Kettu ja aasi olivat sopineet yhteisestä puolustuksesta ja lähteneet
sitten metsästämään saalista. Kovin kauas ei ollutkaan tällä retkellä
päästy, kun vastaan tuli jalopeura. Näin ilmeisestä vaarasta kettu
koetti pelastua sillä, että lähestyi jalopeuraa ja lupasi tälle
toimittaa keinon aasin pyydystämiseksi, jos saisi valallisen
vakuutuksen, että sen oma nahka sitten olisi täysin turvassa. Jalopeura
antoi siitä kunniasanansa, ja kettu opasti aasin syvän onkalon
reunalle, houkuttaen sen syöksymään sinne piiloon. Mutta huomattuaan
aasin olevan siellä hyvässä tallessa jalopeura tarttuikin ensin kiinni
kettuun ja kävi noutamassa aasin sitten, kun mieli teki.