Kuinka Iason pudotti sandaalinsa Anauros-virtaan.
Kuluipa kymmenen vuotta, ja Iasonista kasvoi komea mies. Muutamat
hänen tovereistaan olivat jo lähteneet, toiset taas olivat parhaillaan
kasvamassa hänen rinnallansa. Asklepios oli mennyt Peloponnesokseen
harjoittamaan ihmeellistä parannustointaan; ja jotkut sanovat, että
hän saattoi herättää kuolleetkin henkiin. Ja Herakles oli mennyt
Thebeen tekemään ihmeellisiä tekoja, jotka ihmisten kesken ovat
tulleet sananparreksi. Ja Peleus oli nainut merinymfin ja hänen
häistään puhutaan vielä tänäkin päivänä. Ja Aineias oli mennyt kotiinsa
Troiaan, ja monta jaloa tarinaa saatte lukea hänestä ja kaikista niistä
muistakin uroista, jotka olivat tuon hurskaan Kheironin oppilaita.
Ja eräänä päivänä tapahtui, että Iason seisoi vuorella ja katseli
pohjoiseen ja etelään ja itään ja länteen; ja Kheiron seisoi hänen
vieressänsä ja tarkkasi häntä, sillä hän tiesi, että aika oli tullut.
Iason katseli ja näki Thessalian lakeudet, joilla lapithit syöttävät
hevosiaan; ja Boibeis-järven ja sen joen, joka juoksee pohjoiseen päin
Peneios-jokeen ja Tempen laaksoa kohden; ja hän katsoi pohjoiseen ja
näki vuorenseinämän, joka suojelee Magnesian rannikkoa ja Olympoksen,
Taivahisten asuinpaikan ja Ossan ja Pelionin, jolla hän seisoi. Sitten
hän katsoi itään ja näki sinisen, kimaltelevan meren, joka ulottui
kauas päivän koittoa kohden. Sitten hän katsoi eteläänpäin ja näki
kauniin maan ja leveän, syvälle mantereeseen pistävän merenpoukaman
rannoilla valkomuurisia kaupunkeja ja maataloja, joista savu sinisenä
kohosi puiden lomitse; ja hän arvasi, että siinä oli Pagasain lahti ja
Haimonian hedelmällinen alanko ja meren rannan Iolkos.
Sitten hän huokasi ja kysyi: "Onko totta, mitä uroot minulle ovat
kertoneet, että minä olen tuon ihanan maan perillinen?"
"No, mitäpä hyvää siitä sinulle olisi, Iason, vaikka olisitkin tuon
ihanan maan perillinen?"
"Minä ottaisin sen ja hallitsisin sitä."
"Mahtava mies on ottanut sen ja hallinnut sitä kauan. Oletko sinä
voimakkaampi kuin hirmuinen Pelias?"
"Voin koettaa voimiani hänen kanssaan", Iason arveli; mutta Kheiron
huokasi ja sanoi:
"Sinulla on monta vaaraa kestettävänä, ennenkuin hallitset meren rannan
Iolkosta, monta vaaraa ja monta vastusta, paljon kurjuutta ja niin
kummallisia seikkailuja vieraissa maissa, ettei sellaisia kukaan ennen
ole kokenut."
"Sitä onnellisempi olen", Iason sanoi, "kun saan kokea sellaista, mitä
kukaan ei ennen ole kokenut."
Ja Kheiron huokasi taas ja sanoi: "Kun siivet ovat kasvaneet, niin
kotkanpojan täytyy jättää pesä. Tahdotko lähteä tuonne Iolkokseen,
meren rannan kaupunkiin? Lupaa silloin minulle kaksi asiaa, ennenkuin
menet."
Iason lupasi, ja Kheiron sanoi: "Kenen tavannetkin, niin älä puhuttele
häntä tylysti ja pysy kerran antamassasi sanassa".
Iason ihmetteli, miksi Kheiron häneltä sellaista pyysi; mutta hän
tiesi, että Kheiron oli ennustaja ja näki asiat, kauan ennenkuin ne
olivat tapahtuneet. Hän siis lupasi ja juoksi vuorta alas ja lähti
kohtaloansa kohden kuin mies.
Hän vaelsi vuorta alas pensaikkojen läpi ja ajuruohotöyräiden
poikki, kunnes hän tuli viinitarhojen muureille ja laakson omena- ja
oliivilehtoihin; ja oliivipuiden lomitse kohisi vaahdoten kevättulvien
paisuttama Anauros.
Joen äyräällä istui nainen, aivan ryppyinen, vanha ja harmaa; hänen
päänsä retkahteli hervottomana rinnoille ja hänen kätensä vapisivat
voimattomina hänen helmassaan. Kun hän näki Iasonin, niin hän vikisi:
"Kukahan kantaa minut joen poikki?"
Iason oli rohkea ja uskalias ja oli juuri hyppäämäisillään jokeen;
mutta nyt hän epäröi hetkisen ennenkuin hyppäsi, niin kovasti kohisten
ja kuohuen virta vyöryi eteenpäin, aivan ruskeana sateen liottamasta
sorasta ja hopeajuovaisena sulavasta lumesta; ja hän kuuli, kuinka
piikivet kumahtelivat virran pohjassa ja tärisyttivät kallioita,
joilla hän seisoi, niinkuin sotajoukkojen kulkiessa yli kapean salmen
ratsumiehet tömistävät ja pyörät jyrisevät.
Mutta eukko vikisi vikisemistään: "Minä olen vanha ja heikko, kaunis
nuorukainen. Heran nimessä, kanna minut virran yli!"
Iason oli vastaamaisillaan hänelle tuimasti, mutta Kheironin sanat
muistuivat hänen mieleensä.
Ja hän sanoi: "Heran, Taivahisten kuningattaren tähden, tahdon kantaa
sinut virran yli, jollemme kumpikin huku puolitiehen".
Silloin eukko hyppäsi hänen selkäänsä niin ketterästi kuin vuorikauris;
ja Iason hoippuroi jokeen ja oli ihmeissään; ja ensimmäisellä
askeleella vesi ulottui hänen polviinsa asti.
Ensimmäisellä askeleella vesi ulottui hänen polviinsa ja toisella
askeleella se ulottui hänen vyötäröilleen, ja kivet vyöryivät hänen
jalkojensa ylitse ja ohitse ja luiskahtelivat hänen jalkojensa
alta. Hän kahlasi hoiperrellen ja huohottaen, ja eukko kirkui hänen
selässänsä:
"Pöllö, kun kastelit vaippani! Vai pilkkanasiko pidät minunlaistani
eukkoparkaa?"
Iasonin teki mieli pudottaa eukko selästään veteen ja antaa hänen
kulkea virran poikki omin neuvoin; mutta hän muisteli Kheironin sanoja
ja sanoi vain: "Älähän hätäile, mummoseni, paraskin hevonen astuu
toisinaan harhaan."
Viimein hän kompuroi rannalle ja laski eukon selästään virran äyräälle;
ja vahva mies hänen täytyi ollakin, muutoin hän ei ikinä olisi päässyt
tuon rajun veden yli.
Hän loikoi hetken aikaa huohottaen joen äyräällä ja hypähti sitten ylös
jatkaakseen matkaansa, mutta hän katsahti sivumennen eukkoon, sillä hän
ajatteli: "Kyllä hän sentään saisi hiukan kiittää minua".
Ja kun hän katsoi, niin eukko muuttui kauniimmaksi kuin kaikki naiset
ja pitemmäksi kuin kaikki miehet maan päällä; ja hänen pukunsa
kimalteli kuin kesäinen meri ja hänen jalokivensä loistivat kuin
taivaan tähdet; ja hänen päätään verhosi huntu, joka oli kudottu
auringonlaskun kultahattaroista; ja hunnun läpi hän katsoi Iasoniin
suurin, lempein hiehonsilmin, suurin, lempein ja majesteetillisin
silmin, jotka valaisivat koko laakson.
Iason lankesi polvilleen ja peitti kasvonsa käsiinsä. Ja nainen puhui:
"Minä olen Olympoksen kuningatar, Zeuksen puoliso Hera. Niinkuin sinä
kohtelit minua, niin minäkin tahdon kohdella sinua. Huuda minua hädän
hetkellä ja koettele, voivatko Taivahiset unohtaa."
Kun Iason katsahti ylös, niin jumalatar kohosi maasta kuin hoikka
valkoinen pilvenpatsas ja leijaili yli vuorten huippujen Olympoksen
pyhää kukkulaa kohti.
Suuri pelko silloin valtasi Iasonin; mutta hetken perästä hänen
mielensä keventyi; ja hän siunasi vanhaa Kheironia ja sanoi:
"Todellakin kentauri on ennustaja ja tiesi, mitä tuleman piti, kun hän
kielsi minua ketään tylysti puhuttelemasta, kenen hyvänsä kohtaisinkin."
Sitten hän lähti kulkemaan Iolkosta kohden; ja kulkiessaan hän huomasi
pudottaneensa toisen sandaalinsa jokeen.
Kun hän kulki kadulla, niin kansa tuli ulos katsomaan häntä, niin
korkeavartaloinen ja kaunis hän oli; mutta muutamat iäkkäämmät
kuiskuttelivat keskenään, ja viimein yksi heistä pysähdytti Iasonin ja
huusi hänelle: "Kaunis nuorukainen, ken olet ja mistä tulet; ja mitä
asiaa sinulla on kaupunkiin?"
"Nimeni, ukkoseni, on Iason, ja minä tulen Pelionvuorelta, ja minulla
on asiaa teidän kuninkaallenne Peliaalle; sanoppa siis minulle, missä
hänen palatsinsa on."
Mutta vanhus hätkähti ja kalpeni ja sanoi: "Etkö sinä tunne oraakkelin
ennustusta, poikani, kun noin rohkeasti kuljet läpi kaupungin, vaikka
sinulla on sandaali vain toisessa jalassasi?"
"Minä olen muukalainen täällä enkä ole kuullut mitään oraakkelin
ennustuksesta; mutta mitä sitten, vaikka minulla onkin vain yksi
sandaali? Kadotin toisen Anaurokseen, virtaa vastaan taistellessani?"
Silloin vanhus katsahti kumppaneihinsa; ja yksi huokasi, ja toinen
hymähti; viimein hän sanoi: "Tahdonpa selittää sinulle asian, muutoin
sinä tietämättäsi syöksyt perikatoosi. Delfoin oraakkeli on sanonut,
että mies, jolla on vain yksi sandaali, on ottava kuningaskunnan
Peliaalta ja hallitseva sitä itse. Ole sentähden varuillasi, kun
menet hänen palatsiinsa, sillä hän on julmin ja viekkain kaikista
kuninkaista."
Silloin Iason nauroi kovasti kuin korskuva sotaori. "Hyviä uutisia,
ukkoseni, sekä sinulle että minulle. Sillä siksi juuri olen tullutkin
kaupunkiin."
Sitten hän astui pitkin askelin Peliaan palatsia kohden kaiken kansan
ihmetellessä hänen ryhtiään.
Hän seisahtui ovikäytävään ja huusi: "Tule ulos, tule ulos, uljas
Pelias ja taistele kuningaskunnastasi kuin mies!"