Kerran oli kettu päässyt penkomaan suurta kasaa naamioita, joiden
seassa oli muuan erinomaisen kaunis. Kettu otti sen erilleen muista
ja katseltuaan sitä jonkun aikaa tuumi itsekseen: »Onpa kerrassaan
surkeata, että vaikka pään ulkomuoto on noin kelvollinen, sen sisässä
ei ole järjen hitustakaan.»