinä sorrut! Molemmista herroista olet
sinä suoriutunut -- mutta yhdeksänpäistä et tule voittamaan!" Nyt
teki Kurbad kuten ennenkin ja meni keskiyöllä sillalle. Täällä
kurnuttelivat sammakot taas hänelle: "Kurbad! Kurbad!" Villihanhet
huusivat: "Tapa hänet, tapa hänet!" ja pääskyset visertelivät: "Peikon
yhdeksän päätä ovat hukassa!" -- Airueina juoksi tällä kertaa yhdeksän
haukkuvaa koiraa yli vainioiden ja yhdeksän haukkaa kirkui ilmassa.
Sitte tuli peikko itse -- ja nyt alkoi vaikea, epätoivoinen taistelu.
Pää toisensa jälkeen putosi, mutta jokaisen pudonneen sijaan kasvoi
kolme uutta päätä. Vihdoin sanoi Kurbad: "Kaikki taistelijat lepäävät
välillä, levätkäämme me myös!" Peikko suostui siihen, mutta Kurbad
mietti ainoastaan, kuinka hän voisi äitiään huutaa avuksi. Velipuolet
olivat tietysti nukkuneet, tarkastamatta vesiastiaa. Hän veti toisen
kenkänsä ja heitti sen sellaisella voimalla, että se lensi suoraa päätä
veljien ikkunaan; nämä heräsivät ja näkivät kauhulla, että vesi oli
astiassa muuttunut vereksi ja lähettivät äidin pojalleen avuksi. Nyt
sujui taistelu hyvin. Heti kun Kurbad oli pään hakannut pois, muokkasi
tamma hyvin raudotetuilla kavioillaan haavoittunutta paikkaa niin,
että kipenet sinkoilivat; siten tuli haava poltetuksi eikä siihen
voinut enää mitään päätä kasvaa. Niin suoriutui Kurbad kolmannestakin
peikosta. Kun hän sitte meni nukkumaan noiduttuun taloon, kuuli hän
koppakuoriaisten ja toukkien seinässä taas puhelevan: "Pirunpoika!
Kaikki meidän herramme on hän surmannut. Mutta odotahan, vaimot
kostavat sinulle! Kun veljekset lähtevät matkalle, asettuu kolmipäisen
vaimo kauniin, valkoisen vuoteen muodossa tielle; se, joka vuoteen
näkee, sen täytyy, tahtoi tai ei, siihen laskeutua, ja hän kuuluu
meille. Mutta kuusipäisen vaimo risteilee heidän tiellään pienen puron
muodossa ja synnyttää heissä polttavaa janoa, mutta se, joka siitä
vedestä juo -- hän kuuluu meille. Yhdeksänpäisen vaimo taasen muuttuu
käärmeeksi -- ja voi sitä, joka sen kanssa joutuu tekemisiin!"