40. Tämä olkoon siis lakina vahvistettu ystävyydessä, ettemme pyydä
häpeällisiä asioita emmekä tee pyydettyinä. Häpeällinen todesti on se
puollustus, eikä suinkaan hyväksyttävä, niin muissa asioissa, kuin
erittäinkin jos joku valtiota vastaan ystävänsä tähden tunnustaa
tehneensä. Sillä, Fannius ja Scaevola, me olemme siinä tilassa, että
meidän tulee luoda silmämme etäälle valtion tuleviin kohtaloihin. Jo on
poikennut esi-isäimme tapa melkoisesti radaltaan ja suunnaltansa.
41. Tiberius Gracchus koetti anastaa itselleen kuningasvallan eli
pikemmin hän hallitsikin jo muutamia kuukausia. Näinköhän Romalainen
kansa on kuullut tai nähnyt jotakin samankaltaista? Mitä myös tämän
kuoleman jälkeen hänen ystävänsä ja heimolaisensa ovat tehneet Publius
Scipionille, sitä en voi kyynelittä puhua. Sillä Carbonia olemme,
Tiberius Gracchuksen äsken tapahtuneen rangaistuksen vuoksi,
hillinneet millä tavalla vaan olemme voineet; mitä Cajus Gracchuksen
tribunivirasta sitävastoin odotan, ei minulla ole halua ennustaa. Asia
leviää sitte hiipien ja, kerran alkuun päästyänsä, liukuaa se
herkemmästi turmioa kohden. Te näette, kuinka suuri tuho tapahtui jo
ennen ääntötaulu-asiassa, ensin Gabiniuksen, kaksi vuotta jälkeenpäin
taas Cassiuksen lain perustuksella. Minusta on kuin näkisin jo kansan
eroitetuksi senatista, rahvaan mielivallan mukaan toimitettavan
suurimmat asiat. Useammat nim. opettelevat sitä, miten nämä
onnistuisivat, kuin miten niitä vastustettaisiin.
42. Mitä varten näitä? Koska ilman liittolaisia ei kukaan uskalla
mitään sellaista. Isänmaan ystäville on siis annettava se neuvo, että
jos sellaisiin ystävyysliittoihin tietämättänsä jostakin sattumuksesta
ovat joutuneet, etteivät luulisi itseänsä niin sidotuiksi, etteivät
eroaisi jossakin suuressa asiassa rikkovista ystävistänsä;
jumalattomille taas on rangaistus säädettävä, eikä todellakaan pienempi
niille, jotka ovat seuranneet toista, kuin niille, jotka itse ovat
olleet jumalattomuuden johtajia. Kuka on ollut Graekassa kuuluisampi
Themistoklesta, kuka etevämpi? Mutta kun hän sotapäällikkönä
Persialaissodassa oli vapauttanut orjuudesta Graekanmaan ja kateuden
tähden oli karkoitettu maanpakoon, niin ei hän kärsinyt kiittämättömän
isänmaansa tekemää vääryyttä, jota hänen olisi pitänyt kärsimän; hän
teki saman, mitä kaksikymmentä vuotta sitä ennen meidän keskuudessamme
teki Coriolanus. Näille ei löytynyt ketään auttajaa isänmaatansa
vastaan, jonka tähden kumpikin hankki itselleen kuoleman. 43. Sentähden
ei sellaista jumalattomien ihmisten samamielisyyttä sovi ollenkaan
millään ystävyyden puollustuksella suojella, vaan vieläpä päinvastoin
on se kaikella ankaruudella rangaistava, ettei kukaan luulisi
myönnetyksi, että saa seurata ystäväänsä silloinkin, kun tämä ahdistaa
isänmaata sodalla. Joka todellakin, niinkuin asia nyt alkaa mennä,
saattaa kerran tapahtua. Minulle sitävastoin ei se tuota vähempää
huolta, minkälainen valtakuntamme on minun kuolemani jälkeen oleva,
kuin minkälainen se on tänäpäivänä.