52. Ei siis pidä kuunteleman nautintoihin kokonansa heittäytyneitä
ihmisiä, jos he joskus keskustelevat ystävyydestä, jota he eivät tunne
kokemuksesta eivätkä tietopuolisesti. Sillä kuka, jumalten ja ihmisten
uskollisuuden tähden, on sellainen, että hän sillä ehdolla, ettei
rakastaisi ketään eikä itse saisi osaksensa rakkautta, tahtoisi olla
yltäkyllin rikas kaikista tavaroista ja elää kaikenpuolisessa
ylellisyydessä? Sillä sehän olisi varmaan hirmuvaltiasten elämää, jossa
ei saata olla mitään uskollisuutta, ei mitään hellyyttä, ei mitään
hyväntahtoisuuden luottamusta; kaikki vaan aina epäluulon-alaista ja
täynnä levottomuutta, ei mitään sijaa ystävyydelle. 53. Kuka nim.
rakastaa sitä, jota hän kammoo, tai sitä, jonka luulee häntä itseänsä
kammovan? Heitä kunnioitetaan kuitenkin teeskentelyllä, ainoastaan
jonkun aikaa. Mutta jos he sattumalta, niinkuin useinkin tapahtuu, ovat
sortuneet, silloin saa huomata, kuinka köyhät he ovat olleet ystävistä,
jota kertovat Tarqviniuksen sanoneen: vasta maanpakolaisena oppineensa
tietämään, keitä hänellä oli luotettavia ystäviä, keitä epäluotettavia,
kun ei hän enää kumpaisillekaan voinut osoittaa kiitollisuutta.
54. Vaikka ihmetyttäähän minua, jos hänellä, niin ylpeä ja julma kun
hän oli, saattoi olla ketään ystävää. Ja niinkuin tämän äsken
mainitsemani miehen tavat eivät voineet hankkia todellisia ystäviä,
samoin useiden mahtavien valta sulkee pois uskolliset ystävyysliitot.
Sillä ei onnetar ainoastaan itse ole sokea, vaan se tekee tavallisesti
sokeiksi nekin, jotka se on sulkenut syliinsä. Jonkatähden he
pöyhistyvät miltei kopeudesta ja röyhkeydestä, eikä mikään saata olla
vaikeampaa sietää, kuin tuhma onnensuosikki. Ja sen saa todellakin
huomata, että ne, jotka ovat ennen olleet laadullisia tavoiltaan,
muuttuvat päällikkö- ja hallitus-virkojen sekä myötäkäymisten tähden,
niin että he halveksivat vanhoja ystävyyksiä ja suosittelevat uusia.
55. Mikä taas on typerämpää, kuin varojen, voimien ja vallan puolesta
enimmän voidessa muita itselleen hankkia, joita voidaan saada rahalla,
niinkuin hevosia, palvelijoita, komeita vaatteita ja kalliita
huonekaluja, mutta ei hankkia ystäviä, elämän parasta ja kauneinta niin
sanoakseni huonekalustoa? Sillä kun he hankkivat muita tavaroita, niin
eivät he tiedä, kenelle niitä hankkivat, eivätkä, kenen tähden
puuhaavat, sillä kukin niistä esineistä on sen, joka voimiensa puolesta
on etevämpi, mutta ystävyyden omistus pysyy kullekin hänen lujana ja
varmana omaisuutenansa, niin että vaikka nekin olisivat pysyväisiä,
jotka ovat ikäänkuin onnettaren lahjoja, kuitenkaan ei ystävistä tyhjä
ja autio elämä voi olla hupainen. Mutta sen verran nyt siitä.