"Minä olen Iason, Aisonin poika, kaiken tämän maan perillinen."
Silloin Pelias kohotti kätensä ja katseensa ja itki tai oli itkevinään;
ja siunasi taivasta, joka oli tuonut hänelle takaisin hänen
veljenpoikansa, jottei tämä häntä enää milloinkaan jättäisi. "Sillä",
hän sanoi, "minulla on vain kolme tytärtä eikä yhtään poikaa, joka
minut perisi. Sinä olet oleva minun perilliseni ja sinä saat hallita
valtakuntaa minun jälkeeni ja naida tyttäristäni kenen itse tahdot;
vaikka kurja on kuningaskunta, jonka sinä saat ja sen hallitsija,
olkoon kuka hyvänsä, on surkuteltava mies. Mutta tule toki sisään, tule
sisään saamaan kestitystä."
Hän veti Iasonin sisään, huolimatta tämän vastustelemisista, ja puheli
hänelle niin rakkaasti ja kestitsi häntä niin hyvin, että hänen vihansa
lauhtui. Iltasen jälkeen Iasonin kolme serkkua tuli saliin, ja hän
ajatteli, että hän aivan mielihyvin ottaisi yhden heistä vaimoksensa.
Mutta viimein hän sanoi Peliaalle: "Minkätähden sinä näytät niin
surulliselta, hyvä setä? Ja mitä sinä tarkoitit, kun sanoit, että tämä
on kurja kuningaskunta ja sen hallitsija surkuteltava mies?"
Silloin Pelias taas huokasi raskaasti ja huokasi toisen ja huokasi
kolmannenkin kerran, ikään kuin hänellä olisi ollut kerrottavana jokin
kauhea kertomus ja häntä peloittaisi aloittaa; mutta viimein hän sanoi:
"Seitsemään pitkään vuoteen en ole viettänyt ainoatakaan rauhallista
yötä; eikä saa viettää sekään, joka tulee minun jälkeeni, ennenkuin
Kultainen talja on tuotu kotiin."
Sitten hän kertoi Iasonille tarun Phriksoksesta ja Kultaisesta
taljasta; ja hän kertoi myöskin, vaikka se oli valhetta, että
Phriksoksen henki kiusasi häntä, huutaen häntä yötä ja päivää. Ja hänen
tyttärensä tulivat ja kertoivat samaa, sillä heidän isänsä oli heille
opettanut osansa kullekin ja itkivät ja sanoivat: "Voi, ken tuonee
kotiin Kultaisen taljan, että meidän setämme henki pääsisi lepoon; ja
että saisimme levon mekin, joiden hän ei koskaan anna nukkua rauhassa!"
Iason istui hetken vaiti ja allapäin; sillä hän oli usein kuullut
puhuttavan tuosta Kultaisesta taljasta, mutta hän piti sen takaisin
tuomista toivottomana yrityksenä ja mahdottomana kenenkään kuolevaisen
suorittaa.
Mutta kun Pelias näki hänen istuvan vaiti, niin hän alkoi puhella
hänelle muista asioista ja mielisteli Iasonia yhä enemmän ja enemmän,
puhuen hänelle ikäänkuin hän varmasti tulisi hänen seuraajakseen ja
kysyen häneltä neuvoa valtakunnan asioissa, kunnes Iason, joka oli
nuori ja suoraluontoinen, ei saattanut olla itsekseen sanomatta: "Eihän
hän olekaan sellainen katala mies, jollaiseksi kansa häntä sanoo.
Mutta minkätähden hän karkoitti minun isäni?" Ja hän kysyi rohkeasti
Peliaalta: "Ihmiset sanovat sinua julmaksi ja verenhimoiseksi, mutta
minun mielestäni sinä olet ystävällinen ja vieraanvarainen, ja
sellainen kuin sinä olet minua kohtaan, tahdon minäkin olla sinua
kohtaan. Mutta minkätähden sinä karkoitit minun isäni?"
Pelias hymyili ja huokasi. "Ihmiset ovat panetelleet minua siinä
niinkuin kaikessa muussakin. Sinun isäsi oli tulossa vanhaksi ja
väsyneeksi ja hän antoi valtakunnan minulle omasta vapaasta tahdostaan.
Sinä saat nähdä hänet huomenna ja kysyä häneltä; ja hän on sanova
sinulle samaa."
Iasonin sydän hytkähti, kun hän kuuli, että hän saisi nähdä isänsä; ja
hän uskoi kaikki, mitä Pelias sanoi, unohtaen, ettei hänen isänsä ehkä
uskaltaisi sanoa totuutta.
"On vielä yksi asia, johon tahtoisin kysyä sinulta neuvoa", Pelias
sanoi; "sillä vaikka sinä olet nuori, näen sinulla kuitenkin olevan
viisautta yli ikäsi. Minulla on naapuri, jota pelkään enemmän kuin
ketään ihmistä maan päällä. Minä olen nyt mahtavampi kuin hän ja
saatan käskeä häntä; mutta minä tiedän, että jos hän saa jäädä meidän
keskuuteemme, hän viimein syöksee minut perikatoon. Voitko sinä neuvoa
minulle jonkin keinon, Iason, jolla voisin päästä tuosta miehestä?"
Hetken perästä Iason naurahtaen vastasi: "Jos olisin sinun sijassasi,
niin lähettäisin hänet hakemaan tuota Kultaista taljaa; sillä jos hän
kerran lähtee sitä hakemaan, niin ei sinun tarvitse pelätä hänen enää
sinua vaivaavan?"
Silloin Peliaan suu vetäytyi pilkalliseen hymyyn ja hänen silmänsä
välähtivät ilkeästä ilosta; Iason huomasi sen ja hätkähti. Hänen
mieleensä muistui tuon vanhan ukon varoitus, oma pariton sandaalinsa ja
oraakkelin ennustus, ja hän huomasi joutuneensa ansaan.