17. Minä en puolestani katsoisi sitä rasittavaksi, jos luottaisin
itseeni; sillä asia on jalo ja olemme, niinkuin Fannius sanoi, nyt
joutilaina. Mutta mikä olen minä, tai mitä kykyä minulla on?
Oppineilla ja etenkin Graekalaisilla on se tapa, että heille saa
määrätä aineen, josta ovat valmiit esittelemään vaikka kuinka äkkiä
tahansa. Tehtävä on suuri ja tarvitsee melkoista harjoitusta. Siis mitä
ystävyydestä on sanottavaa, tiedustelkaatte, arvelen minä, niiltä,
jotka niistä asioista työnänsä opettavat. Minä puolestani saatan
ainoastansa kehoittaa teitä, että pidätte ystävyyden arvollisempana,
kuin kaikki inhimilliset asiat; sillä ei ole mitään niin
luonnonmukaista, niin soveltuvaa joko myötä- tai vastoinkäymisiin. 18.
Mutta tämä on ensinkin minun ajatukseni, että ystävyyttä ei saata olla
olemassa paitsi hyvien kesken. Kuitenkaan en minä, ikäänkuin elävään
lihaan leikaten, käsittele sitä perinpohjaisesti, niinkuin ne, jotka
niitä asioita syvällisemmästi tutkivat, kenties todenperäisesti, mutta
yleiseen hyötyyn liian vähän soveltuvasti. He, näette, eivät sano
kenenkään, paitsi viisaan, olevan hyvän ihmisen. Olkoon todellakin
niin. Mutta he tarkoittavat sellaista viisautta, jota ei kukaan
kuolevainen ole tähän asti saavuttanut. Meidän sitävastoin tulee
katsella sitä, mikä kuuluu käytännöllisyyteen ja yhteiseen elämään,
eikä sitä, mitä kuvaillaan mielessänsä ja halutaan. En koskaan minä
sano Cajus Fabriciusta, Manius Curiusta ja Tiberius Coruncaniusta,
jotka esi-isämme arvostelivat viisaiksi, heidän mittansa mukaan olleen
viisaita. Sentähden pitäkööt he itseänsä varten tuon viisauden
kadehdittavan ja hämärän nimen, kuitenkin myöntäkööt, että nämät ovat
olleet hyviä miehiä. Sitäkään eivät he tee: he väittävät, ettei sitä
voi myöntää paitsi viisaalle.
19. Tarkastelkaamme siis, niinkuin sanotaan, asiaa paksupäisesti. Jotka
niin käyttäytyvät, niin elävät, että heidän vilpittömyytensä,
nuhteettomuutensa ja kohtuullisuutensa hyväksytään, ja ettei heissä ole
mitään himoavaisuutta, hekumallisuutta eikä röyhkeyttä sekä että he
ovat hyvin vakavaluontoisia, niinkuin ne ovat olleet, jotka äskettäin
mainitsin: näitä kunnon miehiksi, niinkuin ovat pidetytkin, on
mielipiteemme mukaan nimitettävä, koska -- sen verran kun ihmiset
voivat -- seuraavat luontoa, parasta oikein elämisen johdattajaa. Sillä
minä luulen käsittäväni, että me olemme niin syntyneet, että kaikkein
välillä tulee olla jonkinlainen yhdysside, sitä lujempi nimittäin, jota
likeisempi kukin on. Kansalaiset ovat sentähden tärkeämmät, kuin
muukalaiset, omaiset etuisammat, kuin vieraat; näiden välille on nim.
itse luonto säätänyt ystävyyden. Mutta sillä ei ole tarpeeksi lujuutta.
Sillä siinä suhteessa on ystävyys sukulaisuutta etevämpi, koska
sukulaisuudesta voi ottaa pois hyväntahtoisuuden, ystävyydestä ei voi:
sillä hyväntahtoisuuden hävittyä häviää ystävyyden nimi, mutta
sukulaisuuden nimi pysyy paikallansa. 20. Kuinka suuri taas ystävyyden
voima on, saattaa ymmärtää etenkin siitä, koska ihmissuvun rajattomasta
yhdyskunnasta, jonka luonto itse on liittouttanut, ala on niin
supistettu ja ahtaalle kiristetty, että hellä rakkaus muodostuu
kaikkiaan joko kahden tai harvojen välillä.