Vapaus, yhdenvertaisuus, veljeys!
Kuuntelijajoukossa syntyi juhlallinen hiljaisuus, joka todisti
selvästi, kuinka tärkeänä pidettiin kohta kuultavaa esitystä.
»Niin, on oikein, että minulta kysytään, mitä on vapaus, mitä on
yhdenvertaisuus, mitä on veljeys. Minä sanon sen teille. Aloittakaamme
vapaudesta. Ja ennen kaikkea, veljet, älkää sekoittako vapautta
riippumattomuuteen. Ne eivät ole sisaruksia, kuten näyttää, ne ovat
kaksi toisiaan vihaavaa vastustajaa. Melkein kaikki vuoristokansat
ovat riippumattomia. En tiedä, voiko ainoatakaan niistä, sveitsiläisiä
lukuunottamatta, sanoa todella vapaaksi. Kukaan ei kiellä, etteivät
kalabrialainen, korsikalainen ja skotlantilainen olisi riippumattomia,
mutta kukaan ei tohdi sanoa heitä vapaiksi. Jos kalabrialaisen
tunteita loukataan, jos korsikalaisen kunniaa solvaistaan, jos
skotlantilaisen etuihin kajotaan, niin kalabrialainen, joka ei
voi turvautua oikeuteen, koska sorretun kansan keskuudessa ei ole
oikeutta, kalabrialainen hakee oikeutta puukostaan, korsikalainen
tikaristaan, skotlantilainen _dirkistään_. Hän iskee, vihollinen
kaatuu, hän on kostanut. Vuoristo tarjoo hänelle tyyssijan, ja koska
ei ole vapautta, tuota kaupunginasukkaan turhaan vaatimaa vapautta,
löytää hän riippumattomuuden syvistä rotkoista, sankoista metsistä,
korkeilta vuorenhuipuilta. Hän elää toisin sanoin ketun, vuorikauriin
ja kotkan riippumattomuutta. Mutta kotka, vuorikauris ja kettu,
jotka tunteettomina, muuttumattomina, välinpitämättöminä katselevat
niiden silmien edessä esitettävää suurta, inhimillistä näytelmää,
ovat eläimiä, joiden elämä rajoittuu vaistoon ja jotka on tuomittu
yksinäisyyteen.
»Alkuperäinen, antiikkinen, kantasivistys, jos niin saa sanoa, Intian,
Egyptin, Etrurian, Vähän Aasian, Kreikan, Latiumin sivistysmuodot,
kootessaan tieteensä, uskontonsa, taiteensa, runoutensa valokimpuksi,
jota ne ovat heilutelleet koko maailman yli valaistukseen silloin
vielä kehdossa uinuvaa, kehitystilassa olevaa nykyaikaista sivistystä,
ovat jättäneet ketut loukkoihinsa, vuorikauriit kallionhuipuillensa
ja kotkat pilviä pitelemään. Niiltäkin aika kuluu, mutta siinä
ei ole mittaa, niillekin tieto versoo, mutta siinä ei tapahdu
edistystä, niillekin sukupolvet syntyvät, varttuvat ja kuolevat,
mutta ne eivät opi siitä mitään. Sillä kaitselmus on rajoittanut
niiden kyvyt itsesäilytysvaistoon, sen sijaan kun Jumala on antanut
ihmiselle kyvyn eroittaa hyvän ja pahan, tunteen tajuta oikean ja
väärän, kammon eristymistä ja rakkauden yhteiselämää kohtaan. Senpä
vuoksi ihminen, joka syntyy yksinäisyyteen kuin kettu, on villi kuin
vuorikauris ja eristäytynyt kuin kotka, liittyy perheeksi, muodostuu
heimoksi, järjestyy kansaksi. Sen vuoksi, kuten jo sanoin, veljet, ei
eristäytyvällä ihmisellä ole oikeutta muuhun kuin riippumattomuuteen,
ja päinvastoin, yhteen liittyvillä ihmisillä on oikeus vapauteen.