Kas ja kas, kun raitinsuusta
Teppo käydä keikaroipi,
suussa piippu ruokopuusta,
vyöllä puukkovitjat soipi,
uudet saappaat narskahtaa,
kun hän polskaa vihellellen
kylätietä kiiruhtaa.
Nuoret neidot luhdeistansa
eivät lakkaa vilkumasta
parahinta tanssijaansa,
siinä mies on norja vasta!
"Teppo, Teppo, kas ja voi,
Teppohan se astuu siellä;"
lettipäisten kuiske soi.
Varsan luona lapset tuolla,
eukot heinäniityllänsä,
kylän vaarit kuistin puolla
ihan ovat ihmeissänsä.
"Toikon Teppo, minne tie?"
Teppo vastaa salamyhkään:
"Sinne, minne polku vie!"
"Minne aivan arkitöiltä
oikein pyhäpukimissa?"
eukot urkkii niittylöiltä:
"ootko kullan hankkehissa?"
Yli pihan kaarrellen
luokse kiertää tytöt kaikki
toisiansa tyrkkien.
Silmää iskee Teppo heille,
nyökkää päätä vanhuksille:
"tuumin tästä lännen teille,
Ameriikan tanhuville!
Tule, Vappu, mukaan vaan,
kultaa on kuin kuninkaalla,
toista siellä kaivetaan!"
Noin se Teppo kylän jättää
huolta vailla, rattomiellä,
hyvästiksi tarjoo kättään.
Tuolla käy jo kirkkotiellä,
puukko vyöllä heiluu vaan,
käynti uljas niinkuin tanssi
suuntaa aavaan maalimaan.