On myös jonkinlainen vahinko ystävyysliittojen lakkauttamisessa
välttämätön: sillä jo viisasten likeisistä tuttavuuksista laskeutuu
puheeni tavallisiin ystävyyssuhteisin. Ystävien viat putkahtavat usein
esille, milloin itse ystäviä, milloin muita vastaan tehdyt, joiden
häpeä kuitenkin tulvehtii ystäviin. Sellaiset ystävyysliitot ovat siis
seurustelun hellittämisellä pois huuhdottavat, ja -- niinkuin kuulin
Catonin sanovan -- ratkottavat enemmän, kuin toisistaan revittävät;
jollei joku erittäin sietämätön vääryys ole leimahtanut ilmi, niin
ettei ole oikein eikä kunniallista, eikä voi olla mahdollista muutoin,
kuin että oitis vieraantumisen ja eroamisen täytyy tapahtua.
77. Mutta jos taas joku tapojen ja harrastusten muutos -- niinkuin käy
tavallisesti -- tapahtuu tai valtion puolueissa on tullut erimielisyys;
sillä minä en puhu enää, niinkuin vähää ennen sanoin, viisasten, vaan
tavallisista ystävyysliitoista, niin on varottava, ettei näyttäisi
siltä, kuin eivät ainoastaan ystävyysliitot olisi lakkautetut, vaan
vihamielisyydetkin alkaneet. Sillä ei mikään ole häpeällisempää, kuin
käydä sotaa sitä vastaan, jonka kanssa on tutun-omaisesti elänyt.
Qvintus Pompejuksen ystävyydestä oli minun tähteni eronnut, niinkuin
tiedätte, Scipio; erimielisyyden tähden taas, joka vallitsi valtiossa,
vieraantui hän virkaveljestämme Metelluksesta, kumpaisenkin teki hän
vakavasti; arvokkaisuudella ja ilman katkeraa mielen loukkausta.
78. Jonkatähden ensimmäiseksi tulee ahkeroita, ettei tule mitään
hajaannuksia ystävien kesken; mutta jos jotakin sellaista on
tapahtunut, niin on huolehdittava, että ystävyysliitot näyttäisivät
pikemmin sammuneilta, kuin tukahutetuilta. Mutta vältettävä on,
etteivät ystävyydet käänny raskaiksi vihamielisyyksiksi, joista torat,
herjaukset ja loukkaukset syntyvät. Joita kuitenkin, jos ovat
siedettäviä, on kärsittävä ja se kunnia jaettava vanhalle ystävyydelle,
että syy tulee sen osaksi, joka tekee vääryyttä, eikä sille, joka
kärsii siitä.
Kaikkia näitä vikoja ja ikävyyksiä vastaan on yksi ainoa välttämis- ja
varovaisuuskeino se, ettei aleta liian nopeasti rakastamaan eikä
ansaitsemattomia henkilöitä.
79. Ystävyyttä ansaitsevia taas ovat ne, joissa itsissään on perustus,
minkä tähden heitä rakastetaan. Harvinainen laji! Ja todellakin kaikki,
mikä on erinomaista, on harvinaista, eikä mitään ole vaikeampi löytää,
kuin sitä, mikä lajissaan on kaikin puolin täydellistä. Mutta sangen
useita on, jotka eivät inhimillisissä asioissa tunnusta mitään hyväksi,
paitsi mikä on voittoa tuottavaa, ja rakastavat ystäviänsä -- ikäänkuin
eläimiä -- niitä enimmän, joista toivovat saavansa suurimman hyödyn.
80. Niin ollen puuttuu heiltä tuota kauneinta ja luonnollisinta
ystävyyttä, jota itse kauttansa ja itsensä tähden halutaan, eikä heillä
ole itsellään esikuvaa itsestänsä, tunteaksensa, millainen ja kuinka
suuri tämä ystävyyden voima on. Sillä jokainen rakastaa itse itseänsä,
ei, että saisi itse itsestään jotakin rakkautensa palkkaa, vaan koska
jokainen on itselleen itsensä tähden rakas. Mutta jollei tätä samaa
soviteta ystävyyteen, niin ei todellista ystävää löydetä koskaan; sillä
se on ikäänkuin toinen "minämme".
81. Tämä jos osoittautuu luontokappaleissa, lentävissä, uivissa,
maa-elävissä, kesyissä ja peto-eläimissä, nim. ensiksikin, että ne
rakastavat itsiänsä -- sillä se syntyy yhtaikaa jokaisen kanssa, jossa
henki on -- toiseksi, että ne etsivät ja haluavat kaltaisiansa, joihin
liittyisivät ja sen tekevät ne sellaisella kaipauksella ja tunteella,
joka on ihmisellisen rakkauden kaltainen, kuinka paljoa enemmin
tapahtuu se luonnon puolesta ihmisessä, joka sekä rakastaa itse
itseänsä että etsii toista, jonka sielun hän yhdistää oman sielunsa
kanssa niin, että se vaikuttaa kahdesta miltei yhden.