2 luku.

6. _Fannius_. Niin on, Laelius. Sillä ei ole ollut ketään parempaa

miestä, kuin Africanus, ei ketään kuuluisampaa. Mutta sinun tulee

ajatella, että kaikkein silmät ovat kääntyneet sinua ainoata kohden;

sinua he sekä nimittävät että arvelevat viisaaksi. Tämä kunnia

omistettiin äskettäin Marcus Catonille, tiedämme, että Lucius Atilius

nimitettiin viisaaksi isiemme keskuudessa; mutta kumpainenkin

aivan eri tavalla: Atilius, koska hän pidettiin ymmärtäväisenä

kansalais-oikeudessa, Cato, koska hänellä oli monipuolinen kokemus.

Kerrottiin useita seikkoja, mitä hän sekä senatissa että

kansankokouksessa oli joko ymmärtävästi huolehtinut tai vakavasti

toiminut tai terävästi vastannut: sentähden oli hänellä jo ikäänkuin

lisänimenä "viisas" vanhuudessansa. 7. Sinua taas nimittävät he aivan

toisella tavalla, eivät ainoastansa luonteesi ja tapojesi, vaan myös

harrastuksesi ja oppisi tähden, viisaaksi, eivätkä niinkuin rahvaalla,

vaan niinkuin oppineilla, on tapana nimittää viisaaksi, jollaista

muualla Graekanmaalla emme tiedä ketään olleen -- sillä joita

seitsemäksi viisaaksi nimitetään, niitä eivät ne, jotka sellaisia

asioita perinpohjaisemmin tunsivat, pidä viisaina -- Athenassa olemme

kuulleet olleen yhden sellaisen, vieläpä oli Apollonin ennuslause

julistanut hänet viisaimmaksi. Tämän arvelevat he olevan sinussa

viisautta, että päätät kaikkesi perustuvan itseesi sekä pidät

inhimilliset kohtalot hyvettä ala-arvoisempina. Sentähden kysyvät he

minulta, luulenpa samoin tältä Scaevolaltakin, millä tavalla jaksat

kestää Africanuksen kuoleman surua: ja sitä enemmän, koska viime

nonae-päivänä, kun olimme Decimus Brutuksen huvipuistoon kokoontuneet,

niinkuin tavallisesti, neuvottelemaan, sinä et ollut saapuvilla, vaikka

tavallisesti aina olet pitänyt tarkinta huolta siitä päivästä ja

toimesta.

8. _Scaevola_. Kysyvät todellakin, Cajus Laelius, sitä useat, niinkuin

Fannius sanoi. Mutta minä vastaan, mitä olen huomannut, sinun kärsivän

tyynesti tuskaa, jonka olet saanut sekä yleisesti suuren miehen että

varsinkin sangen hyvän ystäväsi kuoleman tähden; ja ettei se ole voinut

olla sinuun sattumatta, eikä sen soveltuvan sinun inhimillisyydellesi.

Mitä taas siihen tulee, ettet nonae-päivänä ollut saapuvilla

virkaveljistössämme, niin vastaan terveytesi tilan, eikä

surullisuutesi, olleen esteenä.

_Laelius_. Aivan oikein sinä, Scaevola, selität, ja todenomaisesti.

Sillä ei minun tarvinnut vetäytyä pois itseäni kohdanneen kovan onnen

tähden tuosta velvollisuudestani, jonka olen aina täyttänyt, kun olen

ollut terveenä, enkä luule minkään kohtalon tähden sattuvan sen

lujaluontoiselle ihmiselle, että hän laiminlyö velvollisuutensa. 9.

Mutta kun sinä, Fannius sanot minulle jaettavan niin paljon, kuin en

minä tunnusta enkä vaadi itselleni tulevaksi, niin teet siinä

ystävällisesti; mutta, niinkuin minusta näyttää, et tuomitse oikein

Catonista. Sillä joko ei yksikään, -- jonka minä puolestani ennemmin

uskon -- tai jos kukaan, niin hän oli viisas. Millä tavalla hän kesti,

muita mainitsematta, poikansa kuoleman! Muistan Paulluksen, olin nähnyt

Galluksen, mutta nämät poikia surressaan, Catonin sitävastoin

täysi-ikäistä ja arvossa pidettyä miestä asian koskiessa. 10.

Jonkatähden varo, ettet Catonin edelle aseta itse sitäkään, jonka,

kuten sanot, Apollo on julistanut viisaimmaksi: sillä jälkimmäisen

tekoja, edellisen sanoja ylistetään. Mitä taas minuun tulee, niin --

puhuakseni jo kumpaisenkin kanssa -- ajatelkaatte asia näin:

Laelius eli Ystävyydestä · 第 5 / 32 题