Määrätyllä hetkellä olin taas Tonavan sillalla.
Agneksella oli hattu nurin päässä, sulka etupuolella. Kysyin, josko hän
oli tehnyt lupauksen pitää hattua päässä sulka etupuolella. Tähän ei
hän hymyillytkään; vastasi vaan: "kyllä se minulle kelpaa".
-- Ette ole varmaankaan katsonut peiliin hattua päähän pannessanne.
-- Minun ei juuri tee mieleni itseäni katsella. (Eikä näyttänyt tekevän
mieli katsella minuakaan).
-- Mitä sitte teette tuolla kauniilla seinäpeilillä kamarissanne?
-- Oletteko nähnyt sen? kysyi hän miltei pelästyneenä.
-- Miks'en? Pyysittehän minua käymään isänne luona.
-- Ja hän vei teidät sinne?
-- Toisessa huoneessa siivottiin.
Tyttö oli erittäin surullinen tänään.
-- Olette kai jo toista kertaa tänään täällä sillalla? -- kysyin.
-- En. Aamulla en ollut täällä.
-- Entä missä ovat dynamiitti-latingit? Minä saan yhä vielä Kozákilta
kirjeitä historiallinen nimi kunkin sisässä; mikä osoittaa, että vielä
tulee noita raketteja.
-- Jonkun ajan olen jo jättänyt tuomatta niitä tänne Tonavaan
heittääkseni.
-- Mitä niitten teette sitte?
-- Tänne tullessani palaan tieltä kotia, ollen unhottavinani jotain, ja
kätken dynamiitti-latingit sänkyni pohjalle.
-- Ja sitte makaatte nuo helvetinkoneet allanne.
-- Eivät ne minua häiritse.
Hauskoja makuukumppania! Partaveitsi, myrkky ja dynamiitti-latingit.
-- Ehkä ne jo loppuvatkin, lisäsi hän.
-- Enpä luule. Niitä oli koko laatikko.
Tähän seisahtui taas keskustelu. Minä en puhunut mitään
varkaan-avaimesta.
-- Oletko ollut päivällä kotona?
-- Olen. Nyt syön kotona päivällistä.
-- Joko kauankin?
-- Siitä saakka, kun sain uudet vaatteet ja huonekalut.
-- Puhuttelitteko isäänne tänään päivällä?
-- Hän puhutteli _minua_.
Näin sanoessaan lensivät kasvonsa tulipunaisiksi.
-- Jättikö hän teidän haltuunne jotakin, joka olisi minulle annettava?
-- Jätti: vekselin. -- Mutta ettehän sitä tee, ettehän? -- lisäsi hän
kiivaasti.
-- Mitäkö en tekisi?
-- Ettehän vain tule sinne allekirjoittamaan tuota vekseliä.
En ollut ymmärtävinäni.
-- Onko teillä tietoa meidän asioistamme?
-- Minä en ymmärrä niistä mitään. En tiedä mitä se on? Onko siitä
hyötyä, vaiko vahinkoa? Sen vain tiedän, ettette saa tulla sinne
allekirjoittamaan vekseliä.
-- Tiedättekö mikä vekseli on?
-- En ollenkaan. Sen vain tiedän, että teidän pitäisi siihen kirjoittaa
nimi, joka ei ole teidän nimenne, ja ettei maailmassa löydy aarretta,
jonkatähden te sen tekisitte.
-- Sen voisin tehdä yhdessä tapauksessa. Jollei tämä vekseli joutuisi
yleiseen pankkiin vaan yksityisen lainaajan käsiin, niin voisi sen
säilyttää sinetillä suljetussa kirjekuoressa, ja kun sitte isänne saa
maksun Fiumen firman tilauksista tai minä saan maatilastani suurempia
tuloja, esim. villojen tai karjan myymisestä niin maksamme vekselin ja
revimme sen palasiksi eikä kellään ole mitään siihen sanomista.
-- Siis on luvallista tehdä väärin, kun vain tekee salassa? -- kysäsi
hän katsoen rohkeasti silmiini.
-- Ei luvallista, mutta tavallista.
-- Tavallistako rehellisille ihmisillekin?
-- Niin, jos siitä on hyvät seuraukset, esimerkiksi, jos perheenisä,
jolla on varma toivo kolmen kuukauden kuluttua saada suuri voitto
ammatistaan, täksi ajaksi turvautuu tähän hieman mutkalliseen mutta ei
ketään vahingoittavaan keinoon.
-- Olisitteko te valmis turvautumaan tämmöiseen keinoon _itsenne_
tähden.
-- En.
-- Mutta jos voisitte siten toisia auttaa, tekisitte niin?
-- Tämä on kokonaan uskonopillinen kysymys.
-- Sitte pitää kai vastauksenkin olla uskonopillisen?
-- Saattaa löytyä erinäisiä tapauksia, jolloin ihminen hypähtää ulos
säännöllisen ajatusten juoksun radalta.
-- Sitä minä en ymmärrä. Sen vain tiedän, että jollemme voi rauhoittaa
omaa sieluamme, kun se kauhistuu jotakin tekoa, niin vaikka silloin
olisi ympärillämme sadottain ihmisiä, ja jokainen tekisi samoin, emme
rauhoitu _oman itsemme kanssa_.
Kuka kuiskailee tällaisia ajatuksia Kuiskaaja-kadulla kaupungin
lokalätäkköjen hajussa kasvaneelle tytölle? -- Syntyneekö ehkä ja
kasvaneeko muutamissa ihmisissä siveyden tunne: saastutuksen pelko?
Kenties on ihmisillekin annettu semmoinen vaisto, joka kauhistuu
"ensimmäistä" askelta lokaan. Vaisto, joka sanoo, että jos lokaantunut
jalka on häpeä, niin on jo kunnia olla silmiin korviin loassa!
Kerran oli minulla renki, joka joi itsensä joka sunnuntai niin
juovuksiin, että häntä täytyi aina korjata kadun loasta. Kun häntä
sentähden toruin, vastasi hän: "kun vain kerran koettaisitte kuinka
hyvä on loassa maata, niin ette koskaan enää haluaisi maata
höyhen-vuoteella".
Me saavuimme sillan päähän. Tässä piti meidän erkaantua.
-- Ettehän vain tule tänään meille? -- sanoi tyttö ja laski kätensä
rukoilevasti ristiin.
-- Entä jos varustaisin omalla nimelläni isänne vekselin?
-- Sitä ette myöskään saata tehdä; sillä kunniasanallanne olette
luvannut eräälle henkilölle, ettette enää kirjoita nimeänne vekseliin.
-- Keneltä olette sen kuullut?
-- Siltä mieheltä, jonka käskystä minä tulen joka päivä tänne. Hän
tietää kaikki, mitä teille tapahtuu. Ja sittekin, jos tämä olisi teille
mitä helpointa; (mutta tiedän aivan hyvin, että mitä te tuhlaatte
meille, sen varastatte melkein kuin alttarilta), siinäkin tapauksessa
voin kysyä: mitä varten? mitä hyötyä teillä on siitä? kuka maksaa
takaisin? Mitä velkoja voisi ottaa häneltä? Kahlekoiransako?
Näin sanoen kiersi tyttö kaulastaan riippuvan mustan rihman pään
peukalonsa ympäri: -- silmänsä puhuivat:
-- Kas tässä isäni kahlekoira!
Sitte liikkuivat hänen huulensakin:
-- Lähettäkää vielä tänään kantajan kautta meille kirje, jossa
ilmoitatte isälleni, ettette voi tulla luoksensa.
Näin sanoen juoksi hän tiehensä vastausta odottamatta.
Mutta minulla oli koko yön kovat puuhat, milloin hain minä
järki-kultaani, milloin haki taas tämä minua; vaikeata oli löytää
toisiamme.
Samanlaisissa tiloissa ei tavallisesti ennen minua häirinneet tällaiset
huolet. Suloisen hetken tähden minä tavallisesti unhotiin, että siitä
on seurauksena kokonainen ikävä vuosi. Löytyypä ilkitöitä, joita
hyvässä seurassa pidetään hyvinä töinä. Joka ihminen nauraisi minua,
jos sanoisin, että minulla on avain, jolla voisin avata paratiisin
portin, mutta en tohdi käyttää sitä; vaan vien sen mukanani kotiin,
lasken sen pöydälleni ja puhelen sen kanssa kahdenkesken.
Nyt täytyy joko astua eteenpäin tai palata takaisin; kynnyksellä ei käy
seisominen.
Unissanikaan en voinut paeta noita ihania silmiä, jotka sulkeutuessaan
sulkivat minutkin, niin että olin kuin vanki muurien takana, mutta
jotka minuun katsoessaan karkottivat minut luotaan, niin että luulin
kuuhun lentäväni.
Seuraavana päivänä oli suuri ottelu valtiopäivillä. Yleinen äänestys
valtion tulo- ja menoarvion suhteen neljän viikon kovan kiistan
jälkeen. Jokainen puolue oli koonnut kaikkialta kaikki mahdolliset
äänet. Kuten sieniä syksyllä, nähtiin ilmaantuvan muodoltaan
tuntemattomia edusmies-kryptogaameja, jotka koko vuoden olivat olleet
näkymättömiä kuten itiöt kasvissa. Puolueet toivat sairaatkin
jäsenensä; vieläpä nekin nousivat vuoteeltaan, jotka tavallisesti
panevat maata vasta aamulla. Äänestyksen edellä pidettyjen
loppupuheitten jälkeen kimalteli jo 32 astetta lämmin ilma salissa
opaalin väreissä ja ilmakehä näytti merenpinnalta, josta vasemmiston
miehet vyötäisiin saakka ulottuvine partoineen kohousivat kuten
merihirviöt. Äärimmäisellä penkillä istui hydran kaltainen olento, joka
tavallisesti ahmasi vatsaansa kahdeksan ministeriä. Parvilla
vallitsi yleinen hiljaisuus, joka yhä kesti, vaikka puolen päivän
aika jo oli kulunut ohi. Nuo kunnioitettavat naiset tuolla ylhäällä
eivät varmaankaan syö kotona päivällistä, nuo kunnioitettavat
herrat ylioppilaat luultavasti eivät missään. -- Äkkiä sattui
teaatteri-kiikarini tuttavani kasvoihin. Tuo kalpea katsanto,
ryppyinen ja uhkaa osoittava otsa; se oli yhtiömieheni: herra Kozák.
"Ai, tuhat tulimmaista! Nyt muistui mieleeni, että minun pitäisi
räjähyttää nyt ilmaan koko tämä huone kaikkineen päivineen! -- Kokonaan
olin tämän unhottanut. -- Nyt hän odottaa parvella minun nousevan
sijaltani ja menevän presidentin pöydän luo yhdistämään sähkökoneen
lankaa helvetin kolon langan kanssa, jotta hän silloin voisi mennä
pakoon. Mutta sinun asiasi ei tänään tule esille! -- Miten minä
suoriudun asiasta, kun hän vetää minut edesvastaukseen? Se on lykätty
anomus valiokuntaan!"
"Kirottu hallitus" voitti tälläkin kertaa. Eikä maa vaipunut sen alla,
lukemattomien syntiensä taakan alla.
Appeni oli vain odottanut tätä tilaisuutta; hän aikoi palata kotiin jo
iltajunassa. Minä seurasin häntä asemahuoneelle. Ennestään tiedän, että
jokaiselle apelle tekee hyvää lähtiessään kotimatkalle Budapestista,
kun sekasorrossa asemalla vävy kantaa hänen kapineitansa; -- suoraan
sanoen hyvää se tekee vävyllekin. Päässäni kihisi vain yksi ajatus:
tänään illalla olen taas vapaa, ei kukaan kysy: paljoko kello oli kun
kotia tulit?
Toisiansa tuuppailevien matkustavien ja kantajajoukon keskellä tulee
minua kohden mies kantajan mekko yllä ja olalla kapsäkki, jolla
hän tuppaa ikäänkuin tahallaan minua selkään ja astuipa vielä
jaloillenikin. -- Olin juuri antamaisillani hänelle hyvän läksyn mutta
kun näin hänen kasvonsa sanoinkin: "suokaa anteeksi!" Se oli Kozák.
Epäilemättä aikoo hän puhutella minua. Ei mikään paikka ole soveliaampi
salavehkeille kuin asemahuoneitten odotussalit, ja jos tahdot olla
oikein turvan takana, niin katso missä on poliisi, seiso hänen
viereensä!
Minä menin hänen perässänsä, jottei hän tulisi minun perässäni.
-- Mitä täällä teet? -- kysäsin häneltä astuen varpaillensa.
-- Rahan ansiolla olen. Kotona on tehdas tauonnut työstä, vastasi hän,
vetäen lakin lippua silmilleen.
-- Olettehan saaneet suuren tilauksen irredentisteiltä.
-- Kuka sen on sanonut? Kyttyräselkä Thersitesko? Aina hän joko uneksii
tai valhettelee. -- Nuo tuolla Adrian meren toisella puolella soisivat
kernaammin meidän todistavan loistavalla työllä, että olemme heidän
liittoonsa kelpaavaa kansaa, vaan emme pelkkiä suurisuisia pettureita.
-- Kovaa puhetta.
-- Ja sinulle kovinta! Miksi jäi täksi päiväksi määrätty tuhotyö
tapahtumatta?
-- Se, hyvä serkkuni, on sula mahdottomuus, mitä sinä suunnittelit.
Presidentin kilistyskoneesta ei löydy salissa osaa, jota lähelle voisi
päästä. Nuo kaksi vaskilankaa menevät pikakirjurien huoneesen.
Ilmareikää ei myöskään voi käyttää, kuten sinä arvelit; sillä kun ovet
avataan, menee salinvartia heti sisään, jotta tämä paikka ei jää
koskaan vartijattomaksi.
-- Entä missä ovat Phlegetonin tipat?
-- Ne olen minä niin kätkenyt, ettei niitä löydä yksikään ihminen.
-- Tämä kaikki on valhe.
-- Herra!
-- Ei mitään "herroja!" Meikäläiset eivät ryhdy kaksintaisteluun. Se on
nautamaista. Jonka me olemme tuominneet kuolemaan, sen pistämme salaa
kuoliaaksi. Tämä on järkevyyttä. Keskuudessamme ei kukaan saa tuntea
itseään loukatuksi, kun hänelle sanotaan totuus vasten silmiä. Joko
kuulut liittoomme tai et kuulu! Edellisessä tapauksessa pitää sinun
totella ja olla vaiti, jälkimmäisessä taas olet joukkoomme tunkeunut ja
kuolemaan tuomittu. Älä ole noin nolon näköinen. Tikarilla emme sinua
surmaa, jos olet kavaltaja.
-- Voin näyttää toteen, etten ole teitä kellekään kavaltanut.
-- Oh, kavaltamista ei ole vain yhdenkaltaista. Kavaltamiseksi emme
kutsu vain sitä, kun joku antaa meidät ilmi poliisille, vaan myöskin
kun joku pettää meidät.
-- Perhana! Tämä on liikaa! Minäkö olisin pettänyt teidät, minä joka
annoin puhdasta rahaa teidän raketeistanne?
Mies pisti kreutzerin rahan hampaittensa väliin ja lausui sitä purren;
(Hänen oli tapa aina puhua hampaitansa avaamatta).
-- Rahaa annoit vietelläksesi tyttöä! Kyllä minä tiedän! Hän rakastaa
sinua ja ylönkatsoo sentähden minua. Sen hän sanoi minulle suoraan. Hän
vihaa minua, sillä hän rakastaa sinua. Eihän tämä ollut suostumuksemme,
veikkoni. Kahdeksannentoista sataluvun käsitys on, ettei miehen
ole tarvis olla uskollinen "yhdelle" naiselle, vaan hänelle on
uskollinen "kaksikin"; jopa kaikkikin. Tässä suhteessa löytyy kaksi
mahdollisuutta. Joko olet kosmisti tai "poroporvari". Jos olet
kosmisti, niin älä anasta yksin itsellesi tyttöä, joka kelpaisi
minullekin; jos taasen olet poroporvari niin mene kotia vaimosi luo ja
pysy koreasti hänen luonansa. Tahdothan tehdä Agneksen orjattareksesi.
-- Minä panen vastalauseen.
-- Mutta minulla on todisteita siihen. Eikö tuo kyttyräselkä
sielukauppias ole tehnyt kanssasi kauppaa? Ethän aikone sitä kieltää?
Tuossa kahdentuhannen floriinin vekselissä on myöskin minun nimeni.
-- Mutta ei minun.
-- Ei vielä. Mutta kun se tulee siihen, on se oleva pettämätön todistus
sinua vastaan, aivan kuin koko kansanpaljous olisi ollut kuulemassa
suostumustasi hänen tähtensä. Mutta tämän minä pian saan tietää. Sillä
se rivi, johon kirjoitetaan hänen "määräämällensä" on vielä tyhjä. En
tehnyt Haggeukselle sitä hyvää että olisin kirjoittanut vekselin
minun maksettavakseni. Tahdon tietää, kuka on siirtäjä? Jos siis
allekirjoitat vekselin illalla, saan minä siitä tiedon jo seuraavana
aamuna. Ja jos kirjoitat siihen valenimesi, niin on seuraavana päivänä
kaikissa kansanlehdissä uutinen, että valtiopäivämies X. on
kirjoittanut vekseliin vieraan miehen nimen! Jos taas kirjoitat oman
oikean nimesi, niin kirjoitan minä suoraan sille vanhalle herralle,
jota sinä saatoit tänne ja joka on sinun appesi ja ilmoitan hänelle,
että sinä ensiksikin olet syönyt sanasi, ettet enää kirjoita nimeäsi
vekseliin, toiseksi saatat perheesi perikatoon, kun kevytmielisesti
tuhlaten heität pois rahoja, jotka eivät ole omiasikaan ja kolmanneksi
petät vaimosi ja minä kirjoitan hänelle myöskin. Tunnenpa hyvin
olosuhteesi. Kummassakin tapauksessa lankee ruumis-arkun kansi
ylitsesi.
Kiero ihminen! Helppohan minun on sitoa hän kahleisin.
Sillä arvoisa veikko erhettyi yhdessä kohden suuresti, kun nimittäin
luuli peloittavansa minua uhkauksillaan. Päinvastoin: hän ei ole mies
minua pettämään. Kun sanotaan: "vaara uhkaa" -- niin menkäämme sinne!
Mutta jos sanotaan: "suuri vaara uhkaa!" -- silloin rientäkäämme!
-- Olet ymmärtänyt väärin koko asian, veikkoseni, -- vastasin
levollisesti. Minua saat luulla niin koirankuriseksi kuin tahdot, mutta
tuon tytön edessä sinun _täytyy_ kumartaa sekä päätä että polvea.
Hänellä on jalo luonne: hän on Vera Sassulitsch.
-- Se sikseen. Tiedänhän sen. Mutta saattaahan olla jalo luonteeltaan ja
kuitenkin Raamatun Rahab: ensimmäinen kosmisti-nainen.
-- Mutta kumminkin väitän, että jos minulla olisikin itsekkäitä
tarkoituksia, niin ne särkyisivät hänen teräksistä luonnettansa
vastaan. Jos minä autan Haggeusta kirjoittamalla vekseliin joko oman
nimeni tai toisen, niin teen sen vain siinä tarkoituksessa, että hän
voisi valmistaa pyranastatorin irredentisteille.
-- Hyvä. -- Luotan sanaasi. Siis kuulut meihin ja tahdot pysyä
liittolaisenamme. Mutta tämä täytyy sinun koetuksella näyttää toteen.
Me emme usko liittolaisiammekaan. Sanotaan, ettei unkarilaisella ole
mielen lujuutta. Hän ei voi tehdä kuten italialainen tai venäläinen,
nimittäin antaa helvetinkoneen räjähtää missä enimmän ihmisiä on
koossa; meidän veikkomme asettavat petardejansa paikkoihin, joissa ne
eivät vahingoita ketään. Runollista kansaa. Hyvä. Huomaan, ettei koko
maassa löydy rhinoceros-mielistä miestä, joka lennättäisi ilmaan korsua
Aleksanderin kadun varrella, silloin kun se on täynnä. Minä tiedän
miedomman keinon, -- Tarkoitan nyt tällä kertaa erästä pientä
helvetinkonetta, joka mahtuu valtiopäivämiehen pöytälaatikkoon. Tämän
panee räjähtämään omituinen kone-laitos. Varmaan olet kuullut
puhuttavan Thomaksen helvetinkoneesta, jolla voisi upottaa suuren
laivan meren pohjaan. Minun keksintöni on samaa laatua, Se on
taskukellon kaltainen. Sen saattaa vetää ylös ja asettaa viisarin sille
minuutille, jolloin tahdomme sen räjähtämään. Kun hammasratas tulee
sille minuutille, lyö pieni naula sytyttimeen ja koko kone räjähtää.
Sinä voit asettaa sen semmoiselle ajalle, jolloin parlamenttihuone on
tyhjä. Räjähdys ei tapa ketään, ei hajoita seiniäkään, vaan panee
palaisiksi ylimmäiset penkit, missä pääkalmukit tavallisesti
istuvat. Tämä on oiva mielenosoitus. Me näytämme koko suurelle
kosmisti-liitolle, että olemme kelpo kumppaneita ja arvomme on suuresti
kohoava. Kättä päälle!
-- Tuossa käteni.
-- Nyt lakkaavat vähäksi ajaksi kohtauksesi tytön kanssa, kunnes minä
saan helvetinkoneen valmiiksi. Jos työ onnistuu, antaa tavallinen kirje
aamulla tietää historiallisen nimen kautta, että hän odottaa sinua
illalla tavalliseen aikaan. Paikan, missä teidän on tapana tavata
toisenne pitää hän minultakin salassa. Oikein tehty. Vain ensimmäisestä
ja viimeisestä askeleesta _pitää_ meidän tili tehdä toisillemme,
niitten välisistä ei ole _lupakaan_. Silloin siis otat vastaan häneltä
tuon pienen leikkikalun. Ikävä vaan, että se on vain leikkikalu; Lasten
huviksi se kelpaisi. Joskus toiste annan sinulle suuremman koneen,
nimittäkäämme sitä "tulikelloksi", mutta sitä varten täytyy minun ostaa
aineksia monelta taholta.
-- Kyllä minä laitan itseni paikalle.
Tuo mies katsoi minua puoleksi suljettujen silmälautojensa alta.
-- Mutta muista se, ettei tämä ole mitään kavalierileikkiä! -- Ja jos
petät, kavallat, jos rupeet ilveilemään kanssamme, niin karkaa pois
koko kaupungista äläkä seisahdu, ennenkuin olet kotonasi oman lieden
ääressä, sillä tämä käsi, jota äsken pudistit, on sangen mahtava.
-- Siitä olen vakuutettu.
Vielä yksi seikka, nimittäin tuon vekselin allekirjoitus-asia. Että
kirjoitat siihen valenimesi, sitä vastaan ei minulla (in thesi) ole
mitään muistuttamista. Mutta erityisissä tapauksissa teen eroituksen.
Nimen väärennys ei meillä ole ainoastaan luvallista, vaan kiitettävää,
jos voimme siten langettaa kruunun jonkun päästä; mutta väärentää nimeä
varastaaksemme neitsyyden tytöltä, on kuoleman rikos. Pidä se
mielessäsi.
Niin sanoen poistui hän kapsäkkineen.
-- Kauanpa tinkailitkin tuon kantajan kanssa, huomautti appeni, kun
palasin hänen luoksensa.
-- Kantamastaan pyysi lurjus neljäkymmentä kreutzeriä, mutta minä
näytin toteen taksasta, ettei puolesta kolmatta kilogrammista tule
muuta kuin viisikolmatta kreutzeriä. Tässä ovat rahat, jotka sain
takaisin.
Vanhus syleili ja suuteli minua: "sinusta tulee, näen minä, hyväkin
isäntä!" ja antoi palkinnoksi minulle nuo kolme viiden kreutzerin
rahaa.
Mutta pankaamme tähän taas kolme tähtöstä osoittamaan tuhlaajapojan
kolmea onnenrahaa.