67. Mutta tässä kohdassa nousee eräs vaikeanpuolinen kysymys: ovatko
uudet, ystävyyttämme ansaitsevat, ystävät joskus asetettavat vanhojen
edelle, niinkuin meillä on tapana pitää nuoria hevosia parempina, kuin
vanhanpuoleisia. Ihmisarvoa alentava epäilys! sillä ei ystävyydessä
saa, niinkuin muissa asioissa, tulla kyllästyminen kysymykseen. Jota
vanhempia ystävyyssuhteet ovat, sitä miellyttävämpiä, niinkuin vanhojen
viinien, tulee niiden olla, ja totta on, mitä sananlaskussa lausutaan:
"Monta mittaa on suolaa yhdessä syötävä, ennenkuin ystävyyden palvelus
on tullut täytetyksi".
68. Jos taas uudet ystävyydet tarjoavat toivoa, että ikäänkuin
menestyvissä oraissa hedelmä osoittautuu, niin eivät ne todellakaan ole
hyljättävät; mutta vanha tuttavuus on kuitenkin sille tulevalla
paikallaan säilytettävä, sillä vanhuuden ja tottumuksen voima on sangen
suuri. Vieläpä mitä juuri hevoseen tulee, jota äsken mainitsin, jos ei
muutoin mikään estä, niin ei ole ketään, joka ei mieluummin käyttäisi
sitä, johon on tottunut, kuin harjaantumatonta ja uutta. Eikä
ainoastaan tämän suhteen, joka on eläin, vaan niihinkin katsoen, jotka
ovat elottomia, on tottumuksella suuri voima; koska meitä ilahuttavat
itse paikatkin, yksin vuorisetkin ja metsäiset, joissa olemme kauvemmin
oleskelleet.
69. Mutta tärkeintä on ystävyydessä olla yhdenvertainen alhaisempansa
kanssa. Usein nim. on eräitä jaloja etevyyksiä, jollainen oli Scipionin
meidän niin sanoakseni laumassamme. Ei koskaan asettanut hän itseänsä
Philuksen, ei koskaan Rupiliuksen, ei koskaan Mummiuksen, ei koskaan
alhaisemman säätyisien ystäviensä edelle. Qvintus Maximus veljeänsä,
yleensä erinomaista miestä, joka kuitenkaan ei suinkaan ollut ensinkään
hänen kaltaisensa, kunnioitti hän, koska tämä oli vanhempi, ikäänkuin
ylhäisempäänsä, ja halusi, että kaikki hänen omaisensa voisivat olla
hänen kauttansa yhä enemmän kunnioitettuja.
70. Ja tätä tulee kaikkien tehdä ja noudattaa, että jos ovat saaneet
hyveen, neron tai varallisuuden etevyyden, jakaisivat niitä omaistensa
kesken ja antaisivat saada osaa läheistensä niistä, että jos ovat
syntyneet alhaisista vanhemmista, jos heillä on joko sielunlahjojensa
tai onnensa puolesta heikompia sukulaisia, parantaisivat niiden tilaa
ja olisivat heille kunniaksi ja arvollisuudeksi. Niinkuin sadussa ne,
jotka jonkun aikaa sukuperänsä ja säätynsä tuntemattomuuden tähden ovat
olleet palveluksessa, kun ovat tulleet tunnetuiksi ja huomatut olevan
joko jumalien tai kuningasten jälkeläisiä, säilyttävät kuitenkin
rakkautensa paimenia kohtaan, joita useat vuodet ovat luulleet
isiksensä. Tämän tulee varmaankin tapahtua vielä paljoa enemmän, kun
asia koskee oikeita ja varmoja vanhempia. Sillä suurin neron ja hyveen
sekä kaiken etevyyden hedelmä saadaan silloin, kun se käytetään
läheisimpänsä eduksi.