36. Tarkastelkaamme siis ensin sitä, jos teitä miellyttää, kuinka
pitkälle rakkaus saa mennä ystävyydessä. Näinköhän myös, jos
Coriolanuksella on ollut ystäviä, niiden olisi pitänyt kantaman
isänmaata vastaan aseita Coriolanuksen kanssa? Näinköhän Piscellinusta,
kuningasvaltaa tavoittelevaa, näinköhän Spurius Maeliusta heidän
ystäviensä olisi pitänyt auttaman?
37. Näimmehän me, kuinka Tiberius Gracchuksenkin, kun hän järkytti
valtiota, Qvintus Tubero ja hänen yhtäikäiset ystävänsä hylkäsivät
kokonansa. Mutta kun Cajus Blossius Cumalainen, teidän perheenne
vierasystävä, Scaevola, oli tullut luokseni, koska minulla oli tapana
puollustaa konsulia Laenasta ja Rupiliusta neuvostossa, rukoilemaan,
että antaisin hänelle anteeksi, niin veti hän sen syyksi, koska oli
muka pitänyt Tiberius Gracchuksesta niin paljon, että arveli itsensä
olevan tehtävä, mitä hyvänsä tämä tahtoi. Silloin kysyin minä: "Vieläkö
sittekin, jos hän olisi tahtonut, että olisit sytyttänyt tuleen
Capitolium'in?" "Ei koskaan", sanoi hän, "olisi hän tahtonut sitä;
mutta jos hän olisi tahtonut, niin olisin minä totellut". Te näette,
kuinka jumalatonta puhetta! Eikä hän ainoastansa noudattanut Tiberius
Gracchuksen mielettömyyttä, eikä tarjoutunut hänen vimmansa
seuralaiseksi, vaan johtajaksi. Sen takia, uuden tutkimuksen
peljättämänä, pakeni hän tämän raivonsa tähden Asiaan, meni vihollisten
luo, ja sai valtiolta raskaan ja oikeutetun rangaistuksen. Ei ole se
siis mikään rikoksen puollustus, jos ystävän tähden rikotaan; sillä kun
hyveen edellytys on ollut ystävyyden perustajana, niin on työlästä
ystävyyden kestää, jos luopumus hyveestä on tapahtunut.
38. Mutta jos pidämme oikeana joko myöntää ystäville, mitä tahansa
haluavat, tai saada aikaan heiltä, mitä hyvänsä tahdomme, niin olisimme
todellakin täydelliset viisaudessa, jollei asialla olisi mitään haittaa
mukanansa. Mutta me puhumme niistä ystävistä, jotka ovat silmiemme
edessä, jotka olemme nähneet ja joista olemme kuulleet puhuttavan,
joita tavallinen elämä tuntee: tästä luvusta on meidän esimerkit
otettavat, ja varsinkin niistä, jotka ovat lähinnä viisautta.
39. Me näemme Papus Aemiliuksen olleen Cajus Luscinuksen tuttavan (niin
olemme kuulleet isiltämme); he olivat kahdesti yhdessä consuleina ja
virkaveljinä censori-toimessa; sitte on kerrottu sekä näiden kanssa
että keskenään olleen sangen ystävyytyneitä Manius Curiuksen ja
Tiberius Coruncaniuksen. Emme siis voi edes epäilläkään jonkun näistä
pyytäneen ystävältänsä jotakin, mikä olisi vastoin uskollisuutta,
vastoin valaa ja vastoin valtiota. Sillä mitä tarvitsee sanoakaan
puhuttaessa sellaisista miehistä, ettei joku, jos olisi pyytänyt, olisi
tätä saavuttanut, kun he olivat hyvin tarkkoja omantunnon miehiä, yhtä
väärin taas on sekä pyydettynä tehdä että pyytää jotakin sellaista.
Mutta Tiberius Gracchusta seurasivat Cajus Carbo ja Cajus Cato, ja
silloin hyvin vähän hänen Cajus veljensä, joka sama nyt on kiivahin.