Kiitoksia vain, kiitoksia! Juokaa ja rukoilkaa minun puolestani, sill‰
luulenpa ett‰ nyt olen ryyp‰nnyt viimeisen ryyppyni t‰ss‰ maailmassa.
-- Tuossa, Roopetti, jos kuolen, niin saat sin‰ tuon esiliinani, ja
sin‰, Ville, sin‰ saat vasarani; ja sin‰, Tommi, sin‰ saat kaikki
rahani. -- Jesta siunaa ja varjele! Min‰ en mitenk‰‰n piisaa
mestarilleni, sill‰ h‰n on jo niin n‰pp‰r‰ miekkailemisessa.
SALISBURY.
Kas niin, heretk‰‰ juomasta ja alkakaa taistella. -- Poika sin‰, mik‰
on nimesi?
PIETARI.
Pietari, kaiketi.
SALISBURY.
Pietari! Ja mik‰ viel‰?
PIETARI.
Puusti.
SALISBURY.
Puusti! Ho, katso sitten, ett‰ mestarillesi annat kelpo puustin.
HORNER.
Hyv‰t ihmiset ja kyl‰nmiehet, olen tullut t‰nne, niin sanoakseni,
oppipoikani yllytyksest‰, n‰ytt‰‰kseni ett‰ h‰n on konna ja min‰ itse
kunnon mies; ja mit‰ Yorkin herttuaan tulee, niin menen vaikka
kuolemaan siit‰, etten koskaan ole aikonut h‰nelle mit‰‰n pahaa, enk‰
kuninkaalle, enk‰ kuningattarelle liioin. Siis, Pietari, varo nyt
kalloasi!
YORK.
Pian! Sopertaa jo alkaa konnan kieli.
Nyt, torvettaja, anna taiston merkki.
(Torventoitaus. Taistelevat, ja Pietari paiskaa mestarin alleen.)
HORNER.
Seis, Pietari, seis! Tunnustan, tunnustan petokseni.
(Kuolee.)
YORK.
Ottakaa pois h‰nelt‰ ase. -- Poikaseni, kiit‰ sin‰ Jumalaa ja hyv‰‰
viini‰ mestarisi p‰‰ss‰.
PIETARI.
Hyv‰ Jumala, olenko min‰ voittanut viholliseni t‰ss‰ ylh‰isess‰
seurassa? Oi, Pietari, olet nyt n‰ytt‰nyt toteen asiasi oikeuden.
KUNINGAS HENRIK.
Pois silmist‰mme viek‰‰ petturi.
Kuolostaan n‰hd‰‰n, ett‰ oli syyp‰‰;
Ja oikeuden Herra osoitti
Vakaaksi, syyttˆm‰ksi poikaparan,
Jok' oli v‰‰ryydell‰ surman saada. --
Pois, tule, poika, saamaan palkkasi.
(Menev‰t.)
Nelj‰s kohtaus.
Lontoo. Katu.
(Gloster tulee palvelijoineen, kaikki surupuvussa.)
GLOSTER.
Noin pilvi kirkkaimmankin p‰iv‰n peitt‰‰,
Ja kes‰n j‰lkeen tulee kolkko talvi
Ja kovat, tuimat pakkaset. N‰in vaihtuu,
Kuin vuoden ajat, ilot myˆs ja murheet. --
Mies, mit' on kello?
PALVELIJA.
Kymmenen, mylord.
GLOSTER.
Niin, kymmenelt‰ oli minun m‰‰r‰
Tavata katuvaista vaimoani.
Lie tyˆl‰s h‰nen kovaan kivikatuun
Hienoista, herkk‰‰ jalkaans' astua.
Oi, Noora, vaivoin jalo mieles siet‰‰
Ett' ilkikatsein roistokansa silmiin
Sua tˆllist‰‰ ja nauraa h‰pe‰lles,
Tuo, joka ennen vaunus j‰lkeen juoksi,
Kun riemusaatoss' ajoit katuja.
Mut vait! H‰n tulee. Kyyneleisin silmin
Mun t‰ytyy n‰hd‰ h‰nen kurjuuttaan.
(Herttuatar Gloster tulee, puettuna valkoiseen katumuspaitaan,
paperihelyj‰ sel‰ss‰, avojaloin ja palava vahakynttil‰ k‰dess‰;
Sir John Stanley, sheriffi, ja oikeudenpalvelijoita.)
PALVELIJA.
Me h‰net ryˆst‰mme, jos tahdotte,
Sheriffin k‰sist‰.
GLOSTER.
Ken h‰neen koskee,
On surman oma. Anna olla!
BERTTUATAR.
Gloster,
Tuletko h‰pe‰‰ni katsomaan?
Nyt sin‰kin teet katumusta. Katsos,
Kuin tˆllist‰v‰t! Kas, kuin tyhm‰ kansa
Osoittaa sormellaan ja p‰‰t‰‰n nyˆkk‰‰
Ja tiukasti sua silmiin katsoo! Gloster,
Oi, piile noita vihan katseita,
Sulkeudu suojaas, h‰pe‰‰ni itke,
Ja kiroo vihamiehes, sun ja mun!
GLOSTER.
Leonoora, tyynny; tuskas unhota!
HERTTUATAR.
Mua neuvo unhottamaan itse‰ni!
Kun muistan, ett‰ vaimos olen, Gloster,
Ja sin‰ prinssi, maamme protektori,
Niin n‰ytt‰‰ minusta, ett'ei mua pit‰is
N‰in pilkkaan puettuna kuljettaa,
Paperit selj‰ss‰, ja kintereill‰
Tuo roskajoukko, jolle kyyneleeni
Ja syv‰t huokaukseni vain on huviks.
Jalkaani hell‰‰ kivi julma leikkaa,
Ja kun se sattuu, nauraa kade kansa
Ja ilkkuu: "Katso etees, mihin astut".
Oi, Humphrey, voinko kest‰‰ t‰t‰ herjaa?
Kuink' en‰‰ maailmaa voin katsella,
Ja p‰iv‰n ihailua onneks luulla?
Ei, pimeys valoni, yˆ p‰iv‰ni,
Ja komeuteni muisto kauhuni!
Sanonpa joskus: olen Humphreyn vaimo,
Ja h‰n maan hallitsija on ja prinssi;
Mut moinen prinssi, moinen hallitsija,
Ett' oheen j‰i, kun vaimo-raukkansa
Ivaksi tehtiin, kummitukseks, jota
Jokainen joutojortti sormin n‰ytti.
S‰vyinen ole vain, mua ‰l‰ h‰pee,
ƒl‰ huoli mist‰‰n, kunnes surman s‰il‰
Sun tapaa, niinkuin pian k‰y. N‰et, Suffolk,
Tuo, joka kaikki kaikessa on h‰lle,
Min vihoiss' olet sin‰ ja me kaikki,
Ja York, ja jumalaton pappi Beaufort,
Ne kaikk' on sulle paulan pauloneet,
Ja siihen istut, liehu miten tahdot.
Mut ‰l‰ pelk‰‰, kunnes kiinn' on siipes,
ƒl‰k‰ vihamiest‰s est‰‰ koita.
GLOSTER.
Ah, Noora, vaiti! Harhaan ihan t‰ht‰‰t.
Ei syytˆn kaula kesken katkea.
Sadasti suurempikin vainojoukko,
Ja vaikk' ois jokaisella sadan voima,
Ei mit‰‰n vaaraa tuottaa vois, niin kauan
Kuin vakaa olen, vilpitˆn ja syytˆn.
Mun pilkastako pit‰is sinut p‰‰st‰‰?
Ei siit‰ herjas puhdistuis, mut min‰
Lain rikkojaksi voisin pian tulla.
Paras on apu, Noora, tyyni mieli;
Siis syd‰mmelles neuvo malttamusta:
T‰‰ kummastus ei monta p‰iv‰‰ kest‰.
(Airut tulee.)
AIRUT.
Min‰ kutsun teid‰n ylh‰isyytenne h‰nen majesteettinsa parlamenttiin,
joka pidet‰‰n Buryss‰ ensimm‰isen‰ p‰iv‰n‰ tulevaa kuuta.
GLOSTER.
Mun mielt‰nikˆ ensin kysym‰tt‰?
Salaista tointa! -- Hyv‰, kyll‰ tulen.
(Airut menee.)
Hyv‰sti, Noora! -- Herra sheriffi,
Valtuuden mukaan h‰nt‰ kohdeltakoon.
SHERIFFI.
Mun valtuuteni, herttua, t‰h‰n p‰‰ttyy;
Ja sir John Stanleylla on k‰sky vied‰
Nyt h‰net Manin saareen mukanaan.
GLOSTER.
Te, sir John, vaimoniko vartijaksi?
STANLEY.
Niin, sain sen toimen, armollinen herra.
GLOSTER.
H‰nt' ‰l‰ silt‰ kovista, jos pyyd‰n
Sun h‰nt‰ s‰‰st‰m‰‰n; ehk' onni k‰‰ntyy,
Ja hyv‰‰ sulle tehd‰ voin, jos sin‰
Teet h‰lle hyv‰‰. Hyv‰sti, sir John!
HERTTUATAR.
Menetkˆ mua hyv‰stelem‰tt‰?
GLOSTER.
En sit‰ voi, n‰‰ kyyneleet sen sanoo.
(Gloster ja palvelijat menev‰t.)
HERTTUATAR.
Sin‰kin menit? Kaikk' on lohtu poissa.
Mun kaikki j‰tt‰‰; iloni on kuolo,
Tuo kuolo, jonka nime‰kin kammoin,
Siks ett‰ ajast' etsin ij‰isyytt‰.
Ma pyyd‰n, Stanley, t‰‰lt‰ minut vie,
Yks kaikki, minne; suosiot' en kerj‰‰,
Vain saata minut, minne k‰skettiin.
STANLEY.
Man-saareen matka, armollinen rouva,
Siell' arvon mukaan teit‰ kohdellaan.
HERTTUATAR.
Se pahaa tiet‰‰; pelkk‰‰ olen herjaa,
Siis herjaavastiko mua kohdellaan.
STANLEY.
Kuin herttuatarta, Humphreyn puolisoa,
Sen arvon mukaan teit‰ kohdellaan.
HERTTUATAR.
Voi hyvin, sheriffi, mua paremmin,
Vaikk' olet h‰pe‰ni opas ollut.
STANLEY.
Sen vaati virka; anteeks suokaa, rouva.
HERTTUATAR.
Niin, niin, voi hyvin; virkas olet tehnyt.
No, joko menn‰‰n, Stanley?
STANLEY.
Katumus lopuss' on; nyt pois tuo paita,
Ja k‰yd‰‰n pukeumaan matkaa varten.
HERTTUATAR.
Ei paidan kanssa vaihdu h‰pe‰,
Pukuuni kalleimpaan se kiinni juuttuu;
Se n‰kyy, vaikka kuinka pukeuisin.
No, n‰yt‰ tiet‰; vankeuteeni halaan.
(Menev‰t.)
KOLMAS NƒYT÷S.
Ensimm‰inen kohtaus.
Buryn luostari.
(Torventoitaus. Kuningas Henrik, kuningatar Margareeta,
kardinaali Beaufort, Suffolk, York, Buckingham ja muita
parlamentin j‰seni‰ tulee.)
KUNINGAS HENRIK.
Mua ihmetytt‰‰, ettei tule Gloster,
Ei tapa h‰ll‰ olla viimeinen;
Mik' onkaan syyn‰, ett‰ nyt h‰n viipyy.
KUNINGATAR MARGAREETA.
Mut ettekˆ te n‰e tai tahdo n‰hd‰,
Kuink' outo h‰ll' on k‰ytˆs nyt, ja kuinka
On olentonsa majesteetillinen?
Kuink' ylpe‰ks on tullut, ynse‰ksi
Ja korskaks, -- toisenlaiseksi kuin ennen?
Ma muistan, kuink' ol' ennen hieno, nˆyr‰,
Ja jos vain kaukaa katseen loin, niin oiti
H‰n oli polvillaan, ja koko hovi
Ihaili h‰nen alamaisuuttaan.
Mut kohtaa h‰nt‰ nyt, vaikk' aamusella,
Kun kaikki tervehtiv‰t toisiaan,
Niin otsa rypyss' on ja katse tuima,
Ja, polvi j‰ykk‰n‰, h‰n ohi kulkee,
Ja meit' ei kunnioita niinkuin pit‰is.
Ken pelk‰is pennun mˆrin‰‰? Mut suuret
Ne vapisee, kun jalopeura kiljuu;
Ja pieni Englanniss' ei ole Humphrey.
Ensinkin l‰hisukua on teille,
Ja jos te kaadutte, niin nousee h‰n.
Siis minusta ei valtaviisast' ole --
Kun muistetaan, kuink' on h‰n vihansuopa,
Ja kuink' on kuolemanne eduks h‰lle --
Ett' arvoisan on persoonanne luo
Ja teid‰n neuvostoonne h‰ll‰ p‰‰sy.
H‰n mairilla on kansan suosin saanut,
Ja, kapinan kun tehd‰ suvaitsee,
Niin pelk‰‰n, ett‰ kaikki h‰nt‰ seuraa.
On kev‰t; hˆll‰ss' ohdakkeen on juuret;
Jos sit' et raivaa pois, se pellon peitt‰‰
Ja viljan tukehuttaa kasvussaan.
On nˆyr‰ huolenpito herrastani
T‰‰n pelon Humphreyn suhteen her‰tt‰nyt.
Jos tyhm‰‰ t‰‰, nais-pelkoa se olkoon,
Ja paremmat jos syyt sen poistaa voi,
Niin myˆnn‰n herttuata loukanneeni.
Te, loordi Suffolk, Buckingham ja York,
Kumotkaa t‰m‰ v‰itteeni, jos voitte,
Mut muuten p‰tev‰ks se myˆnt‰k‰‰.
SUFFOLK.
Olette herttuan oikein oivaltanut;
Ja lausua jos mun ois ensin tullut,
Niin oisin samaan tapaan puhunut.
H‰nenp‰ yllytteest‰‰n herttuatar
On hornanjuonens' alkanut, sen vannon;
Ja vaikk' ei rikokseen h‰ll' oiskaan osaa.
Niin, kerskatessaan suurest' asemastaan --
Kun kuninkaan on l‰hin perillinen --
Ja muilla mahtavuuden haaveiluillaan,
Hupelon vaimons' on h‰n yllytt‰nyt
Kutomaan juonta kuninkaamme tuhoks.
Syv‰ss‰ vedess' isot kalat uivat,
Ja suoran tuon on pinnan alla petos;
Ei kettu hauku, lammasta kun vaanii.
Ei, kuninkaani! Tutkimaton viel' on
Tuo Gloster, pohjaton siin' asuu vilppi.
KARDINAALI.
Lakia vastoin pikkurikoksista
H‰n m‰‰r‰s julmat hengenrangaistukset.
YORK.
Ja protektorina h‰n maalta kiskoi
Soturin palkoiks Ranskaan suuret summat,
Joit' ei h‰n sinne koskaan l‰hett‰nyt;
Siks aina melskeit oli kaupungeissa.
BUCKINGHAM.
Hoh, n‰‰ vaan pikkuvikoja on, muiden
Salaisten rinnalla, joit' aika viel‰
Paljastaa tuossa Humphrey-herttuassa.
KUNINGAS HENRIK.
Niin, hyv‰t loordit, harras pyrintˆnne
N‰in niitt‰‰ ohdakkeet pois tielt‰mme
On kiitett‰v‰; vaan, jos puhun suoraan,
Niin Gloster-lankomme on yht‰ puhdas
Petoksen aikeistakin meit‰ kohtaan,
Kuin s‰isy kyyhky taikka maitovuona;
H‰n hyv‰, nˆyr‰, hurskas on, ei pahaa
H‰n uneksi, ei turmaa meille hanki.
KUNINGATAR MARGAREETA.
Noin tyhm‰ luottamus on vaarallista.
Vai kyyhky h‰n? Siis h‰ll' on lainasiivet,
Sill' ilke‰ on sisultaan kuin korppi.
Vai lammas h‰n? Siis lainanahka h‰ll‰,
Sill' ahnas susi h‰n on mielelt‰‰n.
Se puvun ryˆst‰‰ voi, ken pett‰‰ tahtoo.
Varokaa, valtias: meid‰n kaikkein onni
Tuon viekkaan miehen kukistuksess' on.
(Somerset tulee.)
SOMERSET.
Tervehdykseni, armon majesteetti!
KUNINGAS HENRIK.
Somerset, terve! Mit‰ kuuluu Ranskaan?
SOMERSET.
Ett' arvo, valta, kaikki siin‰ maassa
On teilt‰ mennyt; kaikki lopussa!
KUNINGAS HENRIK.
Pahoja siis; mut Herran olkoon tahto!
YORK (syrj‰‰n).
Pahoja mulle: Ranskaa min‰ toivoin,
Samoin kuin vehmast' Englantia toivon.
N‰in kukkani jo kuihtuu umpussaan
Ja madot syˆv‰t lehv‰ni; mut pian
Ma t‰h‰n avun hankin, taikka myyn
Pois oikeuteni maineikkaaseen hautaan.
(Gloster tulee.)
GLOSTER.
Tervehdykseni nˆyrin, majesteetti!
Anteeksi suokaa, ett‰ n‰in ma viivyin.
SUFFOLK.
Ei, Gloster, liian varhain oisit tullut,
Jos et ois uskollisempi kuin olet.
Maankavalluksesta sun vangitsen.
GLOSTER.
Haa, Suffolk! Luuletko mun vangittuna
S‰vy‰ muuttavan tai punastuvan?
Ei, syd‰n tahraton ei hevin s‰iky.
Ei kirkkain l‰hde ruopasta niin puhdas,
Kuin min‰ majesteetin petoksesta.
Ken syytt‰‰ mua voi? Mit' olen tehnyt?
YORK.
Ranskalta saitte lahjoja, niin luullaan,
Ja sotamiesten palkan pid‰titte,
Ja n‰in me menetimme Ranskanmaan.
GLOSTER.
Vai luullaan vain? Ja ketk‰ sit‰ luulee!
Soturein palkkaa riist‰nyt en koskaan,
Enk' ole Ranskalt' ‰yri‰k‰‰n saanut.
Niin totta kuin mua Jumal' auttakoon,
Niin ˆit‰ valvoin, ˆit‰ ˆiden j‰lkeen,
Englannin parast' ahkeroiden vain!
Jos penni‰k‰‰n kuninkaalta kiskoin
Tai omaks hyˆdyks ‰yri‰k‰‰n k‰ytin,
Mua siit‰ syytett‰kˆˆn tuomiolla.
Ei, monta monta puntaa omistani --
Kun tahdoin varatonta kansaa s‰‰st‰‰ --
Ma linnueille etuk‰teen annoin,
Takaisin sit‰ koskaan vaatimatta.
KARDINAALI.
Mylord, tuo kerska hyvin sopii teille.
GLOSTER.
Vain sulan toden lausun, jumalauta!
YORK.
Protektorina pahantekijˆille
Keksitte suunnattomat kidutukset,
Ett' oli maamme kuulu julmuudestaan.
GLOSTER.
Sen kaikki tiet‰‰, ett‰ laupeus oli
Protektorina suurin vikani;
Ma rikollisen kyyneleest‰ hellyin,
Ja nˆyr‰ sana monen vapaaks osti.
Lain ankaruutt' en muille k‰ytt‰nyt
Kuin verisille murhamiehille
Ja kavalille maantien rosvoojille;
Mut verisynti kyll‰ rangaistuksen
Sai julmemman kuin varkaus tai muu rikos.
SUFFOLK.
On pikkusyit‰ helppo kaunistella;
Mut suuremmista teit‰ syytet‰‰n,
Joist' ette voi niin hevin puhdistua.
Kuninkaan nimess' otan teid‰t vangiks
Ja j‰t‰n teid‰t kardinaalin huostaan,
Siks kunnes asianne tutkitaan.
KUNINGAS HENRIK.
Ma varmuudella toivon, herttua Gloster,
Ett' ep‰luulosta te selviytte;
Olette syytˆn, tuntoni sen sanoo.
GLOSTER.
Kuningas kulta, nyt on vaaranp‰iv‰t;
Nyt kunnon polkee ruma vallanhimo,
Ja viha vainoo ihmisrakkautta;
On inha juonittelu vallalla,
Ja kohtuus karkoitettu Englannista.
Nuo henke‰ni v‰ijyv‰t, sen tied‰n;
Ja kuoloni jos maalle onnen toisi
Ja noiden hirmuvallan lopettaisi,
Niin mielell‰ni kuoloon menisin.
Mut t‰‰ vain n‰ytelm‰n on johdanto;
Tuhannet, jotk' ei viel‰ ouno vaaraa,
T‰‰n julman murhen‰ytelm‰n saa p‰‰tt‰‰.
Beaufortin s‰kenˆiv‰t verisilm‰t
Syd‰mmen kielii ilkeydest‰;
Suffolkin synkk‰ otsa vihaa kiehuu;
Ter‰vin kielin purkaa Buckingham
Kateuden taakkaa, jok' on syd‰mmell‰‰n;
ƒk‰inen York, mi kuuta tavoittaa,
Ja jonka rˆyhk‰‰ k‰tt‰ pid‰ttelin,
V‰‰r‰ll‰ syytteell' uhkaa henke‰ni;
Ja tekin, kuningatar, muiden kanssa,
Syyditte syytt‰ herjaa p‰‰ni p‰‰lle,
Ja innoll' yllytitte ahkeralla
Rakasta valtaherraani mua vastaan.
Niin, kaikki yht‰ juonta olette;
Ma tiesin teid‰n salakokouksenne,
Joiss' oli kaupan syytˆn henkeni.
V‰‰rist‰ todistajist' ei lie puute,
Ja viekkain vehkein syyt‰ lis‰t‰‰n.
Todeksi k‰ynee vanha sananlasku:
"Jos koiria on, kyll' on kalikoita".
KARDINAALI.
Kuningas, moista herjaa ei voi siet‰‰.
Jos niit‰, jotka suojella teit' aikoo
Salavihalta ja konnain tikareilta,
Noin syˆd‰‰n, ivataan ja pilkataan,
Ja syyllisell' on t‰ysi puhevalta,
Niin j‰‰htyy into teit‰ puolustaa.
SUFFOLK.
H‰n kuningatart' eikˆ soimannut
Ivalla, vaikka taidoin peitetyll‰,
Ett' ostetuin h‰n valamiehin muka
Kukistaa h‰net aikoo arvostaan?
KUNINGATAR MARGAREETA.
H‰vinneen min‰ sallin haukkua.
GLOSTER.
Todemmin sanottu kuin tarkoitettu.
Ma h‰vi‰n, mut voittajia voi,
Kun v‰‰rin pelaavat! Ja h‰vinneell‰
On silloin t‰ysi lupa puhua.
BUCKINGHAM.
Sanamme v‰‰nt‰‰ h‰n ja aikaa hukkaa. --
H‰n teid‰n vankinne on, kardinaali.
KARDINAALI (muutamille seuralaisille).
Pois h‰net viek‰‰; hyv‰‰n s‰ilyyn pankaa.
GLOSTER.
Voi, Henrik, pois n‰in heit‰t sauvas ennen,
Kuin jalkas vahvat on sua kantamaan.
Sivultas paimen vied‰‰n n‰in, ja sudet
Nyt tappelee, ken ensin sais sun syˆd‰.
Oi, pelkoni ett' oisi aiheeton!
Mut, Henrik hyv‰, tuhos l‰hell' on.
(Muutamat seuralaiset viev‰t pois Glosterin.)
KUNINGAS HENRIK.
Tehk‰‰ tai j‰tt‰k‰‰ min parhaaks n‰ette,
Hyv‰t loordit, niinkuin itse oisin l‰sn‰.
KUNINGATAR MARGAREETA.
Kuin? Aiotteko j‰tt‰‰ parlamentin?
KUNINGAS HENRIK.
Niin, Margareeta; syd‰n suruun hukkuu,
Sen virrat silmist' alkaa tulvia;
Ruumiini kurjuuden on kahleiss' aivan,
Sill' onko kurjempaa kuin paha mieli?
Ah, set‰ Humphrey, kunnon, kunnian
Ja arvon kuvan kasvoissasi n‰en,
Ja sent‰‰n, Humphrey hyv‰, tulee aika,
Ett' ep‰ilen ja viekkaaks sua varon.
Mi turman t‰hti onneas nyt vainoo,
Kun suuret loordit nuo ja kuningatar
Tuhota koittaa syytˆnt' el‰m‰‰si?
Et heit‰ koskaan loukannut, et ket‰‰n.
Kuin teurastaja raastaa vasikkaa
Veriseen teurastaloon ja sen sitoo
Ja raukkaa lyˆ, jos ponnistaa se vastaan,
Niin h‰netkin nuo tunnottomat veiv‰t.
Ja niinkuin em‰ kirmaisee ja mylvii
Ja katsoo mihin kantamoistaan vied‰‰n,
Ja muut' ei voi kuin lastaan ruikuttaa;
Niin min‰i hyv‰n Humphreyn tilaa suren,
Ja turhaan kyynelˆin, ja vesisilmin
J‰lkeens‰ katson, enk‰ voi h‰nt' auttaa,
Niin mahtavat on h‰ll‰ vihamiehet.
Ma kohtalotaan tahdon itke‰
Ja huudan joka huokaukseltain:
"Ken oli petturi? Ei Gloster vain." --
(Menee.)
KUNINGATAR MARGAREETA.
Hyv‰t loordit, auringossa sulaa lumi.
Kuin j‰‰ on Henrik suuriss' asioissa,
Mut heltyy liian pian; Humphreyn loisto
Lumoaa h‰net, niinkuin krokotiilin
Suruinen voihke pett‰‰ matkaajan,
Tai niinkuin kimaltava kirjok‰‰rme
Kukissa kiemuroiden pist‰‰ lasta,
Jok' ihaillen sen katsoo kauneutta.
Jos toist' ei ole viisaampaa kuin min‰ --
Mut omaa ‰ly‰ni sent‰‰n kiit‰n --
Niin pian p‰‰sis Gloster maailmasta,
Ja mekin p‰‰sisimme pelostamme.
KARDINAALI.
H‰n kuolkoon, valtaviisaus sen vaatii!
Mut siihen vain on tarvis tekosyy;
H‰n laillista on tiet‰ tuomittava.
SUFFOLK.
Minusta tuo ei valtaviisast' oisi:
Kuningas puuhaa h‰nen puolestaan,
Ja kansa nousee h‰nen puolestaan;
Ja meill‰, paitse ep‰luuloa,
Vain heikot syyt on hengenrangaistukseen.
YORK.
Siis ette toivo, ett‰ kuolis h‰n.
SUFFOLK.
Ah, York, ken sit‰ toivois enemm‰n?
YORK.
Mut Yorkill' enimm‰n on siihen syyt‰. --
Sanokaa, kardinaali, ja te, Suffolk,
K‰s' syd‰mmell‰: eikˆ oisi yht‰
Asettaa ahnas kotka vartioimaan
Kanoja n‰lk‰iselt‰ haukalta
Kuin panna protektoriks herttua Humphrey?
KUNINGATAR MARGAREETA.
N‰in kana-raukat varmaan surman saisi.
SUFFOLK.
Niin, teid‰n armonne; siis hulluutt' eikˆ
Ketusta tehd‰ lammaskarjan paimen?
Sit' ilkimurhaajaks jos syytett‰is,
Niin sille huono puolustus se oisi,
Ett' aikomustaan viel' ei t‰ytt‰nyt.
Ei, kuolkoon se, siks ett‰ se on kettu
Ja luonnostaan jo karjan vihollinen,
Ennenkuin turpaa verenpuna tahraa;
Ja sama Humphreyn suhde kuninkaaseen.
Sit' ‰lk‰‰ surko, miten surma tehd‰‰n,
Jos pauloin, satimin tai salavehkein,
Valveilla taikka maatessa, se yht‰,
Kun vain h‰n kuolee; luvallista juonta
On kaataa se, jok' ensin k‰ytt‰‰ juonta.
KUNINGATAR MARGAREETA.
Puhut kuin mies, sa ylv‰‰n ylv‰ Suffolk.
SUFFOLK.
Ja mies se on, ken panee tuuman toimeen,
Sill' usein puheet toisin k‰y kuin aikeet.
Mut, jotta syd‰n sointuis kielen kanssa, --
Sill' ansiokkaaks katson t‰m‰n tyˆn,
Kun sill‰ turvaan majesteetin hengen, --
Vain k‰skek‰‰, niin rupeen h‰lle papiks.
KARDINAALI.
Mut min‰ h‰net kuolleeks soisin, Suffolk,
Ennenkuin ehditte te papiks tulla.
Sanokaa, ett‰ tekoon suostutte,
Niin kyll‰ min‰ teloittajan hankin, --
Niin arka majesteetin hengest' olen.
SUFFOLK.
Siis, tuohon k‰teen! Tekonne on hyv‰.
KUNINGATAR MARGAREETA.
Niin minustakin.
YORK.
Minusta niinik‰‰n.
Me kolme n‰in kun teemme tuomion,
Niin v‰h‰t siit‰, kuka sit‰ moittii.
(Sanansaattaja tulee.)
SANANSAATTAJA.
Ma tulen, loordit, suin p‰in Irlannista;
On kapinoitsijoita siell‰ noussut,
Jotk' engelsmanneja kuin hein‰‰ kaataa.
Apuhun, loordit; vimma ehk‰isk‰‰,
Paranemattomaks ett' ei k‰y haava;
Kun tuore on se, voi sit' auttaa viel‰.
KARDINAALI.
Se rikko vaatii joutuin korjaamista.
Kun n‰in on asiat, niin mik‰ neuvoks?
YORK.
Somerset hallitsijaks sinne pannaan.
Niin onnekasta miest‰ t‰ytyy k‰ytt‰‰;
H‰ll' oli hyv‰ onni Ranskassa.
SOMERSET.
Jos York, tuo valtataituri, ois ollut
Mun sijassani hallitsijana,
H‰n tuskin siell' ois pysynyt niin kauan.
YORK.
Ei, niinkuin sin‰, menett‰‰kseen kaikki.
Ennemmin oisin kuollut ennen aikaa,
Kuin tuonut kotiin sit‰ h‰pe‰‰.
Ett', ollessani siell‰, kaikki meni.
Sull' onko edes yht‰‰n naarmuloita?
Ken nahkaans' s‰‰st‰‰ noin, ei hevin voita.
KUNINGATAR MARGAREETA.
Tuo s‰en pian raivotuleks yltyy,
Jos poltakset ja tuuli sit‰ auttaa. --
Seis, hyv‰ York! -- vait, rakas Somerset! --
York, sinun onnes, hallitsijana,
Ois ehk‰ ollut huonompi kuin h‰nen.
YORK.
Huonompi tyhj‰‰? H‰pe‰‰n siis kaikki!
SOMERSET.
Ja sin‰ myˆs, kun huudat h‰pe‰‰!
KARDINAALI.
Te, York, nyt onneanne koitelkaa.
Aseiss' on villit kernit Irlannissa,
Lihoittain maataan verill' Englannin.
Valiojoukko viek‰‰ Irlantiin,
Jokunen joka kreivikunnasta;
Koitelkaa onneanne Irlannissa.
YORK.
Sen teen, jos majesteetti suvaitsee.
SUFFOLK.
Kuningas meille valtuuden on suonut;
Me mit‰ p‰‰t‰mme, h‰n vahvistaa.
Siis, jalo York, t‰‰ toimi ota vastaan.
YORK.
No, kyll‰; v‰ke‰ vain hankkikaa;
Sill'aikaa j‰rjestelen asiani.
SUFFOLK.
V‰est‰ min‰ huolta pid‰n, York.
Mut Humphreyn kavaluuteen palatkaamme,
KARDINAALI.
H‰nest' ei enemp‰‰; ma h‰nt‰ hoidan,
Niin ettei kauemmin h‰n meit‰ vaivaa.
Pois l‰htek‰‰mme, p‰iv‰ on jo mennyt.
Lord Suffolk, kahden viel‰ haastelkaamme.
YORK.
Lord Suffolk, kahden viikon kuluessa
Odotan joukkojani Bristolissa;
Sielt' aion kuljettaa ne Irlantiin.
SUFFOLK.
Hyv‰sti kaikki toimitetaan, York.
(Kaikki menev‰t, paitsi York.)
YORK.
Nyt mielt‰s rohkaise, jos koskaan, York,
Ja ep‰ilykses vaihda p‰‰tˆkseen.
Se ole, mit‰ toivot olevasi,
Tai se, mit' olet, tuonen saaliiks anna;
Ei sill‰ olemisen arvoa.
Asukoon kalvas pelko alhaisossa.
Ei poveen kuninkaalliseen se sovi.
Kuin kev‰‰n kuurot aatos aatost' ajaa,
Ja joka aatos korkeuksiin t‰ht‰‰.
Ajuni, ahkerampi lukkia,
Vihollisille paulaks ansaa kutoo.
Hyv‰, loordit, hyv‰! Valtaviisast' oli
Pois minut laittaa suuren joukon kanssa;
K‰‰rmett‰ konttaista n‰in l‰mmit‰tte,
Jok' elpyneen‰ poveen teit‰ pist‰‰.
V‰ke‰ tarvitsin, sen teilt‰ sain;
Suur' kiitos vain! Mut n‰in te hullun k‰teen
Panitte ter‰aseen, se on varma.
Suurt' armeijaa kun Irlannissa ruokin,
Niin Englannissa nostan mustan myrskyn,
Jok' ihmisi‰ kymmentuhansin
Puhaltaa taivaaseen tai helvettiin;
Ja myrsky t‰‰ ei riehumasta lakkaa,
Ennenkuin kultavanne p‰‰ss‰ni,
Kuin kirkkaan p‰iv‰n heloittavat s‰teet,
Tuon hullun pyˆrt‰j‰isen raivon tyynt‰‰.
Ja n‰ille hankkeilleni apuriksi
Vietellyt olen j‰yk‰n kentil‰isen,
John Caden Ashfordista,
John Mortimerin arvonimell‰
Kapinan tekem‰‰n, jot' osaa hyvin.
Sen huiman miehen Irlannissa n‰in,
Kuink' otteli h‰n kernil‰isten kanssa,
Siks ett‰ s‰‰ret keih‰st' oli t‰ynn‰
Kuin piikkisian selk‰ harjasta;
Kun siit‰ pelastui, tek' ilmahypyn
Kuin hurja maurilainen tanssija,[5]
Kalistain keih‰it‰‰n kuin kulkusia.
Pˆrrˆisen, viekkaan kernin hahmossa h‰n
Seurusti usein vihollisen kanssa,
Ja ilmitulematta palasi
Ja kertoi mulle heid‰n konnantˆist‰‰n.
Tuon pirun etulaisekseni teen;
H‰nell' on n‰kˆ, k‰ynti, puhetapa
John Mortimerin, joka nyt on vainaa.
N‰in kansan mielt‰ tiedustan, se onko
York-suvun vaatimuksiin taipuva.
Jos vangitaan h‰n, piinapenkkiin pannaan,
Ei mik‰‰n kidutus saa h‰nest' irti,
Ett' olen min‰ h‰nt‰ yllytt‰nyt.
Jos taas h‰n menestyy, niin kuin ma luulen,
Niin tulen voimallani Irlannista
Ja niit‰n mit' on kylv‰nyt se konna.
Kun Humphreyn saamme pois, tuon suositun,
Ja Henrik syrj‰t‰‰n, niin kaikk' on mun.
(Menee.)
Toinen kohtaus.
Bury. Huone kuninkaanlinnassa.
(Kaksi murhaajaa tulee kiireell‰ sis‰‰n.)
1 MURHAAJA.
Lord Suffolkille rienn‰ kertomaan,
Ett' tielt‰ pois on herttua.
2 MURHAAJA.
Mit‰ teimme?
Oi, ett' ois tekem‰tt‰! -- Onko koskaan
Niin katuvaista n‰hty?
1 MURHAAJA.
Loordi tulee.
(Suffolk tulee.)
SUFFOLK.
No, miehet, onko toimitettu tyˆ?
1 MURHAAJA.
On, hyv‰ loordi, kuollut on h‰n.
SUFFOLK.
Hyv‰.
Pois t‰‰lt‰ nyt, ja menk‰‰ asuntooni.
T‰‰n miehen-tyˆn ma teille palkitsen.
Koht' ovat t‰‰ll‰ kuningas ja p‰‰rit.
Mut onko vuode siistitty, ja kaikki
Niin kuntoon laitettu, kuin m‰‰r‰sin?
1 MURHAAJA.
On, armollinen herra.
SUFFOLK.
Pois, pois joutuin!
(Murhaajat menev‰t.)
(Torventoitauksia. Kuningas Henrik, kuningatar Margareeta,
kardinaali Beaufort, Somerset, loordeja ja muita tulee.)
KUNINGAS HENRIK.
Set‰mme heti t‰nne kutsukaa!
Tutkimme t‰n‰‰n h‰nen ylh‰isyytt‰‰n,
H‰n onko syyp‰‰, niinkuin v‰itet‰‰n.
SUFFOLK.
Ma heti h‰net kutsun, majasteetti.
(Menee.)
KUNINGAS HENRIK.
Paikkaanne, herrat! Pyyd‰n, hyv‰t loordit:
Kovemmin ‰lk‰‰ set‰‰ kohdelko,
Kuin mit‰ tositodistusten j‰lkeen
Ja teoistaan h‰n syyp‰‰ks havaitaan.
KUNINGATAR MARGAREETA.
Varjelkoon taivas, ett‰ ilkimielin
Tuomittais syyp‰‰ks syytˆn ylimys!
Suo, Jumal', ett‰ voisi puhdistautua!
KUNINGAS HENRIK.
Margareeta, kiitos! Tuo mua ilahuttaa.
(Suffolk palaa.)
Mit‰? Kalvas olet? Miksi vapiset?
Kuink' asiat on, Suffolk? Miss' on set‰?
SUFFOLK.
Vuoteessaan kuollut; Gloster kuollut on.
KUNINGATAR MARGAREETA.
Jes' auta!