Hannu Halle.
Hannu Halle ohjasi kulkunsa Lalenburgiin, niinkuin jo mainittiin.
Tuhatkielinen huhu oli ennättänyt sinne jo hänen edellään ja tuonut
tiedon hänen lankeemuksestansa.
Samana hetkenä otatti viisas raati istuntosalin seinältä pois hänen
siluettinsa ja teki samalla sen lujan päätöksen, ett'ei yhdellekään
kuolevaiselle pidä hänen eläissänsä Lalenburgin raadilta arvonimeä
"suuri" annettaman ei myöskään muistopatsaita pystytettämän, niinkuin
on: obeliskeja, rintakuvia, varjokuvia, pyramiideja ynnä muita
senkaltaisia. Samana hetkenä tuli myös äkkiä selville, ett'ei
Lalenburgissa kukaan milloinkaan ollut Hannu Hallen edessä liehakoinut
eikä häntä mairitellut. Nyt ei enää ollut siinäkään perää, että raati
olisi käyttänyt lähetyskuntia hänen luonaan. Nyt vannoi ja vakuutti
jokainen, ett'ei hän milloinkaan ole ollut ystävällisissä väleissä
Hannu Hallen kanssa. Nyt sepusteltiin ivallisia kirjoituksia ja
pilkkarunoja entisestä suuresta miehestä, joka äkkiä oli kutistunut
niin pieneksi, että monikin rupesi epäilemään, tokko sen nimistä miestä
milloinkaan on ollutkaan.
Isäinsä kaupunkiin palatessaan, täytyi Hannu Hallenkin ihmetellä
kansalaistensa huonoa muistia: häntä katseltiin töllisteltiin kuin
muukalaista muilta mailta, eikä ollut kukaan hänestä tietävinänsäkään.
Tästä ei hän kumminkaan kovin pahasti säikähtänyt, huomattuaan
säilyneensä sentään vähän paremmin Lalenburgin impien muistissa. Hän
sanoi moniaan kauniin sanan jokaiselle heistä ja lupasi jokaisesta
tehdä pormestarinnan, heti kuin hänet oli pormestariksi valittu.
Sellaisia seikkoja ei tytöt hevillä unohda.
Pormestariudestaan tuli hän maininneeksi siitä syystä, että entinen
kunnallis-pormestari oli moniahta päivä sitten taittanut niskansa,
pudottuansa erääsen syvään kuoppaan, jonka ympärille maistratti oli
jättänyt panematta uuden aidan entisen lahonneen sijaan. Panematta se
taas oli jäänyt, koskapa pormestari vainaja itse oli panemista kiven
kovaan vastustanut osittain siitä syystä, että senkaltaiset laitokset
maksavat niin paljon, ja osittain siihen nähden, ett'ei miesmuistiin
vielä ketään ollut useinmainittuun kuoppaan langennut.
Pormestarinvaali olisi epäilemättä toimitettukin heti paikalla,
ellei väliin olisi tullut Luchsensteinin pyyntöä kanslerin
vangitsemisesta ja valtionkavallukseen osallisen perukin
takaisin-lähettämisestä. Varmemmaksi vakuudeksi pantiin Hannu Halle
rukka käsi- ja jalkarautoihin ja asetettiin pertuskan kantajoita viisi
kahdeksattakymmentä luvultansa vartioitsemaan häntä hänen omassa
talossaan, kaksin ja kolmin jok'ainoan aukon kohdalle, niinkuin ovien
ja akkunain eteen; yksin kellariluukuillekin asetettiin vartijoita.
Tämä kaikki oli kaupunginkirjuri Muckerin toimia. Hän pani koko
kunnioitettavan porvariston päät niin pyörälle, että ymmärrys meni ihan
suunniltaan.
Sillä välin oli Nikodemus ruhtinas saanut tuon kovan onnen perukin ja
huomasi silloin entisen kanslerinsa olevan aivan viattoman. Hänen vanha
mielisuosionsa Hannu Hailea kohtaan heräsi jälleen, ja niinpä hän
lähetti tuon mahtavan, runsaskutrisen päähineen takaisin ja samalla
ystävällisen kirjoituksen, jossa hän kehoittaa Hannu Hailea, kaiken
vahingon ja mielipahan korvaukseksi, pyytämään ruhtinaalta jotain
erityistä armonosoitusta.
Tuskin oli tieto tästä levinnyt Lalenburgissa, niin nousi jälleen
hirmuinen hälinä, sillä nyt pelkäsi jokainen Hannu Hallen vaativan
hirtettäväksi jok'ikisen, joka oli häntä niin ankarasti kohdellut.
Pertuskamiehet, viisi kahdeksattakymmentä luvultansa, juoksivat
pertuskoineen päivineen heti kohta tiehensä. Sen sijaan syöksivät Hannu
Hallen asunnolle kaikki Lalenburgin sepät ja valurit ja muut viilarit
vasaroineen, hohtimineen ja sorkkarautoineen, ollaksensa ensimmäisinä
vangin päästämisessä kahleista. Viisikolmatta neitsyttä julisti nyt
kaikkein kuullen olevansa ruhtinaan suosikin kihlatuita morsiamia.
Raadista tuli lähetyskuntia pyytämään anteeksi äskeistä ikävätä,
väärin-ymmärryksestä syntynyttä menettelyä. Vasta tehty luja päätös
suurista miehistä kumottiin samassa, ja Hallen siluetti ripustettiin
jälleen istuntosalin seinälle. Sulkeutuakseen taas suuren miehen
suosioon, ehdotti kaupunginkirjuri Mucker julkisessa raadin istunnossa,
että Hannu Halle valittaisiin kaupungin pormestariksi, ja tässä asiassa
kannatti häntä kaikella innolla ja ponnella komendantti Knoll.
Hannu Halle tunsi kansalaisensa ja ryhtyi sitä mukaa toimiin.