Kuten sanovat sanomat,
Viikkolehdet viestit tuovat,
Mitä herrat Helsingissä,
Arvoaatelit sanovat
Suomenkielen suosiosta,
Kun ei kuulu heillen vielä
Suomi suosittu olevan,
Että kelpais keskustella
Suomalaisilla sanoilla
Aatelistenkin asiat.
Tuosta on hyvä todistus
Nähty näillä valtioilla,
Kuinka Yrjömme yritti,
Koetti Koskinen puhua
Ensikerran aatelissa,
Puhevuoroa piteä
Suomalaisilla sanoilla
Arvoisellen aatelillen.
Vaan siell' ei suomea suvaittu,
Kieltä kehnoo käytettävän.
Joka ensiksi esiintyi,
Von Poriini ponnisteli,
Kovin vastusti kovasti
Viimeiset viikinkivoimat.
Samoin muita muutamia
Suomen kielen sortajia
Yhdistyypi yhtä mieltä.
Sanoivat sanalla tuolla,
Ettei kelpaa keskustella
Suomen kieli kuultavaksi
Arvoaateli-suvullen.
En siltä sanoa saata,
Arvoaatelis-sukuiset,
Niinkuin miehet muutkin herrat,
Onhan niissä oikioita
Suomenkielen suosijoita,
Jotk' ei soisi sortumahan
Suomi-äidin suomenkielen,
Jonka ennen äiti neuvoi,
Oma vanhempi opetti
Lapsillensa laupiaasti.
Vielä teillen viikinki-herrat
Kansan puolesta puhelen:
Miksi teillä mieli musta,
Miksi, vaino ja kateus
Ompi oman kielen päältä,
Koska kerran ollaan kaikki
Yhden Suomen synnyttämät,
Yhden kantamat kanaset,
Vaikka häivyimme hajalle
Suomen saaren seutuville.
Miksi siis ei yksi mieli,
Yksi mieli, yksi kieli
Ylhäisillä, alhaisilla
Kaikuis kaiken kansan suusta;
Suomi suosittu olisi.
Sitten loppuis kielikiistat,
Kovat väitökset välistä,
Selviäisi seuraelämä,
Kateuskin kahden puolen
Ylhäisien, alhaisien;
Vielä voisi veljeskättä
Tarjotakin toisillensa
Sovinnon suloista kättä,
Joka rauhan rakentaapi.