Tavattuani Kozákin, astuin minä vuorostani heti hänen jalalleen.
Hän oli paraikaa työssään, teki tulta kattilan alle. Ollen todellinen
demokraatti hän ei hävennyt alhaisintakaan työtä.
Hän vastasi astumalla minun jaloilleni.
Minä taasen kiersin ylös hihan ja mansettini käsivarrelta ja näytin
hänelle merkkini.
Tämän huomattuansa nosti hän sormensa suun eteen; tämä kai oli myöskin
joku nihilistien salainen merkki, Kaikki tuon miehen liikkeet olivat
niin kummallisia, etteivät muut ihmiset semmoisia tehneet.
-- Aika on käsissä? kysäsi hän asettaen hiuksensa korvan taa.
-- Niin on. -- Mitä muuta olisin voinutkaan vastata?
-- Minä annan teille Phlegetonin tippoja. Näin sanoen laski hän oikean
kätensä etusormen vasempaa pivoonsa. Helppoa oli arvata hänen noilla
mainitsemansa hornan tulijoen tipoilla tarkoittavan kysymyksessä olevia
dynamiitti-latinkeja.
-- Hyvä! Paljoko maksaa?
-- Ei mitään. -- Meillä on kaikki yhteistä. Mikä on minun, se on sinun;
mikä sinun, se minun. Nyt annan minä pyhään tarkoitukseen, sitte tulee
sinun vuorosi.
(No, jos tuohon pyhään tarkoitukseen otetaan, mitä on minun, niin annan
velkani; siten niistä voisin päästä).
-- Mutta minua vielä arveluttaa eräs seikka, lausuin, -- eivätkö nuo
kapineet ole laillisesti ryöstöön kirjoitetut ja otetut takavarikkoon?
-- Mitähän me laista? takavarikoista? Jos jotain on poissa niin me
vannomme ettei sitä ikänä ole ollutkaan. Meillä ei ole mitään tekemistä
apostoli Pietarin eikä Pilatuksenkaan kanssa. Meidän vapahtajamme on
Barrabas, jonka kansa päästi vapaaksi kun se ristiin naulitsi tuon.
toisen.
-- Hyvä, apostoli veikkoni. Saan siis viedä Phlegetonin tipat, jos
tahdon.
-- Et ehdoin tahdoin; vaan se on velvollisuutesi.
-- Sillä minä teen aika räjähdyksiä _kaivoksessa_.
Näistä sanoista hän syleili ja suuteli minua.
-- Niin. "Kaivoksessa". Siinä kaivoksessa, josta kansan verihiellä
huuhdotaan kultaa; siinä kaivoksessa jossa kansan kyynelistä
tehdään suolaa; siinä kaivoksessa, josta saadaan rautaa kansan
kahleiksi. -- -- --
Minä tarkoitin Nyerges-Ujfalun marmorikaivosta.
-- Oh, veli kulta! puhui hän kaulukseeni tarttuen. Miks'et luota
minuun? Tuolla valenimellä et vie minua harhaan. Tiedänpä hyvin oikean
nimesi. Olen useasti nähnyt sinut tuolla "kaivoksessa". Kun te
työskentelitte alhaalla ja kaivelitte uurroksia kansan sydämeen, olin
minä usein kuulijain parvella; tiedänpä, missä istutkin: oikealla
kädellä. Oikein. Sitä parempi valekuoresi. Minä en ollenkaan luota
tuohon suurisuiseen vasemmistoon. Meikäläiset ovat vaiti ja toimivat.
Nimesi on (hän lausui sen).
Tuo harmitti minua. Olisin mielelläni pitänyt nimeni salassa.
-- Ymmärrän, sanoi hän. Tuon hupsun ukon suhteen täytyy sinun pitää
nimesi salassa. Aamupäivällä rakastaa hän rahaa, iltapäivällä viiniä ja
illalla kunniaansa. Täytyy pitää häneltä salassa koko asia. Mutta hänen
tyttärensä saakoon tietää kaikki.
-- Johan hän tietääkin. Minä ilmaisin hänelle oikean nimeni ja asemani.
-- Tunnette siis toisenne?
Luulin hänen heti paikalla tempaavan esiin tikarin ja pistävän minut
puhki. Päinvastoin; hän syleili minut, jotta nenänsä kosketti minun
nenääni.
-- Sepä oli hyvä. Siis on sekin seikka selvillä. Meidän täytyy olla
joka askeleella hyvin varovaiset. Salapoliisit vakoovat meitä joka
taholta ja pitävät silmillä kaikkia toimiamme.
(Ahaa! Senpätähden meidän puolella ei ole poliisia, kun ne kaikki ovat
sijoitetut Kuiskaaja-kdulle!)
-- Jos me veisimme yhtä haavaa koko tämän laatikon räjähdysainetta
suoraan asuntoosi, niin he arvaisivat koko asian laidan. Sitä täytyy
kantaa sinne vähitellen. Mutta sekin olisi ollut yhtä vaikeata, jos
sinä kävisit täältä noutamassa tai minä kävisin sinun luonasi. Nuo
nuuskijat aavistaisivat kohta pahaa. Mutta tyttö saattaa korissansa
kantaa pari kolme latinkia erällään luoksesi, siitä ei kukaan voi pahaa
aavistaakaan. Sinä olet nuori ja rikas, tyttö kaunis, mutta köyhä. Ei
kukaan voi ajatellakaan asian oikeata laitaa.
Kummastus kai näkyi kasvoistani, koska vale-veljeni alkoi tarkemmin
selittää asiaa.
-- Kuinkas muuten? Arvellaan ettei hän ole siivo tyttö. Hullutusta ovat
muuten haaveilut kunniasta. Eikö se ole yhtäläistä itsekkyyttä, kuin
esimerkiksi ahneus? Itsekkyyttä, omarakkautta. Omaa kunniaa ei kukaan
saa pitää; vaan yhteistä kunniaa saattaa löytyä.
Yleensä täytyi minun hyväksyä väite, mutta lausuin minua vähän
arveluttavan, miten tuo yleinen kunnia hyödyttäisi ihmiskunnan kaunista
sukupuolta.
-- Se on vain käsitteiden sekaannusta. Seuraelämän ennakkoluuloja,
joita pitää särkeä. Me emme huoli niistä mitään. Kukapa sanoisi
ruusupensasta kunniattomaksi sentähden että sen ruusuja poimitaan?
Yleiseksi hyväksi täytyy jokaisen toimia ruumiin sieluin. Kukin uhraa,
mitä hänellä on: yksi järkensä, toinen voimansa, kolmas omaisuutensa,
neljäs taasen kauneutensa. Tätä seikkaa olen usein selittänyt tytölle,
mutta hän ei ole ottanut sitä ymmärtääkseen. Olipa hyvä kun asia
onnistui sinulle paremmin.
-- Mitä hittoa! Olethan rakastunut tyttöön.
-- Eihän se asiaa muuta. Mikä on minun, se on minun; mikä sinun, se
minun. Mikä ei ole sinun, se ei ole minunkaan.
Tämäpä vasta filosofiaa! Hyväksytään tämä, niin loppuvat kaikki
kaksintaistelut.
-- Siis ei saa luulevaisuutta löytyä keskuudessamme?
-- Ymmärtäkäämme toisiamme. "Keskuudessamme!" Se on perussana. Vain
keskuudessamme. Jos emme olisi liittolaisia, tuota, joka kurottaa
kättänsä tämän aarteen puoleen, polttaa kyntensä. Meillä on tikarit!
Kunnialliset herrat olkoot kunnialliset! Joka meihin kajoo, se kuolee.
Mutta meidän kesken eivät tule kiistat kysymykseen. Siis saa "hän"
tuoda sinulle joka päivä parin näistä.
-- Ja mitä minun on niillä tekeminen?
-- Mitä itse jo sanoit: tärisyttää kaivosta aika räjähdyksillä.
-- Tarkoitat parlamentti-huonetta Aleksanderinkadulla.
-- Aivan niin. Tiedäthän.
-- Räjähdetäänkö se suoraa päätä ilmaan?
-- Niin. Silloin kun se on täpösen täynnä. Tiedäthän.
-- Tiedän. Mutta siinä on yksi vaikea kohta. Tuossa sanoja jauhavassa
myllyssä ei ole kellaria.
-- Tunnen senkin seikan. Tahalla on niin rakennettu, ettei ole
kellaria. Jo perustusta laskettaessa tiesivät rakentajat, että tässä
huoneessa päätetään isänmaan kavaltamista ja kansan turmelemista,
eivätkä tehneet kellaria alle, ettei joku uusi Guy Favques lennättäisi
ilmaan koko tuota helvetin sauhedrinia. -- Mutta he pettyvät suuresti
luullessaan voivansa välttää kohtaloansa.
-- Tiedäthän, että salin lattiassa ministeri-penkkien edessä on
kolme ilmareikää. Näitä peittää rautaiset kalteri-kannet. Näissä on
tähden muotoisia läpiä, joista voit pudottaa alas nämät latingit.
Valtiopäivämies voi sen helposti tehdä, kun hän tulee saliin ennen
istuntoa, jolloin ei siellä ole vielä ketään. Joka päivä muutamia
erällänsä. Kun sitte kaikki on saatu paikalleen, on vain odotettava
sopivinta tilaisuutta; kun kaikki ovat koolla, esimerkiksi yhteisen
äänestyksen tapahtuessa, niin...
-- Mutta...! Kenties on tarkemmin miettiminen tuota seikkaa; siinä
tapauksessa lennätämme ilmaan myöskin vasemmiston isänmaan ystävät.
-- Lentäkööt ilmaan! Mitä meihin koskee vasemmisto valtiopäivillä?
Siellä ei ole meillä ainoatakaan liittolaista. Se ei ole parempi
vastapuolue kuin imperialistit Ranskassa. Hallituksen puoluelaisilla on
syytä olla rauhan rakastajia; siis heidät tuomitsemme heti kuolemaan.
Vasemmiston miehetkin ovat kaiken perinpohjaisen kumoustyön kiivaita
vihollisia ja heilläkin on suuret miehensä, joita he jumaloivat; mutta
me emme huoli suurista miehistä, joitten nimeä mainitaan muita
paremmaksi Meillä on tyhjyys kaikkeus! Ilmaan siis joka mies!
-- Onko se, joka tämän toimittaa myöskin lentävä ilmaan?
Mies laski molemmat etusormensa ristiin.
-- Se ei ole tapahtuva. Koko tuuma on valmiiksi ajateltuna. Me emme
uhraa tarpeettomasti liittolaisiamme. Kuule nyt ohjeitani!
-- Kuulen.
-- Kun tulilävet ovat täytetyt, sidot viimeiseen Bickfordin latinkiin
pitkän ja hienon kuparilangan. Tämän langan voi huomaamatta johdattaa
salin lattiaa peittävän maton alatse presidentin pöydälle. Presitentin
pöydällä on sähkökone. Siitä kulkee vaskilanka etehisessä löytyviin
kelloihin, joita sähkön avulla kilistämällä presidentti kutsuu
valtiopäivämiehiä kokoon. Näillä on nimittäin tapana yleisen
äänestyksen edellä istuskella etuhuoneissa. Valitset ajan, jolloin
heitä on enimmän koolla. Esimerkiksi valtiovarain arviolaskuista
kiistettäessä tai kun on kysymys Bosnian hallinnosta. Kun sitte
presidentti lausuu, että tapahtuu äänestys, niin keskeytetään istunto
viideksi minuutiksi. Sillä aikaa yhdistät sinä Bickfordin latinkiin
kiinnitetyn langan presidentin sähkökilistyskoneen lankaan. Sen
tehtyäsi riennät ulos huoneesta, heittäydyt issikalle ja ajat täyttä
kyytiä ulos kaupungista; sillä kun presidentti viiden minuutin kuluttua
painaa sähkökoneen nuppiin, soittaa hän muuttoansa toiseen maailmaan,
(vaikk'ei toista maailmaa olekaan) ja ympärillä olevat rakennukset
menevät kaikki raunioiksi, kuten Babylon ja Ninive. Jos Aatelisto pitää
kokousta samaan aikaan museossa, niin lyömme kaksi kärpäistä yhdellä
iskulla.
-- Ymmärrän.
-- Toimit siis näitten ohjeitten mukaan. Niin on Kosmokaen [kosmos,
kreikkalainen sana, suomeksi maailma. Suom.] käsky. Meitä ivataan
nihilisteiksi, mutta me nimitämme itseämme Kosmirtaiksi. Jokainen jäsen
on vain "atoomi" suuressa maailma-kaikkeudessa. -- Siis suostut siihen,
että välittäjä tulee luoksesi joka päivä seitsemän aikaan aamulla.
(Hän tarkoitti Agnesta).
Minä olin varma siitä, ett'ei Agnes olisi sitä tekevä, vaikka kaikki
demiurgit käskisivät häntä kantamaan atoomeja uuden maailman luomista
varten.
-- Kuitenkin katson tarpeelliseksi, atoomi-veikkoseni, huomauttaa --
lausuin -- että jos tuo pahikko kyttyräselkä atoomi saa tietää
tyttärensä olevan välittäjänä, niin lyö hän hänen kuoliaaksi heti
paikalla.
-- Tiedän, Ukko himoo aamupäivällä rahaa, iltapäivällä kunniaa.
Tästäkin asiasta on huolta pidetty. Tästälähin ukko ei tohdi tehdä
pahaa tyttärellensä; minä olen häntä suojeleva. Nyt hän on meidän
yhteinen omaisuutemme. Minä annan hänet sinun haltuusi, sinä taas minun
haltuuni. Hänelle ei kenkään enää saa lausua pahaa sanaa. Minä olen
täällä.
Sitä minä juuri tahdoinkin.
Mutta pankaamme tähän taas kolme tähtöstä osoittamaan
parlamentti-huoneen kolmea ilmareikää.