Kesän kiireitten perästä
Juohtui mielehen minullen
Nähdä sitä näyttelyä
Maamme maanviljeliöiden;
Katsoa myös kaupunkia
Siell' Iisalmessa isossa.
Sitten läksin liikkehellen
Oman ruunan rattahilla.
Matka joutui, tie lyheni
Suonenjoellen sukkelasti,
Josta vilisti veturi
Kiirehesti Kuopiohon.
Siitä sitten sievä laiva,
Ilma ilkkuen veteli
Maaningalle mahtavasti;
Siit' lisalmehen isosti.
Siell' oli tehty siisti portti,
Vierahillen valmistettu
Aivan liki laituria;
Jost' oli kulku kaunistettu,
Köynnöksillä koristettu,
Liput pantu liehumahan.
Oli myöskin oivanlailla
Käsityötä kaikenmoista
Pantu paljon nähtäväksi.
Varsinkin ol' vaimonpuolten.
Näitä kaikkee katsellessa,
Kaupunkia kierrellessä
Kului päivä puolisellen,
Kello kolmenkin kohalle.
Sitten miehet murkinallen
Alkoivat nyt astuskella,
Käydä kestikievarihin;
Johon meinasin minäkin
Päästä kanssa puolisellen,
Herkkuloillen herraspöydän,
Koska oli ohjelmassa
Saada ruokoa rahalla
Ilman säädyn erotusta.
Vaan siinäpä sitä erehyin.
Kun mä astuin astimia
Mennäkseni murkinoillen,
Tuli miesi tuntematon
Perässäni porstuassa;
Sepä seisotti minua,
Sanovi sanalla tuolla:
» Mihin aiot miesi mennä,
Mikä asia sinulla?»
Siihen vastasin vahillen:
»Jos ma pääsen puolisellen,
Herkkuloillen herraspöydän».
Siihen vahti vastoapi:
»Ei täällä sinun sijoa
Tällä tunnilla tulisi.
Kaikk' on tilat tilattuna,
Sa'allen hengellen salia
Istuimia ilmoitettu,
Ettet pääse ensinkänä,
Kuin et oottane ovella,
Koska käypi kello neljä,
Siihen asti herrat syövät;
Sitte saat suuhusi sinäkin.»
Siihen vastasin vahillen,
Etten oota ollenkana,
Jälkiruuillen ruvenne;
Ei vielä tuhoa tule,
Hätäpäivä päällen käyne,
Kosk' on kontissa evästä,
Tämän tuiman tukkeheksi.
Sitten läksin mä samassa.
Enpä tällä ensinkänä
Kertoelmalla ketänä
Tahdo loukata lopuksi
Enkä vahtia vakaista.
Tottapahan minun tunsi
Talonpoika-tolvanaksi;
Vielä lie vaatteista varonut
Halvaksi sen haltijata.
Ei tästä tään enempi
Ole mulla mieli musta;
Vaikka rupesin runollen,
Kertoelin kumppanillen,
Mitä matkalla tapahtui,
Näkemiä näillä mailla.
Vielä kerron viimeiseksi
Näitten seutujen somuutta,
Luonnon kaiken kauneutta.
Ihmettelin itsekseni,
Kuink' on Luoja luomisessa
Toimittanut toiset seudut,
Silloin jo sileiksi tehnyt,
Kuin on kuu kokohon pantu,
Kuin on aurinko alettu,
Laskettuna maan perustus,
Ett' on muokata mukavat,
Viljellä on sangen sievät;
Ei oo kiven kiertämistä,
Louhikoitten lohkomista,
Niinkuin ompi niillä seuduin,
Mistä kertoja kotosin
Läänin suuren länsipuolta,
Rautalammin rantamailta.