ENTISISTÄ JA NYKYISISTÄ AJOISTA (1907).

Ruvennenko runoilullen

Tämän ajan asioista; —

Kuinka ajan kunkin kulku

Menojansa muutteleepi.

Samoin kaikki kansan toimet

Tapojansa toimittaapi

Aina kullakin ajalla;

Kuin on täällä kulkeminen,

Milloin myötä-, milloin vasta-

Tuulta täällä soudettava

Tämän maaliman merellä,

Ihmisillä ilman alla.

Kuitenkin on kulkijoilla,

Nykyajan asujoilla

Monenmoista muuttelua;

Joita nyt nykyinen aika

Tuopi etehen enemmän

Kaiken kansan keskentehen.

Kun on vielä vaaliajat,

Valtiollen valmistukset,

Edusmiesten evästykset.

Näistä ompi nähtävänä,

Näistä toimista tulokset,

Kuinka ompi Suomen kansa

Eri seuroiksi erinnä,

Pukeutunna puolueisiin,

Joita on jollain nimillä.

Siitäpä tulevi sitten,

Ett on kansasta kadonnut,

Sopu kaikki sortununna,

Veljeys manallen mennyt,

Mielet monimielisiksi;

Joista syntyy sanasota,

Kiistelyjä kiivahia.

Vaan mikä puolueista parahin

Ompi maata moittimassa,

Vielä vanhoja tapoja,

Se on suuret sosialistit,

Mokraatit monilukuiset;

Jotka kautta kokousten

Juttujansa jutteleepi;

Akitaattorien avulla.

Vaan on näissä joutavia

Monen puolueen puheissa.

Nää on aina alkusyynä

Että seuroja enemmän,

Puolueita kaikin paikoin.

Ompi sitten syntymässä.

Eri seuroiksi elämä

Turmiollen turmeltuupi;

Josta näky nähtävänä,

Edessämme esimerkit,

Miten on mielet muuttunehet,

Sopu kaikki sortununna

Kansan kaikissa tiloissa.

Paha on nähä näkevän,

Paha kuulla kuulevankin.

Toista oli aika ennen,

Viime vuosikymmeniset.

Eipä silloin elämässä

Ollut paljon puolueita;

Oli kaksi kaikestansa:

Olihan omat suomalaiset,

Vaarit vanhat ruotsalaiset.

Nyt on uudet urohomme

Ottanehet ohjelmaansa

Kutsut kuudella nimellä.

RAUTATIE-KOKOUKSESSA PIEKSÄMÄELLÄ

6 p. heinäk. 1898.

Kuin ma satuin saapuvillen,

Koska kokousta pitivät

Tehtävistä rautateistä,

Mikä paikka ois parahin

Poikkiradaks' Pohjanmaallen.

Oli myöskin oivanlailla

Tänne tullut ukkosia

Seurakunnast' seitsemästä.

Mitäs äijät äykäsivät,

Kun oli linjasta kysymys?

Mistä halus Haukivuori,

Vaatimus oli Virtasalmen,

Mistä paras Pieksämäen,

Haluaisi Hankasalmi,

Jutteleepi jäppiläiset.

Kysyttyä komitean,

Mikä paikka ois' parahin,

Kaikki vaarit vastajaapi:

»Kodin kautta kulku suorin,

Kynnys väärä on kylähän.»

Mik' oli tieto tilastoista,

Viemisistä muillen maillen,

Koottuna komiteallen?

Suuret summat Pieksämäki,

Harkinnut ol' Hankasalmi

Tuotavaksi tukkisummat

Lähes miljooniin menevät.

Entäs sitten sarvipäitä,

Tuhansia teurahia,

Vielä voita varsin paljon,

Jonka katsoi komitea

Liioitelluksi luvuksi

Yhden vuoden vaihtuessa.

Tämän tunsi tuhmempikin

Ettei ole ensinkänä

Tässä kohtuutta katsottu

Laskuja nyt laitettaissa.

Vielä paljonkin puhuivat,

Kovin paljon kiistelivät

Paikkakuntansa paraaksi

Keski-Suomen kuuluvissa,

Jok' ei tienne tarkemmasti,

Erittäinkin etäisimmät.

Luulis ehkä Eedeniksi,

Aatamin asuntomaiksi,

Paratiisiksi paraaksi.

Mitäs vielä viimeiseksi

Vaatimus on Rautalammin?

Onko siellä ollenkana

Kuten muilla muutamilla

Viljavasti viemisiä

Maalimankin markkinoillen,

Joista tuloa tulisi

Vähänkänä valtiollen.

Mutt ei miehet Rautalammin

Ole liikoja lukenna

Tilastoihin, tietoihinsa,

Kysymyksiin komitean;

Sitä vaan he vaatisivat

Että se entinen linja

Tarkoin tutkittu tulisi,

Saisi säädyn suostumusta,

Tulisi jo tehtäväksi

Suonenjoelta Suolahtehen.

Kyll' ois' vielä kehumista,

Kuten miehillä muillakin,

Vaan oomme liiaksi likiset

Kehumahan kuntiamme.

Vaan se kuuluis kauniimmalta,

Kuin se kuuluis toisten kautta

Kehuminen, kiittäminen.

Viel' ois sana sanottava

Seudustakin seutukunnan,

Kuinka tääll' on suuret kosket,

Vesiseudut verrattomat.

Jos ois jokin kulkukeino

Paikkakunnalla parempi,

Totta syntyis suurempia

Tehtahia tehtäväksi;

Kosket kovat, kuohuvaiset

Tulolähteeksi tulisi.

Vielä viimeksi sanelen

Kokouksesta komitean.

Kiitän herroja hyviä,

Palmeenillen sanon paljon,

Joka johti komitean.

Kaikk' oli käytös kansallista,

Seurassa sopiva sääntö;

Enkä kuullut ensinkänä

Herrain ruotsillen rupeevan,

Kuten tahtoo tapa olla;

Kaikki kävi keskustelut

Suomen suorilla sanoilla,

Talonpojan tuttavalla.

Rautalammin runoniekan Albert Kukkosen runoja · 第 12 / 15 题