ANTTI. Ei, ei, sellaista ei saa tehdä niinkuin lehmän kauppaa. Siinä
pitää olla hiukan runollisuutta, näetkös. Ja sinä sen osaat niin hyvin
tuoda esiin. Minä pelkään sekaantuvani tällaisessa asiassa, kun en ole
tottunut.
JAAKKO. Mikäs tottunut minä sitten olen?
ANTTI. Olet sinä ainakin vieras asiassa, etkä siis hätäänny. Kyllä minä
sen sitten jotenkin sinulle korvaan.
JAAKKO. Ainahan sitä tilaisuuksia tulee.
ANTTI. Ainahan niitä tulee.
JAAKKO. Pääsen kai lastesi kummiksi?
ANTTI. Kummiksi? No, ei niistä lapsista niinkään tiedä. Voihan niitä
tulla — mutta voi olla tulemattakin. Saa nähdä, kuinka nyt passaa.
JAAKKO. Alotetaan sitten toimitus.
ANTTI. Aloitetaan vaan.
JAAKKO (kyökin ovella). Tulisko Juhanna vähän tänne!
JUHANNA (kyökistä). Jokos kahvihammasta pakottaa? Kyllä minä tulen,
juuri olen tulossa.
JAAKKO. Sillä on kaunis ja iloinen ääni.
ANTTI. Äänessä ei ole mitään vikaa. Ja sellainen se on kokonaan, ihan
kokonaan.
JAAKKO. Niin sitä nyt sinäkin sitten onnesi löydät.
ANTTI. Niin, onhan ne 500 markkaa kaunis summa.
JAAKKO. Ja sellainen iloinen vaimo.
ANTTI. Niin, tärkeä asia sekin on. (Äänettömyys).
JAAKKO. Kyllä se nyt jo saisi tulla.
ANTTI. Tulisi, jos tietäisi.
JAAKKO. Nainenhan hänkin on. Tulisi, jos tietäisi.
JUHANNA (hyvin punakka, lihava, pystynokkainen noin 35 vuotias nainen
tulee kantaen kahvitarjotinta). Tässä sitä nyt on herroille.
ANTTI. Pianhan se Juhanna sen kahvin keittikin.
JUHANNA. Kun oli kuumaa vettä, niin hätäkös silloin. Ottakaa nyt!
(Tarjottuaan aikoo mennä).
ANTTI. Jos Juhanna jäisi tänne.
JAAKKO. Me tahtoisimme niinkuin puhella Juhannan kanssa.
JUHANNA. Saattaahan tuota jäädä, vaikka olisihan siellä kyökissä työtä.
Tiskuuta ja —
ANTTI. No, annetaan sen tiskuun nyt olla.
JAAKKO. Eikös Juhannalla itsellään olekaan kahvia?
JUHANNA. Minä juon sitten, jos pannusta riittää.
ANTTI. Juhanna menisi nyt vaan ottamaan itselleenkin.
JUHANNA (Menee kyökkiin).
JAAKKO. Sillä on tanakka käynti.
ANTTI. On sillä, ei sitä juuri tuuli kaada.
JUHANNA (tulee kahvikuppi kädessään, aikoo istua perälle).
ANTTI. Juhanna tulee vaan tänne peremmälle, onhan täällä tilaa.
(Juhanna tulee etualalle oikealle istumaan. Harras kahvinjuonti. Pitkä
vaitiolo).
JAAKKO (kahvin juotua). Joko sitä nyt —?
ANTTI (Hiljaa). Jos jätettäisi sentään koko asia.
JAAKKO. Jätettäisi! No, niinkuin on tahtosi!
ANTTI. Mutta ne viisisataa! Kuule, en minä sentään jätä. Ala nyt!
JAAKKO (nousee, Antti samoin, kohta sen jälkeen Juhanna. Juhlallinen
äänettömyys). Neiti Juhanna, tämä minun ystäväni Antti on pyytänyt
minua edestuomaan teille hänen asiansa.
JUHANNA. Voi, hyvänen aika!
ANTTI. Hän on liikutettu!