23. Kun siis ystävyys sisältää sangen paljon etuja, niin on se
kieltämättä siinäkin suhteessa etuisampi, että se hyvällä toimella
tekee tulevaisuuden valoisammaksi eikä salli uskalluksen vaipua tai
lannistua. Joka, näette, katselee todellista ystäväänsä, katselee
ikäänkuin jonkinlaista omaa kuvastansa. Jonkatähden sekä poissaolevina
ovat he läsnä että tarvitsevina ovat ylenkyllin varallisia ja heikkoina
voimallisia, ja, joka on vaikeampaa sanoa, kuolleina elävät: niin suuri
ystävien kunnia, muisto ja kaipaus saattelee heitä seuralaisena; ja
sentähden näyttää edellisten kuolema onnelliselta, jälkimmäisten elämä
kiitettävältä. Mutta jos otetaan luonnonjärjestyksestä pois
hyväntahtoisuuden yhdistysside, niin ei mikään koto, ei mikään kaupunki
voi seisoa voimassa, ei edes maanviljelyskään kestää edelleen.
Jos ei se ole tarpeeksi selvillä, kuinka suuri ystävyyden ja
yksimielisyyden voima on, niin voidaan se käsittää riitaisuuksista ja
eripuraisuuksista. Sillä mikä huonekunta on niin vankka, mikä valtio
niin luja, ettei se vihojen ja hajaannusten tähden voisi perinpohjin
kukistua. Tästä voidaan päättää, kuinka paljo hyvää on ystävyydessä.
24. Erään Agrigentilaisenkin oppineen kertovat laulaneen Graekalaisessa
runossa: "Kaiken, mikä maailman rakennuksessa pysyy muuttumatonna ja
mitä liikkuu, sen vetää yhteen ystävyys, eripuraisuus hajoittaa". Ja
tämän ainakin kaikki kuolevaiset sekä ymmärtävät että hyväksyvät
kokemuksestakin. Jos siis joskus on joku ystävän suosiotyö tullut
näkyviin joko vaaroihin antautumisessa tai niihin osanottamisessa, niin
kuka on, joka ei ylistäisi sitä suurimmasti? Mitkä suosionhuudot koko
katselija-rivistö kohotti äskettäin vieras-ystäväni ja tuttavani Marcus
Pacuviuksen uutta näytelmää esitettäessä, kun kuningas ei tuntenut,
kumpiko niistä oli Orestes, Pylades sanoi olevansa Orestes, että olisi
saanut kuolla hänen edestänsä, Orestes taas, niinkuin olikin, vakuutti
olevansa Orestes! Noustuansa seisaalleen taputtivat he käsiänsä
katsellessansa sepustettua asiaa, mitä, arvelemme, olisivat he tehneet
todellisessa tapauksessa? Helposti ilmoitti itse luonto voimansa, kun
ihmiset, mitä eivät voi itse tehdä, päättivät sen olevan toisen
puolelta oikein tehdyn.
Tämän verran olen mielestäni voinut sanoa, mitä ajattelen ystävyydestä.
Jos sitäpaitsi on jotakin, ja uskon olevankin vielä paljo, kysykäätte
-- jos hyväksi näkyy -- niiltä, jotka niitä tutkivat.
25. _Fannius_. Me haluaisimme mieluummin kuulla sinulta. Vaikka
olenhan minä usein kysynyt niiltäkin, enkä olekaan puolestani
vastoinmielisesti kuunnellut, mutta sinun puheesi johtava lanka on
kuitenkin kokonaan toisenlainen.
_Scaevola_. Silloin sanoisit, Fannius, suuremmalla varmuudella, jos
olisit äskettäin ollut saapuvilla Scipionin huvipuistossa, kun
keskusteltiin "valtiosta". Millainen oikeuden puollustaja oli hän
Philuksen huolellisesti harkittua puhetta vastaan!
_Fannius_. Helppoa tietysti olikin oikeutta parhain noudattavalle
miehelle puollustaa oikeutta.
_Scaevola_. Mitä sitte ystävyyttä? Eiköhän sen puollustaminen ole
helppoa sille, joka sen uskollisuudella, vakavuudella ja
rehellisyydellä säilyttämisestä on saavuttanut suurimman kunnian?