"Tahdon tietää syyn."
"Syyn, mihin?"
"Tietenkin teit sen jonkun toisen tähden."
"Isäni ei tahtonut, että menisin naimisiin. Mutta puhukaamme nyt
jostakin muusta. Tule ja istu viereeni tähän takkavalkean ääreen."
Juhani istuutui hänen rinnalleen. "Aivan kuin muinoisina päivinä",
sanoi hän pannen kätensä hänen kädelleen, johon tahtoi tarttua.
"Muistatkos", sanoi Kätchen vetäen kätensä pois, "kuinka monta kertaa
löin sinua sormille, kun et osannut läksyjäsi, ja kuinka sitten
palkitsin ahkeruuttasi säästämilläni mesikakuilla?"
"Kätchen, minä uskon, että sinä rakastat minua ja että vain
äitipuolesi tähden, kun et tahdo häiritä kotirauhaa, kieltäydyt
menemästä kanssani naimisiin."
"Eikös sekin olisi hyvä syy", sanoi Kätchen, "erittäinkin kun isäni
viihtymys on siitä riippuvainen."
"Sinä välität kaikista muista enemmän kuin minusta", sanoi Juhani
väsyneellä äänellä.
Nyt Kätchen otti häntä kädestä. Se oli kylmä ja melkein kuin puutunut.
"Kerran tietysti menet naimisiin", sanoi Juhani. "Lupaa, ettet tee
sitä ennenkuin kuoltuani."
"Juhani!" sanoi Kätchen lempeästi nuhdellen.
"Lupaan, ettei sinun tarvitse odottaa kauan", lisäsi Juhani
katkerahkosti.
"Muistan", sanoi Kätchen, "että kun lapsena olit ilkeä ja itsepäinen,
panin pääsi olkapäätäni vasten ja hyväilin, kunnes tulit hyväksi
jälleen."
Hän veti Juhanin puoleensa, siveli hänen poskeaan hiljaa keinutellen
ja lempeä ääni kuiskasi:
"Juhani, sinä suostuit tulevaisuudessa ottamaan Maria Elisabetin
puolisoksesi sen tähden, että maan tyyneys ja rauha tulee tämän
avioliiton kautta turvatuksi. Maailma ei kenties koskaan saa tietää,
mitä uhri on sinulle maksanut, mutta hyvä omatunto, ystäviesi
kunnioitus ja rakkaus on palkintonasi."
Kätchen tunsi kätensä kostuvan Juhanin kyynelistä ja siitä hän
ymmärsi onnistuneensa. Mutta Juhani ei vastannut sanaakaan eikä
näyttänyt, halukkaalta jättämään suloista asentoaan.
Kätchen käsitti sen vaarallisuuden, mutta pelkäsi toisaalta
häiritsevänsä hyvää vaikutusta.
"Onko nyt kaikki hyvin jälleen?" kysyi hän lempeästi ja teki liikkeen
vapautuakseen.
"Ei", vastasi Juhani. "Puuttuu vielä jotakin."
Kätchen punastui ja kumartihe painamaan suukkosen hänen otsalleen.
Mutta lujin käsin veti Juhani hänet vasten poveaan ja painoi pitkän,
tulisen suudelman hänen huulilleen.
"Juhani, mitä teet!" huudahti Kätchen kiihkeästi ja riistäytyi irti
hänen käsistään.
"Otan oikeuteni, lapsen oikeuden", vastasi Juhani uhmaten. "Sinähän
tahdoit, että vielä kerran leikkisimme sen leikin."
"Mutta nyt et ole enää lapsi", sanoi Kätchen syvästi punastuen. "Olet
minun uskollinen, veljellinen ystäväni."
Juhani oli vastaamaisillaan, kun ulkoa kysyi nuorekas ääni: "Saanko
tulla sisään?"
Sieltä tuli Kustaa prinssi. "Sinä täällä!" huudahti hän.
"Ajattelin pyytää Katia toimittamaan erään tehtävän", vastasi Juhani.
"Mutta nyt voit yhtä hyvin tehdä sen sinäkin."
Hän otti esiin pergamenttikirjeen, jossa riippui suuri sinetti.
"Jätä tämä isällesi ja sano hänelle, että käskin tuojan mennä sen
kattilaan."
Ystävällisesti puristaen kruununprinssin kättä ja juhlallisesti
kumartaen Kätchenille poistui Juhani huoneesta.
"Mikä hänelle tuli?" kysyi Kustaa ja katsoi hymyillen serkkunsa
jälkeen.
"Meidän on oltava hyvin hyviä häntä kohtaan", vastasi sisar
kyynelsilmin. "Juhani ansaitsee kaiken rakkautemme ja hellyytemme."
"Niin teet sinäkin", sanoi Kustaa. "Älä puhu minusta. Mutta mikä
kumman kirje noin suuri on?"
"Vien sen herttualle ja sitten tulen takaisin sanomaan mitä se
sisältää."
Kustaa juoksi tiehensä ja Kätchen vaipui tuoliinsa peittäen kasvonsa
käsiinsä. Mutta Kustaa tuli hyvin pian takaisin, ja hänen silmänsä
loistivat ilosta.
"Herttua sanoo, että Juhani on oikea pilari, jonka varaan
saattaa rakentaa!" huudahti hän. "Tiedätkös, Kätchen, se oli
Sigismundin omakätinen kirje, jossa hän kehoittaa Juhania pitämään
kiinni oikeudestaan kruunuun ja tarjoutuu lähettämään hänelle
hyvinvarustetun laivaston ja 10,000 miestä jalkaväkeä."
"Ja hän jätti kirjeen vaatimatta siitä ainoatakaan etua itselleen. Se
on hyvä, se on oikein!" puuskahti Kätchen innoissaan.
"Kenties hänellä oli jotakin sellaista ajatuksissaan, koska ensiksi
toi kirjeen sinulle", virkkoi Kustaa silmäten sisareensa.
Kätchen käänsi päänsä pois vastaamatta mitään. "Kätchen, maan päällä
ei ole toista ihmistä, joka hänelle on niin rakas kuin sinä."
Kätchen seisoi yhä selin häneen, mutta poven liikkeistä näki Kustaa,
että hän itki.
"Jos sinäkin pidät hänestä, niin voit yhtä hyvin tulla hänen
puolisokseen kuin Maria Elisabetkin. Minä puhun siitä herttualle."
"Ei, Kustaa, älä sano mitään", keskeytti Kätchen kääntäen
kyyneltyneet kasvonsa häneen. "Tänä levotonna aikana voi jokainen
muutos turmella koko suunnitelmat, ja isämme herruus on vielä siksi
lujittumaton, ettemme saa aiheuttaa mitään järkytyksiä. Mikä on
parasta maalle, sen täytyy olla parasta meillekin."
Kustaa katseli häntä ihaillen. "Mikä mainio tyttö sinä olet,
Kätchen", sanoi hän. "Sinä olisit kaunistus valtaistuimellekin, mutta
jollei niin saa tapahtua, on sinun jalo mielesi ja hyvä ymmärryksesi
menevä perinnöksi lapsillesi ja se suuruus, jota sinä et saavuta, voi
kenties tulla lastesi osaksi."
"Voi sinua uneksijaa!" sanoi Kätchen hyvitellen. "Tästedes tahdon
pitää hellää huolta Maria Elisabetin kasvatuksesta, että hän
ansaitsisi sen onnen, joka häntä odottaa."
18.