Sattuipa kerran niin, että pahanpäiväisen näköinen, nälkiintynyt
susi ja pyylevä, hieno koira tutustuivat toisiinsa valtamaantiellä.
Susi ihastui seuralaiseensa ja tiedusti uteliaana, kuinka toinen oli
saanut ruumiinsa niin siunatun mainioon kuntoon. »No, kuule», vastasi
koira, »minä varjelen isäntäni taloa varkailta, ja minulle annetaan
siitä hyvästä oikein maukasta lihaa ruuakseni ja lisäksi kelpo asunto.
Jos tulet mukaani ja teet niinkuin minä, niin sinäkin jaksaisit yhtä
hyvin.» Susi suostui heti kauppaan, ja sitten ne taas marssivat yhdessä
eteenpäin. Mutta matkan varrella susi osui katsahtamaan koiran kaulaan,
jossa oli karvaton kohta, ikäänkuin jokin olisi sitä hangannut.
»Hyvä veli», sanoi susi, »mikäs tuohon on syynä?» »Oh, ei se mitään
merkitse», vastasi koira, »kaulaketjuni lienee vain hiukan kuluttanut
karvoja». »Vai niin», tuumi susi; »jos uutta tointani varten tarvitaan
kaulaketjukin, niin minusta on parempi olla myymättä vapauttani
ruuanrippeistä.»