97. Mutta jos yleisellä näyttämöllä, tarkoitan kansankokousta, jossa
muodostetuilla ja kaavailluilla on enin tilaisuutta, totuus kuitenkin
osoittaa voimansa, jos se vaan tehdään tunnetuksi ja asetetaan oikeaan
valoonsa, mitä sitte tulisi tapahtua ystävyydessä; joka kokonaan
riippuu totuudesta? Ja jottei tässä, kuten sanotaan, nähdä avonaista
sydäntä ja avonaista osoiteta, niin ei ole mikään luotettavaa, ei
mikään taattua, eipä edes rakkauskaan tai vastarakkaus, kun ei tiedä
sitä, kuinka todellista se on. Vaikka tuo mielinkielisyys, kuinka
turmiollista se onkin, ei kuitenkaan voi vahingoittaa ketään, paitsi
sitä, joka sen vastaanottaa ja iloitsee siitä. Niinpä tapahtuu, että se
avaa enimmästi korvansa imartelijoille, joka itse imartelee ja
ihastelee itseänsä.
98. Yleisesti on hyve itseänsä rakastava, sillä se tuntee parhain itse
itsensä ja tietää, ja kuinka hän on rakastettava. Mutta minä en puhu
nyt hyveestä, vaan hyveen luuloittelusta. Sillä itse hyveettä useat
eivät niin tahdo olla, kuin haluavat näyttää olevansa, varustettuja.
Näitä ilahuttaa imartelu; kun näille pidetään heidän oman toivonsa
mukainen puhe, niin luulevat he tuon turhan esitelmän olevan heidän
ansioittensa todistuksen. Se ei siis ole mitään ystävyyttä, kun toinen
ei tahdo kuulla totuutta, toinen on valmis valhettelemaan. Eikä tuo
kärkkyvieraiden imartelu huvinäytelmissä olisi meistä sukkelaa,
jolleivät ne olisi kerskuvia sotamiehiä. "Suuretko kiitokset sanoi
Thais minulle todellakin?" Olisi riittänyt vastata "Suuret"; hän sanoi:
"Hirveän suuret". Liehakoitsija suurentaa aina sen, mitä se, jonka
mieliksi puhutaan, tahtoo olla suurta.
99. Sentähden vaikka tuo imarteleva turhamaisuus vaikuttaa ainoastaan
niihin, jotka itse sitä houkuttelevat puoleensa ja kutsuvat, kuitenkin
on vakavampiakin ja lujempia huomautettava olemaan varuillansa,
etteivät tule viekkaalla imartelulla kiedotuiksi. Avonaisesti nim.
näkee liehakoitsevan hyvin jokainen, paitse se, joka on aivan älytön,
mutta ettei tuo viekas ja salainen pääsisi hiipimään, on huolellisesti
varottava. Sillä sellaista ei aivan helposti tunneta, varsinkin kun hän
vastustamattakin usein liehakoitsee ja teeskennellen riitelevänsä
imartelee, ja lopuksi antautuu sekä myöntää olevansa voitettu, että se,
joka on petetty, näyttäisi enemmän ymmärtäneen. Mutta mikä taas on
häpeällisempää, kuin olla pilkan esineenä. Ja ettei se tapahtuisi, on
vältettävä, niinkuin on "Perinnönsaaja"-kappaleessa: "Tänään sinä minua
enemmän, kuin kaikkia tyhmiä pilanäytelmän ukkoja, pyörität kai ja
vedät nenästä oikein oivalailla". 100. Onhan jo huvinäytelmissäkin
tämä varomattomien ja herkkäuskoisten ukkojen osa kovin hullunkurinen.
Mutta en tiedä, miten täydellisten, s.o. viisasten miesten
ystävyyssuhteista -- tarkoitan sellaista viisautta, joka voi tulla
kysymykseen ihmisten kesken -- puheeni on vierinyt kevytmielisiin
ystävyysliittoihin. Jonkatähden tahdomme palata noihin ensimmäisiin
perustelmiini ja saattaa juuri ne vihdoinkin päätökseen.