Yöstä armas aamu nousi harjun taa,
poutapilvet väikkyi taivahalla
utu-uutimina päivyellen,
sirkut, tintit kilvan laulamalla
pensahilla pyrähdellen
tervehtivät aamuaan.
Soissa usvat uinailee,
valo vaaroilt' tulvaa laaksohon,
kaikki luotu valkenee
suutelossa auringon.
Tuuli nukkuu, lahti tyynnä kajastaa,
mäntyin hoikka punapylvässarja
järven rantavettä tuijottaapi,
laidumaille kulkee talon karja,
Erkki torveen äänen saapi,
hauskan kaijun metsä saa;
on kuin aamu sunnuntain,
vaikk'ei huomenkellot soitakkaan,
ruokakello kutsuu vain:
"kuokkimaan, ei nuokkumaan!"
Pellon pientareilla kulkee vilkas työ,
kirkas kuokka heiluu rivakasti,
turve sinkoo, luistaa kokkajuttu,
kumu raikuu kyläkujaan asti,
huiskaa hame, sarkanuttu,
miehet nuorta heinää lyö,
laiturilla laulaissaan,
pirteet tytöt huuhtoo poukkujaan,
Kala-Aapo ruuhestaan
heittää kaislaan koukkujaan.
Kaskisauhut tupruu lehviin leijaillen
sinivöinä kaartain karjatiellä,
mäillä kiirii auer, tuomen tuoksu,
miehet kannonpäitä vääntää siellä,
mikä pauke, ryske, juoksu
heltehessä liekkien!
Lapset luona rintehen
savun saartehesta rientää näin
tuokot täyteen poimien,
luikaten ja paljain päin.
Lepiköstä kuuluu kellot lampaiden,
haassa hirnuu varsa virma, nuori,
talon ruokakello kutsuu pöytään,
yli lahden antaa kaijun vuori;
tiukat vaimot tulla töytää,
kaikki kulkee eineellen,
neidot mennä tepsuttaa,
miehet nokipäin ja tuumien
rinnetietä astahtaa,
Tellu eellä hyppien.