Hyve, hyve, sanon minä, Cajus Fannius ja sinä Qvintus Mucius, sekä
yhdistää ystävyysliitot että kannattaa ne: sillä siinä on asiain
sopusointuisuus, siinä lujuus, siinä vakavuus. Ja kun tämä on tullut
näkyviin ja osoittanut valonsa ja saman huomannut ja oppinut tuntemaan
toisessa, niin lähestyy se ja ottaa vuorostaan vastaan sitä, mitä on
toisessa; josta niiden kesken olkoon rakkaus (= amor) eli ystävyys
(= amicitia) syttyy ilmituleen. Molemmat nim. tarkoittavat samaa, mutta
rakastaa on sama, kuin valita juuri sen, jota tahtoo rakastaa, ilman
minkään puutteellisuuden vaikutuksesta ja hyötyä etsimättä, joka
kuitenkin puhkeaa taimelle ystävyydestä, vaikkapa sitä oletkin vähemmän
tavoitellut.
101. Tämän hyväntahtoisuuden valtaamina rakastimme me nuorukaisina
noita vanhuksia, Lucius Paulusta, Marcus Catonia, Cajus Gallusta,
Publius Nasicaa, Tiberius Gracchusta, Scipionimme appiukkoa; tämä näkyy
vielä enemmän yhdenikäisten kesken, esim. minun ja Scipionin, Lucius
Furiuksen, Publius Rupiliuksen ja Spurius Mummiuksen välillä. Me
vanhukset taas vuorostamme tunnemme mielihyvää nuorukaisten
kunnioittavasta rakkaudesta, niinkuin esim. teidänkin, ja Qvintus
Tuberonin osoittamasta; minä puolestani iloitsen myös suuresti
nuorukaisen Publius Rutiliuksen ja Aulus Berginiuksen likeisestä
tuttavuudesta. Ja koska meidän elämämme ja luontomme tarkoitus on niin
järjestetty, että toinen elin-aika meille alkaa, niin on todellakin
erittäin suotavaa, että samanikäisten keralla, joiden kanssa on
ikäänkuin kilpakentälle laskettu, niiden samojen kanssa voisi
kilparadan päätöpatsaan luo, niinkuin sanotaan, saapua.
102. Mutta kun inhimilliset asiat ovat katoovaisia ja lakastuvia, niin
on meidän aina hankittava joitakuita, joita rakastaisimme ja jotka
meitä rakastaisivat; sillä rakkauden ja hyväntahtoisuuden poistettua
katoaa kaikki elämän suloisuus. Minulle todellakin Scipio, vaikka hän
on temmattu pois äkisti, elää kuitenkin ja on aina elävä, sillä minä
rakastin sen miehen hyvettä, joka ei ole sammunut. Eikä hän ainoastaan
ole minun silmieni edessä, joka sain aina olla sen kanssa yhteydessä,
vaan myös jälkeentuleville on se oleva kuuluisa ja mainio. Ei kukaan
ole koskaan hengessänsä tai toiveissaan ottava tehtäväksensä mitään
suurempaa asiata, ilman ettei hän luule olevan hänen muistonsa ja
kuvansa asetettava eteensä.
103. Minulla todettakaan ei ole kaikista niistä asioista, joita minulle
joko onni tai luonto on jakanut, mitään, jota voisin verrata Scipionin
ystävyyteen. Siinä oli minulla yhtäpitäväisyys yleisissä asioissa,
siinä neuvoa yksityisissä asioissa, siinä virkistys, täynnä hauskuutta.
Koskaan en minä loukannut häntä pienimmässäkään kohdassa, sen verran,
kuin itse voin huomata; en kuullut häneltä itse mitään, jota en olisi
tahtonut: yksi sama oli kotomme, sama elanto ja vieläpä yhteinen; eikä
ainoastaan sotapalvelus, vaan matkatkin ja maa-elämä yhteiset. 104.
Sillä mitä minun tarvitsee sanoakaan meidän harrastuksistamme tutkia ja
oppia aina jotakin, joissa me siirtyneinä pois kansan silmistä
kulutimme kaiken aikamme? Mutta näiden asioiden muisteleminen ja muisto
jos olisi hävinnyt yhdessä hänen kanssansa, niin en minä millään
muodolla voisi kestää erittäin ystävyyntyneen ja rakastavan miehen
kaipausta. Mutta ne eivät ole haihtuneet, vaan pikemmin elpyvät ja
vaurastuvat minun ajattelemisestani ja muistannastani; ja jos ne
minulta kokonaan riistettäisiinkin, niin tuottaisi kuitenkin tämä minun
ikäni minulle suuren lohdutuksen. Sillä minä en saata enää liian kauvan
olla tässä kaipauksessa; mutta kaikkien, mitkä ovat lyhyt-aikaisia,
tulee olla kärsittäviä, vaikkapa olisivat suuriakin.
Tämä minulla oli ystävyydestä sanottavaa. Mutta teitä kehoitan minä,
että hyveen, jota paitsi ystävyyttä ei voi olla olemassa, niin
suuri-arvoisena, ettei, tätä lukuun ottamatta, ole mitään
oivallisempaa, kuin ystävyys.
Selityksiä.
1. _Auguri_, latinaksi augur, uris (vanhempi muoto myös auger),
enteiden selittäjä, ennustaja; augurien arvossa pidetyn pappiskunnan
jäsen. Vert. Ciceronin "amplissimi sacerdotii collegium".
_Pontifex_, lat. pontifex, ficis = Romalainen ylimmäinen pappi, joka
valvoen piti huolta jumalanpalveluksesta ja papistosta. Heidän
esimiehensä on pontifex maximus. Sen arvo oli suuri ja vaikutus lavea.
2. _Tribuni_, lat. tribunus, i (nimitys johtuu sanasta tribus = kolmas
osa Roman kansasta, sittemmin kansan osake, ruoti) = tribuskunnan
eli ruodin esimies. Myöhemmin oli tribunia useanlaisia, esim.
rahastontribuni, tribunus aerarii, sotatribuni, tribunus militum, sitte
vielä kansantribunit, tribuni plebis, rahvaan suojelijavirkamiehet;
valittiin ensi kerran 494 e.Kr.s., consulien rinnalle valvomaan kansan
etuja, alussa luvultansa kaksi, myöhemmin useampia. Kansantribuneilla
oli varsinkin kansan ja ylimmysten välisissä asioissa suuri
vaikutusvalta.
_Publius Sulpicius Rufus_ oli Ciceronin aikoina etevä puhuja, alussa
ylimyspuolueen edustaja, sitte Mariuksen puoluelainen, kansantribunina
v. 88 e.Kr.s. entisen ystävänsä, consuli Qvintus Pompejus Rufuksen, ja
hänen virkaveljensä, Lucius Cornelius Sullan, kiivain vastustaja.
Sullan päästyä voittajaksi menetti Sulpicius omaisuutensa ja henkensä.
_Consuli_, lat. Consul, -ulis, neuvoittelija; Roman kuningasvallan
hävitettyä (v. 509 e.Kr.s.) kaksi vuosittain valittua tasavallan
korkeinta johtajaa sekä rauhan että sodan aikana.
3. _Publius Cornelius Scipio Aemilianus_, lisänimeltä Africanus Minor
(A. Nuorempi), synt. v. 185, sai, niinkuin luullaan, väkivaltaisen
kuoleman 56 vanhana v. 129 e.Kr.s. Hän valloitti kaksi kaupunkia,
Karthagon Afrikassa ja Numantian Hispaniassa; Cajus Laeliuksen hyvä
ystävä. Cicero ylistelee häntä korkeimmilla kiitoslauseilla.
4. _Marcus Porcius Cato_, tunnettu lisänimeltään Major (Vanhempi) eli
Censorinus, synt. Tusculum'issa v. 234, kuoli 85 vanhana v. 149 e.Kr.s.
Suoraluontoinen, jäykkä vanhanajan Romalainen, oli osallisena monissa
sekä rauhan että sodan toimissa. Hänen monipuolinen käytännöllinen
kokemuksensa valtion asioissa hankki hänelle lisänimen "Viisas". --
Ciceronin kirjassa "Vanhuudesta" on Cato keskustelun päähenkilönä;
siitä syystä kirjan nimi "Cato Major".
7. "_Ennuslause_", lat. oraculum, i, joka merkitsee 1) jumalallinen
lauselma, ennustus, ennusvastaus; 2) ennuspaikka eli orakeli,
jollainen, hyvin kuuluisa, oli Delphin kaupungissa Graekanmaalla. --
Viisaimmaksi Apollonin julistamalla tarkoittaa Cicero tässä Sokratesta;
josta laveampia tietoja Suomalaiselle lukijalle on m.m. kirjassa:
"Sokrates. Tutkimus filosofian alalta. Kirjoittanut K. Heino, Jyväskylä
1893".
8. _Nonae_, lat. nonae, arum, 5:s paivä muissa kuukausissa, paitsi
Milmo'ssa s.o. maalis- (-Martius), touko- (-Majus), heinä- (-Julius),
ja loka- (-October) kuussa, joissa se oli 7:s.
13. "_Sielu kuolee yhdessä ruumiin kanssa_" opetti Epikurealainen
filosofia. Sitä oppia vastustaa Cicero, samoin kuin Sokrates ja
Platokin, kaikin voimin.
"_Suuri Graeka_", Graecia Magna, oli Etelä-Italia, johon Graekalaiset
-- etenkin Dorilainen heimokunta -- olivat perustaneet useita ja
kukoistavia siirtokuntia. Siellä kukoisti myös Pythagorealainen
koulukunta, joka vaikutti "laitoksillansa ja opetuksillaan"
sivistyttävästi ympäristöönsäkin.
14. Keskustelu "_valtiosta_" tarkoittaa Ciceronin kuuluisaa teosta "De
re publica"; kirja on kirjoitettu v. 54 e.Kr.s. Teoksesta on enää
kokonaan jäljellä loppu-osa "Scipionin uni" (Somnium Scipionis) eli
Africanus vanhemman keskustelu "sielujen kuolemattomuudesta".
15. "_Kolme tai neljä ystävä-paria_": 1) Theseus ja Pirithoos, 2)
Orestes ja Pylades, 3) Achilles ja Patroklos; joihin tulee lisäksi 4)
Damon ja Phintias.
17. "_Oppineilla_" s.o. sofisteilla. Niistä laveammalta kirjassa
Sokrates siv. 8-13.
18. _Cajus Fabricius Luscinus_, jota Romalaiset sekä runoilijat että
muut kirjailijat ylistellen muistelevat, tuli kuuluisaksi etenkin
Pyrrhuksen sodan aikana lahjomattomuudestaan ja rehellisyydestänsä.
Pyrrhuskin sai, niinkuin S. Aur. Victor kertoo, huomata, että
"Fabricius difficilius ab honestate, qvam sol a suo cursu averti
possit" -- "Fabriciusta on vaikeampi kääntää rehellisyydestä, kuin
aurinkoa radaltaan".
_Manius Curius Dentatus_ oli kolmasti consulina, vietti voittoriemua
Samnilaisten, Sabinilaisten ja Pyrrhuksen voittamisesta. Hänestä sanoo
Cicero (Cato Maj. XVI, 55): "Curiukselle, lieden ääressä"
(Plutarchoksen "Catonin" mukaan nauriita paistamassa) "istuvalle, kun
Samnitilaiset toivat suuren paljouden kultaa, niin työnsi hän heidät
pois. Sillä hän ei sanonut olevan mielestänsä jaloa omistaa kultaa,
vaan olla niiden johtajana, joilla on kultaa".
22. _Qvintus Ennius_, synt. v. 239 Rudiae-nimisessä Calabrian
kaupungissa, kuoli v. 169 e.Kr.s. Romassa, kuuluisa Roman vanhemman
tasavallan aikakaudella eläneistä runoilijoista; kirjoitti murhe- ja
huvinäytelmiä; tärkein kuitenkin hänen teoksistansa oli
Annales-runoteos.
24. "_Agrigentilainen oppinut_" on Empedokles, Graekalainen filosofi
Agrigentum'm kaupungista Siciliasta, eli v. 430 paikoilla e.Kr.s.;
n.s. nuoremman luonnonfilosofian edustaja. Hänen oppinsa mukaan on
maailmankaikkisuudessa, paitsi alkuaineita, kaksi alkuvoimaa
vaikuttamassa, nim. 1) philótes, yhdistävä ystävyys, rakkaus, ja 2)
neikos, eroittava eripuraisuus, viha; jotka ovat syynä ilmiöiden
alituiseen muuttumiseen.
_Marcus Pacuvius_, synt. Brundisium'issa v. 220, kuol. 130 e.Kr.s.,
etevä runoilija. Romalaisten murhenäytelmien kirjoittaja.
Dulorestes-nimisessä kappaleessa on runoilija esitellyt, kuinka
Orestes, kuningas Agamemnonin poika, Pyladeen, uskollisen ystävänsä,
kanssa tulee Tauriaan, jonka kuningas, Thoas, maansa julman tavan
mukaan ottaa heidät kiinni uhriksi Dianalle, mutta Iphigeneia, Oresteen
sisar, joka oli sinne viety Dianan uhripapiksi, tunnettuansa veljensä
pelastaa tämän vaarasta, jossa Pylades olisi ollut valmis menemään
ystävänsä edestä kuolemaan.
28. _Tarquinius Superbus_, Roman viimeinen kuningas, julmuutensa ja
röyhkeytensä tähden sai hän nimen "Superbus" = "ylpeä".
_Spurius Cassius Viscellinus_ (vert. 11 l. 36) ja Spurius Maelius,
kumpikin epärehellisyytensä ja kuningasvallan tavoittelemisen tähden
rangaistiin kuolemalla, edellinen v. 485, jälkimäinen v. 440 e.Kr.s.
Vert. m.m. Cic. In Catil. I. 1, 3.
_Pyrrhus_, Epiroksen kuningas, kävi sotaa Romalaisia vastaan. Nämä,
vihollisinakin, tunnustivat hänen inhimillisyytensä ja rehellisyytensä.
_Hannibal_, Karthagolaisten urhoollinen sotapäällikkö, tuotti
Romalaisille Italiassa saaduilla voitoillaan kauhua ja pelkoa,
Peloituksena: "Hannibal ad portas" = "Hannibal on portilla".
36. _Cajus Marcius Coriolanus_, kansalle vihamielinen Romalainen
ylimmys; Romasta karkoitettuna marssi hän volskilaisen sotajoukon
johtajana isänmaatansa vastaan (v. 491 e.Kr.s.); ainoastansa: hänen
äitinsä ja puolisonsa voivat hänet rukouksillansa taivuttaa luopumaan
siitä hankkeesta. Kats. Livius II. 34 ja seur.
37. _Tiberius Gracchus_, sai kansantribunina aikaan, että n.s.
peltolaki (v. 133 e.Kr.s.) tuli hyväksytyksi. Sen johdosta syntyneessä
kapinassa menetti hän, samoin hänen veljensä Cajus (v. 123), henkensä.
_Qvintus Aelius Tubero_, Scipio Africanuksen sisarenpoika, tunnettu
sekä kansantribunina Tiberius, ja praetorina Cajus Gracchukselle
tekemästänsä vastarinnasta. _Cajus Blossius_ sitävastoin kannatti
Gracchuksia lämpimästi; kun consulit _Publius Popilius Laenas_ ja
_Publius Rupilius_ panivat toimeen tutkimuksen Gracchuksen
puolueelaista vastaan, pakeni hän Asian puolelle, jossa lopetti itse
päivänsä. Cicero leimaa yleisesti Gracchusten hankkeet pahimmaksi,
valtioa tuhoavaksi liikkeeksi. Historiantutkija Mommsen, samoin kuin
useat muutkin uudemmalla ajalla, katselee osaksi toisessa valossa
asiaa. Kats. Römische Geschichte von Th. Mommsen II. 66 seur.
_Capitolium_, lat. Capitolium, ii; sanasta Capitulum (caput = pää),
Jupiterin pyhästi kunnioitettu temppeli Romassa Tarpejus-nimisellä
kukkulalla, jossa länsipuolella vastapäätä oli Kapitolium'tn komea
linna; molemmat nytkin vielä nähtävinä.
39. _Qvintus Aemilius Papus_ ja Cajus Fabricius Luscinus olivat yhdessä
consuleina v. 282 ja 278 sekä censoreina v. 275 e.Kr.s.
Censorit, luvultaan kaksi, olivat väenhenkipanon toimittajia, valvoivat
yhteistä ja erityistä elämää, ja olivat tapain tuomaria eli
tutkijoita.
40. _Cajus Papirius Carbo_, sen ajan kuuluisa puhuja, kansantribunina
v. 131 e.Kr.s. sai sen lain aikaan, että kansantribunit saattaisi
valita uudestansa seuraavaksi vuodeksi. Vert. 25 l. 96.
_Cajus Cato_, Cato vanhemman ja Lucius Aemilius Paulluksen jälkeläinen,
Gracchusten liikkeen kannattajia.
41. Kansantribuni _Qvintus Gabiniuksen_ ja _Lucius Cassiuksen_ lait,
lex Gabinia (v. 139) ja lex Cassia de populi judicio (v. 137) koskivat
lipuilla äänestämistä. Asia kyllä sellaisenaan oli hyvä edistys-askel,
mutta silloisissa oloissa väärinkäytettynä omiansa tuottamaan Roman
sekä valtiolle että kansalle itselleen suuria vaurioita. Kats. Th.
Mommsen Rom. Gesch. 2, 92 ja seur.
42. _Themistokles_, kuuluisa, jälkimaailman ihailema Graekalainen
sotapäällikkö, karkoitettiin Athenasta v. 471 e.Kr.s., siis 20 vuotta
jälkeenpäin kuin Coriolanus Romasta.
45. Nuo "eräät viisaat Graekanmaalla" olivat Epikurealaiset ja
cyreniläiset filosofit, joista edelliset opettivat ystävyyden olevan
ainoastansa keinona onnellisuuteen; jälkimmäiset taas väittivät sen
olevan saanut alkunsa puutteellisuudesta. Vert. Euripides, Hippol. 253
j. seur.; hän sanoo m.m.: tó d'ypèo disson mian odinein psychen
chaletòn Baros.