6. _Fannius_. Niin on, Laelius. Sillä ei ole ollut ketään parempaa
miestä, kuin Africanus, ei ketään kuuluisampaa. Mutta sinun tulee
ajatella, että kaikkein silmät ovat kääntyneet sinua ainoata kohden;
sinua he sekä nimittävät että arvelevat viisaaksi. Tämä kunnia
omistettiin äskettäin Marcus Catonille, tiedämme, että Lucius Atilius
nimitettiin viisaaksi isiemme keskuudessa; mutta kumpainenkin
aivan eri tavalla: Atilius, koska hän pidettiin ymmärtäväisenä
kansalais-oikeudessa, Cato, koska hänellä oli monipuolinen kokemus.
Kerrottiin useita seikkoja, mitä hän sekä senatissa että
kansankokouksessa oli joko ymmärtävästi huolehtinut tai vakavasti
toiminut tai terävästi vastannut: sentähden oli hänellä jo ikäänkuin
lisänimenä "viisas" vanhuudessansa. 7. Sinua taas nimittävät he aivan
toisella tavalla, eivät ainoastansa luonteesi ja tapojesi, vaan myös
harrastuksesi ja oppisi tähden, viisaaksi, eivätkä niinkuin rahvaalla,
vaan niinkuin oppineilla, on tapana nimittää viisaaksi, jollaista
muualla Graekanmaalla emme tiedä ketään olleen -- sillä joita
seitsemäksi viisaaksi nimitetään, niitä eivät ne, jotka sellaisia
asioita perinpohjaisemmin tunsivat, pidä viisaina -- Athenassa olemme
kuulleet olleen yhden sellaisen, vieläpä oli Apollonin ennuslause
julistanut hänet viisaimmaksi. Tämän arvelevat he olevan sinussa
viisautta, että päätät kaikkesi perustuvan itseesi sekä pidät
inhimilliset kohtalot hyvettä ala-arvoisempina. Sentähden kysyvät he
minulta, luulenpa samoin tältä Scaevolaltakin, millä tavalla jaksat
kestää Africanuksen kuoleman surua: ja sitä enemmän, koska viime
nonae-päivänä, kun olimme Decimus Brutuksen huvipuistoon kokoontuneet,
niinkuin tavallisesti, neuvottelemaan, sinä et ollut saapuvilla, vaikka
tavallisesti aina olet pitänyt tarkinta huolta siitä päivästä ja
toimesta.
8. _Scaevola_. Kysyvät todellakin, Cajus Laelius, sitä useat, niinkuin
Fannius sanoi. Mutta minä vastaan, mitä olen huomannut, sinun kärsivän
tyynesti tuskaa, jonka olet saanut sekä yleisesti suuren miehen että
varsinkin sangen hyvän ystäväsi kuoleman tähden; ja ettei se ole voinut
olla sinuun sattumatta, eikä sen soveltuvan sinun inhimillisyydellesi.
Mitä taas siihen tulee, ettet nonae-päivänä ollut saapuvilla
virkaveljistössämme, niin vastaan terveytesi tilan, eikä
surullisuutesi, olleen esteenä.
_Laelius_. Aivan oikein sinä, Scaevola, selität, ja todenomaisesti.
Sillä ei minun tarvinnut vetäytyä pois itseäni kohdanneen kovan onnen
tähden tuosta velvollisuudestani, jonka olen aina täyttänyt, kun olen
ollut terveenä, enkä luule minkään kohtalon tähden sattuvan sen
lujaluontoiselle ihmiselle, että hän laiminlyö velvollisuutensa. 9.
Mutta kun sinä, Fannius sanot minulle jaettavan niin paljon, kuin en
minä tunnusta enkä vaadi itselleni tulevaksi, niin teet siinä
ystävällisesti; mutta, niinkuin minusta näyttää, et tuomitse oikein
Catonista. Sillä joko ei yksikään, -- jonka minä puolestani ennemmin
uskon -- tai jos kukaan, niin hän oli viisas. Millä tavalla hän kesti,
muita mainitsematta, poikansa kuoleman! Muistan Paulluksen, olin nähnyt
Galluksen, mutta nämät poikia surressaan, Catonin sitävastoin
täysi-ikäistä ja arvossa pidettyä miestä asian koskiessa. 10.
Jonkatähden varo, ettet Catonin edelle aseta itse sitäkään, jonka,
kuten sanot, Apollo on julistanut viisaimmaksi: sillä jälkimmäisen
tekoja, edellisen sanoja ylistetään. Mitä taas minuun tulee, niin --
puhuakseni jo kumpaisenkin kanssa -- ajatelkaatte asia näin: