21 luku.

On myös jonkinlainen vahinko ystävyysliittojen lakkauttamisessa

välttämätön: sillä jo viisasten likeisistä tuttavuuksista laskeutuu

puheeni tavallisiin ystävyyssuhteisin. Ystävien viat putkahtavat usein

esille, milloin itse ystäviä, milloin muita vastaan tehdyt, joiden

häpeä kuitenkin tulvehtii ystäviin. Sellaiset ystävyysliitot ovat siis

seurustelun hellittämisellä pois huuhdottavat, ja -- niinkuin kuulin

Catonin sanovan -- ratkottavat enemmän, kuin toisistaan revittävät;

jollei joku erittäin sietämätön vääryys ole leimahtanut ilmi, niin

ettei ole oikein eikä kunniallista, eikä voi olla mahdollista muutoin,

kuin että oitis vieraantumisen ja eroamisen täytyy tapahtua.

77. Mutta jos taas joku tapojen ja harrastusten muutos -- niinkuin käy

tavallisesti -- tapahtuu tai valtion puolueissa on tullut erimielisyys;

sillä minä en puhu enää, niinkuin vähää ennen sanoin, viisasten, vaan

tavallisista ystävyysliitoista, niin on varottava, ettei näyttäisi

siltä, kuin eivät ainoastaan ystävyysliitot olisi lakkautetut, vaan

vihamielisyydetkin alkaneet. Sillä ei mikään ole häpeällisempää, kuin

käydä sotaa sitä vastaan, jonka kanssa on tutun-omaisesti elänyt.

Qvintus Pompejuksen ystävyydestä oli minun tähteni eronnut, niinkuin

tiedätte, Scipio; erimielisyyden tähden taas, joka vallitsi valtiossa,

vieraantui hän virkaveljestämme Metelluksesta, kumpaisenkin teki hän

vakavasti; arvokkaisuudella ja ilman katkeraa mielen loukkausta.

78. Jonkatähden ensimmäiseksi tulee ahkeroita, ettei tule mitään

hajaannuksia ystävien kesken; mutta jos jotakin sellaista on

tapahtunut, niin on huolehdittava, että ystävyysliitot näyttäisivät

pikemmin sammuneilta, kuin tukahutetuilta. Mutta vältettävä on,

etteivät ystävyydet käänny raskaiksi vihamielisyyksiksi, joista torat,

herjaukset ja loukkaukset syntyvät. Joita kuitenkin, jos ovat

siedettäviä, on kärsittävä ja se kunnia jaettava vanhalle ystävyydelle,

että syy tulee sen osaksi, joka tekee vääryyttä, eikä sille, joka

kärsii siitä.

Kaikkia näitä vikoja ja ikävyyksiä vastaan on yksi ainoa välttämis- ja

varovaisuuskeino se, ettei aleta liian nopeasti rakastamaan eikä

ansaitsemattomia henkilöitä.

79. Ystävyyttä ansaitsevia taas ovat ne, joissa itsissään on perustus,

minkä tähden heitä rakastetaan. Harvinainen laji! Ja todellakin kaikki,

mikä on erinomaista, on harvinaista, eikä mitään ole vaikeampi löytää,

kuin sitä, mikä lajissaan on kaikin puolin täydellistä. Mutta sangen

useita on, jotka eivät inhimillisissä asioissa tunnusta mitään hyväksi,

paitsi mikä on voittoa tuottavaa, ja rakastavat ystäviänsä -- ikäänkuin

eläimiä -- niitä enimmän, joista toivovat saavansa suurimman hyödyn.

80. Niin ollen puuttuu heiltä tuota kauneinta ja luonnollisinta

ystävyyttä, jota itse kauttansa ja itsensä tähden halutaan, eikä heillä

ole itsellään esikuvaa itsestänsä, tunteaksensa, millainen ja kuinka

suuri tämä ystävyyden voima on. Sillä jokainen rakastaa itse itseänsä,

ei, että saisi itse itsestään jotakin rakkautensa palkkaa, vaan koska

jokainen on itselleen itsensä tähden rakas. Mutta jollei tätä samaa

soviteta ystävyyteen, niin ei todellista ystävää löydetä koskaan; sillä

se on ikäänkuin toinen "minämme".

81. Tämä jos osoittautuu luontokappaleissa, lentävissä, uivissa,

maa-elävissä, kesyissä ja peto-eläimissä, nim. ensiksikin, että ne

rakastavat itsiänsä -- sillä se syntyy yhtaikaa jokaisen kanssa, jossa

henki on -- toiseksi, että ne etsivät ja haluavat kaltaisiansa, joihin

liittyisivät ja sen tekevät ne sellaisella kaipauksella ja tunteella,

joka on ihmisellisen rakkauden kaltainen, kuinka paljoa enemmin

tapahtuu se luonnon puolesta ihmisessä, joka sekä rakastaa itse

itseänsä että etsii toista, jonka sielun hän yhdistää oman sielunsa

kanssa niin, että se vaikuttaa kahdesta miltei yhden.

Laelius eli Ystävyydestä · 第 24 / 32 题