Joka kumpaisessakin tapauksessa on osoittautunut lujalta, vakavalta ja
horjumattomalta ystävyydessä, hänet tulee meidän lukea hyvin
harvinaiseen, ja vieläpä melkein jumalalliseen ihmislajiin kuuluvaksi.
65. Mutta kestäväisyyden ja vakavuuden tuki, sen, jota me etsimme
ystävyydessä, on luotettavaisuus, sillä ei mikään ole kestävää, joka
on epäluotettavaa. Paitsi sitä on hyvä valita yksinkertainen,
hyvänsävyinen ja yksimielinen, s.o. sellainen, jota samat asiat
liikuttavat; joka kaikki koskee uskollisuuteen. Sillä muuttelevainen ja
mutkikas mielenlaatu ei voi olla luotettava, eikä sekään, jota eivät
samat asiat liikuta eikä ole luonnostaan samanmielinen, saata olla joko
uskollinen tai horjumaton. Lisättävä on siihen, ettei hän saa iloita
syytöksien tekemisestä tai uskoa, jos niitä on tehty; joka koskee
siihen, jota jo kauvan olen käsitellyt, nim. vakavuuteen. Ja niin
toteutuu se, mitä alussa sanoin, ettei ystävyyttä voi olla, paitsi
hyvien ihmisten kesken. Sillä kunnon miehelle, jota myös saa sanoa
viisaaksi, kuuluu velvollisuudeksi pitää mielessänsä nämä kaksi seikkaa
ystävyydessä: ensiksi, ettei saa olla mitään valheellista eikä
teeskenneltyä, sillä avonaisesti vihaaminenkin on paremmin jalolle
ihmiselle sopivaa, kuin otsansa peitossa ajatuksensa salaaminen,
toiseksi, ettei ainoastansa jonkun tekemiä syytöksiä torju takaisin,
vaan ettei itsekään ole epäluuloinen, ajatellen aina jossakin suhteessa
olevansa ystävänsä puolelta loukattu. 66. Tähän lisäksi tulkoon
herttaisuus puheessa ja käytöksissä, joka ei suinkaan ole vähäpätöinen
ystävyyden sulostus. Juroudella sitävastoin ja ankaruudella jokaisessa
asiassa on kyllä silläkin kunnian-arvoisuutensa, mutta ystävyyden tulee
olla lauhkeampi, vapaampi ja suloisempi sekä kaikkeen kohteliaisuuteen
ja sievätapaisuuteen taipuvaisempi.