Kuka hänelle mahtoi kirjoittaa? Käsiala oli huolellinen. "Mistä olet
kotoisin?" kysyi herttua jokseenkin tuimasti.
"Nyköpingistä tuota lietäneen."
"Vai niin! No, pitikö sinun saada kirjeeseen vastaus?"
"Piti, kaikin mokomin! Ei ollut ennen tulemista kotiin, sanoi
neitsyt."
"Mene sitten kyökkiin ja sano, että vouti on luvannut syödäksesi.
Sillaikaa kirjoitan vastauksen."
"Ei, Herran tähden! Joltakin hienolta herrasneidiltä minun se piti
saamani."
"Vai niin! No, sitten saatkin sen häneltä. Kyökkiin vain! Luulevat
kai voivansa vaikuttaa minuun lasteni kautta. Mutta siinä erehtyvät."
Häikäilemättä hän avasi kirjeen ja luki:
'Armollisin neiti!
Antakaa anteeksi lapsi rukalle, vaikka hän suurissa huolissaan
rukoilee Teitä, että Jeesuksen ja hänen syntymäpäivänsä tähden
tahtoisitte anoa herra isältänne, että me täällä Nyköpingissä
oleskelevat vangittujen herrojen lähimmät omaiset saisimme olla
heidän kanssaan yhdessä jouluaaton...
Mikään ilo maailmassa ei olisi suurempi, ja sentähden minä
olen kaikkien muiden tietämättä rohjennut, pyytäen tuhannesti
anteeksi, kirjoittaa Teille suuresta huolestamme.
Joka päivä olen rukoileva Jumalaa siunaamaan ja varjelemaan Teitä!