Saamme kertoa rakkaille ystävillemme, että kreekkiläiset, jotka
sanoivat Paavalia »lipilaariksi», elävät entiseen tapaan ja
politikoivat yhtä suurella innostuksella ja antaumuksella kuin
vuosituhansia sitten, Ateenan ja Spartan kissanhännänvedon aikoina.
Ja on valtiollinen elämä jalossa Hellaassa yhä edelleen pääpiirteissään
seuraavantapaista:
Istuu valtaistuimella kuningas Konstantinos XIX.
Eräänä päivänä ilahduttaa hän kansaansa ilmoituksella, että nyt
lähdetään taas antamaan selkään turkkilaisille ja valloittamaan
Konstantinopoli.
Kansan riemastus on rajaton, ja tanssii se koko yön torilla
kuninkaallisen linnan edustalla.
Viikon perästä on Leonidaan jälkeläisten armeija saanut tavanmukaisen
selkäsaunansa ja juoksee epäjärjestyksessä kotiinsa.
Kansan suuttumuksella ei ole mittaa eikä määrää.
Yön pimeydessä pakenee Konstantinos Rex autolla rajan yli, ehtimättä
ottaa mukaansa muuta kuin pienen käsilaukkunsa, jossa on Ateenan
iltalehdet sekä yöpaita ja hammasharja.
Vastustuspuolueen johtaja Nipanapanastasiu julistaa ent. kuninkaallisen
linnan parvekkeelta tasavallan sekä yleisen, yhtäläisen ja välittömän
äänioikeuden.
Kansan riemastus on rajaton, ja tanssii se torilla seuraavaan aamuun
klo 7:mään.
Nipanapanastasiu valitaan tasavallan presidentiksi ja julistaa uudet
eduskuntavaalit.
Kun äänestystä ryhdytään toimittamaan, käy ilmi, että vaaliluetteloista
on pyyhitty pois kaikki muut paitsi Nipanapanastasiun puoluelaiset.
Äänestysoikeutensa menettäneet mylvivät raivosta ja alkavat kerätä
kiviä taskuihinsa.
Kansan johtajaksi kohoaa tunnettu valtiomies Ritaratiraiskis, ja
Nipanapanastasiu pakenee valepuvussa maasta.
Yleinen tyytyväisyys vallitsee, ja Ritaratiraiskis, joka nyt on
tullut valtion päämieheksi, valmistuttaa uudet vaaliluettelot, joista
Nipanapanastasiun puoluelaiset on karsittu pois.
Ritaratiraiskis järjestää armeijan uudelleen. Armeijan ylipäälliköksi
nimitetään kuuluisa kansallissankari, kenraali Sokrates Kepulikopulos.
Kansa on yleisen riemun vallassa ja juhlii kokonaisen viikon,
huutaen eläköötä Ritaratiraiskikselle ja Kepulikopulokselle, mutta
tyytymättömiäkin on, ja ne tekevä hiljaisuudessa myyräntyötä ja
järjestävät salaliittoa ent. pääministeri Hiperihaperihuiskiksen
johdolla.
Kääntääkseen kansan huomion pois sisäpolitiikasta päättää presidentti
Ritaratiraiskis, neuvoteltuaan kenraali Kepulikopuloksen kanssa,
julistaa kostosodan Turkkia vastaan.
Tätä tietoa tervehtii kansa äärettömällä riemulla ja loppumattomilla
kättentaputuksilla.
Hurraata huutaen hyökkää armeija rajan yli. Kolmen päivän kuluttua on
armeija saanut selkäänsä ja juoksee maratonia kotiinpäin.
Kansan suuttumuksella ei ole rajoja. Se vaatii Kepulikopuloksen päätä.
Ritaratiraiskis luopuu kiireesti vallasta, ja hänen sijaansa nousee
salaliittolaisten johtaja Hiperihaperihuiskis, joka ensi työkseen antaa
vangita Ritaratiraiskiksen ja kaikki hänen ministerinsä. Sitäpaitsi
lupaa hän kansalle Kepulikopuloksen pään. Tieto otetaan vastaan
vilkkailla kättentaputuksilla.
Kun armeijan jäännökset ovat saapuneet kotiin, huomataan, ettei
kenraali Kepulikopulos olekaan mukana. Hän on lähtenyt lentokoneella
Etelä-Ranskaan terveyttään hoitamaan.
Ateenalaiset alkavat karjua ja keräillä kiviä taskuihinsa, jolloin
Hiperihaperihuiskis asettaa kiireesti kenttäoikeuden. Kenttäoikeus
tuomitsee Ritaratiraiskiksen ja kaikki hänen ministerinsä ammuttaviksi.
Pääministeri Pipanapapanaiskis ja muut ministerit ammutaan 15 minuutin
kuluttua torilla. Valitettavasti ei itseään Ritaratiraiskista voida
ampua, sillä hän oli sattunut tulemaan toissapäivänä hirtetyksi.
Sitten kansalaiset rauhoittuvat ja ryhtyvät jälleen hoitamaan tupakka-
y.m. ahvääreitään.
Mutta edellisen hallituksen ystävät, joitten johtajan Kakarapakaraiksen
päästä on luvattu suuri palkinto, pitävät vihaa ja hautovat myrkyllisiä
juonia.
Ja kun aika on kypsä, leimahtaa kapina, ja kansanjoukot syöksyvät
Kakarapakaraiksen johdolla linnaan etsimään Hiperihaperihuiskista.
Siellä tulee heitä vastaan rykmentin päällikkö, eversti
Kipelikapelikopulos, joka ilmoittaa, että asia on jo valmis ja
Hiperihaperihuiskiksen hautajaiset ovat kaikessa vaatimattomuudessa
huomenna.
— Minä olen siis valtion päämies! huudahtaa Kakarapakarais käsiään
hieroen.
— Ei, valtion päämies olen _minä!_ vastaa eversti Kipelikapelikopulos
kuivasti, ja kehoittaa Kakarapakaraista lähtemään kotiinsa nukkumaan.
— Petosta! huutaa Kakarapakarais kansalle. — Eteenpäin!
Mutta Kipelikapelikopuloksen joukot avaavat tulen, ja väkijoukko
hajautuu pakokauhun vallassa. Muitten edellä juoksee Kakarapakarais.
Diktaattori Kipelikapelikopulos pyyhkii sitten vaaliluettelosta pois
kaikki nimet ja ryhtyy hallitsemaan maata, annettuaan vangita kaikki
entiset ministerit ja kaikkien puolueitten johtajat.
Niinkuin entisetkin diktaattorit, Pangaloksesta lähtien, olivat tehneet.