Tula, tuulan, tuli, tuli toi,
peli maantiellä yksin soi.
kyläraitilta poika se kulkeissaan
kotitorppihin saattavi hilsuistaan
ilosilmäistä laulaja-neittä
"Mesimarjani, pääskyni, hei,
emme erkane konsana, ei,
mökin puuntavan pystytän törmälle vaan,
minä kylvän ja kääntelen turpeita maan,
sinä vaatetta kehräät mulle!
Oma onneni oot sinä mun,
ja tässä on torpparis sun
ja jollei nyt torppia saataisikaan,
niin emmehän itke, me raadamme vaan,
vaikka ankara oisikin vaiva!"
Ja neito se rinnalla käy,
ei otsalla ryppyä näy,
tutun turvassa nauraa ja hymyää:
"kai mullekin palkasta puoliset jää,
on sormuskin muorilta mulla!"
Tula, tuulan, tuli, tuli toi,
peli lehtohon hälveten soi,
tienhaarassa eroten kättä ne lyö
ja katseet ne yhtyy, kun valkea on yö
ja elämässä onnea löytyy.