Mies tulee likemmäksi; se ei olekaan Lents, vaan se on Faller. Hänellä
on hattu päässä, ja toista hattua hän pitää kädessä. Hän riensi
nopiasti ylös Annin luo ja huusi: "Onko Lents jo palannut kotiin?"
"Ei vielä".
"Herran tähden, tässä on hänen hattunsa. Minun lankoni on sen löytänyt
metsässä Igelswang'en kohdalta puita tuodessaan. Kun ei vaan Lents
olisi lopettanut itseänsä!"
Anni vapisi polvista saakka. Hän pusersi lapsen rintaansa vastaan, niin
että se huusi ääneensä. "Sinä olet mielen viassa, taikka tahdot saattaa
minut mielenvikaan", huusi hän. "Mikä sinun mielessäsi on?"
"Eikö tämä ole hänen hattunsa?"
"Herran tähden on, on!" huusi Anni. Hän vaipui maahan lapsineen.
Faller auttoi molemmat ylös.
"Onko hän jo löydetty? Kuolleenako?" kysyi Anni.
"Ei, Jumalan kiitos, ei! Käydään sisään, mene sinä yksistäsi, minä
kannan lasta. Ole tyyneellä mielin; hän on ainoastaan hukannut
hattunsa".
Anni meni sisään horjuen. Hänestä oli kuin olisi sumuinen pilvi
peittänyt hänen kasvojansa, ja molemmin käsin hän huiski sinne tänne,
ikäänkuin saisi hän käsillään sen poistetuksi. Olisiko se mahdollista,
että Lents olisi kuollut? Nyt, juuri nyt, kun sydämmensä heltyen
tykytti Lentsiä kohtaan? Se ei voi olla mahdollista, eikä se ole voinut
tapahtua. Sisään tultuansa istui hän alas ja kysyi malttuneena: "Mistä
syystä minun Lentsini tekisi itsestään lopun? Minkätähden niin luulet?"
Faller ei vastannut yhtään mitään.
"Onko sinulla sanoja suussa silloin vaan, kun niitä ei sinulta
vaadita?" kysyi Anni tuimasti. "Istu, istu alas", komensi Anni, "ja
kerro minulle, kuinka laita on".
Ikään kuin Annin rankaistukseksi jäi Faller seisomaan, vaikka hänen
polvensa notkahteli. Hän katseli Annia niin surumielin, niin katkeralla
katsannolla, että Anni painoi silmänsä alas. Vihdoin Faller lausui:
"Kuinka sinun luonasi saisi istutuksi? Sinähän olet pakoittanut rauhan
pois joka tuolilta".
"Minä en tarvitse sinun saarnojasi. Senhän sinä olet aikapäiviä
kuullut. Jos sinä tiedät jotain minun miehestäni, niin kerro. Onko hän
löydetty kuolleena? Missä? Aukaise suusi, sinä sentin..."
"Ei, Jumalan kiitos, ei. Jumala siitä varjelkoon. Kattopäreen tekiä
Knuslingen'istä, Maisun veli, on laksokylässä kertonut, että Lents on
ollut Maisun luona, ja sinne on noin kahden tunnin matka siitä
paikasta, jossa hattu löydettiin".
Anni veti henkeään syvältä. Pian hän taas kysyi: "Minkä tähden sinä
noin peloitit minua?"
"Vai taitaa sinua peloittaakin?"
Nyt Faller kertoi, että Lents monessa paikkaa oli hakenut rahaa
lainaksi myöskin siihen takuusen, johon hän oli mennyt Fallerin
talonkaupassa. Mutta sen puolesta ei enää ollut mitään tarpeen, sillä
Don Bastian oli tänään maksanut hänen puolestansa puhtaassa rahassa
kaikki.
Kun Anni tämän oli kuullut, nousi hän suoraan seisoalleen ja hänen
vanha kiukkuinen sisunsa heräsi taas, vähän pantisempana vaan ja
enemmän kiusankiihkoisempi, ja hänen kasvonsa sävyt sanoivat: Siis on
Lents ollut petollinen ja valehdellut sinulle. Nyt hän ei ole kuollut,
vaan hän elää, ja hänen täytyy elää, sillä hänen pitää saaman
rankaistuksensa, koska hän on sinulle sanonut peruuttaneen takauksensa.
Joudu nyt vaan kotiin, sinä valehtelia, sinä tekopyhä!
Anni meni kamariin ja jätti Fallerin yksin, siksi kuin hän meni. Pois
oli Annista kadonnut kaikki katumus, kaikki hellyys, kaikki rakkaus.
Lents on ollut petollinen, valheellinen, ja siitä hänen pitää saaman
rankaistuksensa. Semmoisia ne ovat, ne nahjukset, nuo mielinkieliset,
joilla ei ole miehuutta tarttua rohkiasti kiini silloin, kun oma asia
niin vaatii, ja heitä pitäisi pitelemän kuin kuoretointa munaa ja
hokevat: älä tee minulle mitään, en minäkään muille mitään tee, älä
minulta mitään kiellä, en minäkään kiellä keneltäkään mitään, vaikka
sen tähden itsekin tulisin kerjäläiseksi. Joudu nyt vaan kotiin, sinä
nahjustelia!
Anni ei pannut mitään keittoa valkeelle Lentsiä varten, siksi kun hän
tulisi kotiin; Annilla oli toisenlaisia lämpimäisiä kypsymässä.