Hiljallehen ensin hiihä,
Ettet väsyne välillen,
Maseneisi matkan päällen:
Sananlasku sangen vanha,
Valmistettu vanhemmilta,
Meiltä mielehen otettu.
Samaa saattavi sanoa
Vielä näistä valtioista,
Päivistä pidettävistä,
Hiljaisista hiihtäjistä;
Kuin ei kuulu kuulumia,
Sanele sanomalehdet
Miesten mietteistä mitänä.
Ain' on maalla arveluja,
Suomen suurilla saloilla,
Miten siellä miehet jaksaa
Tehtävänsä toimitella.
Onko miehet ollenkana
Täysin terveessä tilassa,
Vai lie tullut taudin aika,
Lentsutauti liikkehellä,
Joka maalla matkustaapi;
Tahtoopi se talvikaudet
Ukkosia uuvutella.
Vaan on arvelun alaista,
Puhe puusta katsojalla,
Tohtiskohan tuokin tulla
Suomen suurehen kylähän,
Herraisehen Helsinkihin,
Joss' on rohdotkin ramilla,
Vastamyrkyt valmihina
Taudin synnyt tappamahan.
Näitä kansa keskenänsä,
Näistä päivistä puhuvat,
Vähän leikkiä lisäksi.
Vaan sen arvaamme asian
Mekin maalla matkustajat,
Ett' on siellä edessänne
Arkaluontonen asia,
Joka säädyt seisottaapi,
Painaapi pahallen mielen,
Ajatukset ahtahallen,
Että puuttuupi puhetta,
Miettehissä meininkiä.
Mitä miehet tehtänehen,
Soveltuva sotalaki,
Jota suosis Suomen kansa
Sekä kelpais keisarillen —
Se on tointa tärkeätä.
Tästä jatkui pitkä juttu,
Vaikk' on ainoa asia
Vielä näillä valtioilla,
Että kesti keskustelut
Eikä päästy päätöksihin,
Kun oli aikoa kulunna
Vielä viisi kuukauttakin.
Vaan on vielä tietämätön,
Asiakin arvelussa,
Tokko päätökset pitääpi
Eli ei merkinne mitänä
Valtiopäiväpäätöksemme;
Jos ei perustus pitäne,
Suomen laki suojanamme.
Tääll' oli myöskin tutkittava
Manivesti mainittava
Heleässä helmikuussa;
Joka tuotti tutkintoa,
Aivan paljon arvelua,
Se on paljon seisottanna
Yhteistä asian tointa.
Kaikistapa kansa saapi
Seuraukset selvitellä.
Mitä kansa saa kokea —
Ettei tiedä tuulen päällä
Mitä sattuupi selällä.
NUORISOLLEN NEUVOKSI VÄLTTÄMÄHÄN VÄKIJUOMAT.
(Raittiusjuhlassa.)
Soisin Suomeni hyväksi,
Kaiken kansan raittihiksi,
Että kuuluis kaikin paikoin
Hyvä maine Suomenmaasta.
Ettei kuuluis kaikkialta
Kamaloita kertomia,
Saapi nähdä sanomissa
Miesimurhia monia
Siellä täällä tapahtunut
Suloisessa Suomessamme.
Tätä kaikkee katsellessa
Vesi silmähän vetääpi,
Kuin on kurjoa elämä,
Pahuutta jälellä paljon
Kaikin paikoin kansassamme.
Se on maallemme häpeä,
Rannoillemme raskas kuorma,
Että on elämä vioissa,
Rikoksissa riettahissa.
Mistä paisuupi pahennus,
Mistä syyt on saatavissa,
Kuss' on kurja turman lähde?
Se on vaka vanha herra,
Viina se vihattu vieras,
Kaikkein kauhujen tekijä,
Luojan töitten turmelija.
Vaikk' on tuomarin tuvassa
Monet sakot suorittanna,
Viel' on pantu putkahankin,
Vesileivällen vedetty,
Vaan ei tunne turmatöitään
Eikä pahojaan paranna.
Vaan ei tuollen turmiollen
Vie oo sulkua suvaittu
Lain kautta laitettua,
Tehty lukkoa lujoa,
Ettei pääsis pöydän päähän
Isäntänä istumahan.
Sit' oon ihmennyt ikäni,
Ajan kaiken kummastellut,
Kun niin kauan kansakunnat,
Esivallat voimalliset
Suosiipi sitä sukua,
Lipiätä myrkkylientä;
Ettei jo ajalla ennen
Maasta temmattu tulinen,
Viety pois vihainen konna
Kansan kaiken saatavista,
Kuin se turmeli tuhannet,
Sadat surman suuhun saattoi.
Suotta Suomen kaikki kunnat
Edusmiehensä evästit,
Valtioillen valmistelit
Sillä lauseella lujalla,
Että alkohooli herra,
Kansan kaiken turmelija
Äkin poies poljettaisiin
Aivan apteekin alallen,
Tipparohdoks' rohtoloihin.
Ei kaikunut kansan ääni,
Vaikuttanut valtioissa,
Suomen herroissa hyvissä,
Meidän arvo aatelissa,
Pohatoissa, porvareissa,
Jotka aivan ankarasti
Puolusti pahatekoa,
Väkijuomain valmistusta.
Niinpä lausunkin lujasti,
Sanon kansan kuultavaksi,
Suomen säädyillen sanelen:
Jos teill' ompi onni suotu
Vielä päästä valtioillen,
Isoisillen istuimillen,
Tehkää tuosta turmiosta,
Väkijuomain väijynnästä
Loppu kerran kaikkenansa,
Loppu liemestä häjystä,
Tuhansien turmiosta;
Se on kansalle kirous,
Vihanmalja tälle maalle,
Tuskan tuoja ja häpeän,
Koston kerran Korkealta.