44. Tämä siis pyhitettäköön ystävyyden ensimmäisenä lakina, että
ystäviltämme pyydämme kunniallisia asioita, ystäviemme tähden teemme
sitä, mikä on kunniallista, emmekä edes odotakaan, kunnes meitä
pyydetään. Palvelevaisuus olkoon aina avullaan läsnä, vitkastelu
kaukana; mutta neuvomme tulee meidän uskaltaa antaa vapaamielisesti.
Enin ystävyydessä vaikuttakoon hyvään kehoittavien ystävien arvollisuus
ja sitä käytettäköön muistuttamiseen, ei ainoastaan avonaisesti, vaan
sattuvastikin, jos asia niin vaatii, ja annettua muistutusta
noudatettakoon.
45. Sillä eräillä, joita kuulen olevan pidetyn viisaina Graekanmaalla,
on mielestäni aivan kummallisia mielipiteitä, mutta ei ole mitään, jota
eivät he tutki teräväjärkisyydellänsä; he nim. sanovat osaksi olevan
paettava liian läheisiä ystävyysliittoja, ettei olisi tarpeellista
yhden olla huolissaan useampien puolesta; tarpeeksi ja enemmänkin
olevan kullakin omista asioistansa, toisten asioihin kietoutumisen
olevan hankalaa; mukavinta olevan pitää ystävyyden ohjia mitä
höllimpinä, että mielensä mukaan voisi joko kiristää tai hellittää
niitä, pääasian nim. olevan onnellisesti elääksemme, levollisuuden,
jota ei sielu voisi nauttia, jos yksi kärsii ikäänkuin synnytystuskia
useampien puolesta.
46. Toisten taas sanovat väittävän vielä paljoa tunnottomammasti --
jota kohtaa lyhyesti vähää ennen kosketin -- turvan ja avun, eikä
hyväntahtoisuuden ja rakkauden, tähden olevan ystävyysliittoja
tavoiteltava, siis jota vähemmin kullakin on kestäväisyyttä ja vähemmin
voimia, sitä enemmän haluavan ystävyysliittoja. Siitä tapahtuvan, että
heikot naiset etsivät enemmän ystävyyssuhteiden turvaa, kuin miehet, ja
varattomat enemmän, kuin varalliset, onnettomuuteen joutuneet enemmän,
kuin ne, joita pidetään onnellisina.
47. Oi mainiota viisautta! Totta tosiaankin näyttävät he poistavan
auringon maailmasta, jotka poistavat ystävyyden elämästä: sillä meillä
ei ole kuolemattomilta jumalilta mitään parempaa, ei mitään
ilahuttavampaa. Mitä on nim. tuo murheettomuus? Näöltään tosin
viehättävä, mutta itse asiassa monessa suhteessa hyljättävä. Sillä ei
ole soveliasta joko jotakin asiaa tai toimitusta olla ottamatta
suorittaaksensa tai toimeksensa sen otettuansa jättää sen vuoksi, ettei
tarvitsisi olla huolissaan. Mutta jos huolta pakenemme, on hyvettäkin
paettava; joka välttämättömästi jonkinlaisella huolella halveksii ja
vihaa sellaisia asioita, jotka ovat sille vastakkaisia, niinkuin hyvyys
häijyyttä, hillitseväisyys hekumaa, arkuutta uljuus. Sen vuoksi voi
huomata, että rehelliset surevat enimmän epärehellisistä asioista,
velttoudesta urhoolliset, häpeällisyydestä siveät. Se on siis
hyvätapaisen mielenlaadun tuntomerkki, että se sekä iloitsee hyvistä
asioista että murhehtii niiden vastakohdista.
48. Jos sentähden viisasta kohtaa sielunsuru, joka varmasti kohtaakin
häntä, jollemme luule ihmisyyden olevan kokonaan juuritetun hänen
sielustansa, niin mikä on syynä, miksi hävittäisimme ystävyyden
perinpohjin elämästä, ettemme sen tähden saisi joitakuita hankaluuksia
osaksemme? Sillä mitä eroa on mielenliikutuksen hävittyä, en sano
eläimen ja ihmisen, vaan ihmisen ja puupölkyn tai kiven tai minkä
tahansa sellaisen välillä? Niitä ei ainakaan tarvitse kuulla, jotka
väittävät hyveen olevan tylyn ja ikäänkuin rautaisen laadultaan, joka
todella on niin hyvin muissa asioissa, kuin varsinkin ystävyydessä
hellä ja taipuisa, että sydän sekä ystävän myötäkäymisissä ikäänkuin
ilosta laajentuu että vastoinkäymisissä puristun kokoon. Siis se huoli,
joka on useinkin otettava vastaan ystävänsä edestä, ei ole sen
arvoinen, että se hävittäisi pois ystävyyden elämästä; ei enemmän,
kuin että hyveet siitä, koska ne tuottavat muutamia suruja ja
hankaluuksia, olisivat hyljättävät.