Muinaisina aikoina oli merimiehillä tapana ottaa matkoille mukaansa
leikillisiä koiranpentuja ja apinoita aikansa ratoksi. Niinpä sattui
kerran muuan apina olemaan laivalla, joka hirveässä myrskyssä
joutui tuhon omaksi. Miehet rimpuilivat vedessä henkensä kaupalla,
apina niiden joukossa, ja paikalle osunut pyöriäinen, joka luuli
apinaa ihmiseksi, otti sen selkäänsä ja ui reippaasti rantaa kohti.
Kun lähestyttiin Piraioksen satamaa, joka on lähellä Ateenaa, sai
pyöriäinen siitä aiheen kysyä apinalta, oliko tämä kotoisin Ateenasta.
Apina vastasi myöntävästi, vieläpä vakuutti olevansa hyvin ylhäistä
sikäläistä sukua. »No siinä tapauksessa», virkkoi pyöriäinen, »sinä kai
tunnet Piraioksen?» — »Mainiosti», selitti apina, joka luuli Piraiosta
miehen nimeksi; »onhan Piraios parhaita ystäviäni». Kerskuri-apinan
moisesta julkeudesta pyöriäinen suuttui niin, että läimäytti sitä
pyrstöllään, ja niin tuli loppu hyvästä ystävästäni, ateenalaisesta.