Muuan kaupustelija oli käynyt rannikolla ostamassa suolaa. Kotimatkalla
piti mennä virran poikki, ja vahingossa sattui hänen aasinsa putoamaan
sinne. Hyvän aikaa rimpuiltuaan se pääsi kuitenkin taas pystyyn, ja
taakka tuntui nyt paljoa kevyemmältä, sillä vesi oli sulattanut melkein
kaiken suolan. Kaupustelija lähti takaisin ja täytti satulakorit
entistä suuremmalla määrällä suolaa. Kun sitten toisen kerran oltiin
menossa virran poikki, molskahti aasi sinne tahallaan ja kompuroituaan
jaloilleen, taakan jälleen ollessa melkoista kevyempi, päästi riemuisen
hirnahduksen, ikäänkuin olisi saavuttanut, mitä olikin tarkoittanut.
Mutta kaupustelija älysi tämän juonen ja ajoi aasillaan rannikolle
kolmannen kerran. Nyt hän ei ostanutkaan suolaa, vaan sieniä. Virralle
jouduttuaan aasi tietysti uudisti temppunsa, ja kun sienet saivat imeä
itsensä vettä täyteen, paisui kuorman paino suunnattomasti. Niin aasi
sai kokea, että »pilkka sattuu omaan nilkkaan», ja ihan nääntyäkseen
laahustaa isäntänsä jäljessä kaksinkertainen taakka selässä.