Lord CLIFFORD ja h‰nen poikansa, |
SALISBURYn kreivi, | Yorkin puoluetta.
WARWICKin kreivi, |
Lord SCALES, Towerin p‰‰llikkˆ.
Lord SAY.
Sir HUMPHREY STAFFORD ja h‰nen veljens‰.
Sir JOHN STANLEY.
Laivankapteeni, per‰mies, alaper‰mies ja VALTER MEREINEN.
Kaksi ylimyst‰, Suffolkin vankeuskumppaneita.
VAUX.
HUME ja SOUTHWELL, kaksi pappia.
BOLINGBROKE, loitsija. H‰nen kutsumansa henki.
THOMAS HORNER, asesepp‰.
PIETARI, h‰nen oppipoikansa.
Chattamin kirjuri.
Sanct Albansin majori.
SIMPCOX, petturi.
Kaksi murhaajaa.
JAC CADE, kapinoitsija.
YRJ÷ BEVIS, JUHO HOLLAND, DICK, teurastaja, SMITH,
verkakankuri, MIKKO, y.m. Caden liittolaisia.
ALEKSANDER IDEN, kentil‰inen ylimys.
MARGAREETA, kuningas Henrikin puoliso.
LEONOORA, Glosterin herttuatar.
KREETA JOURDAIN, noita.
Simpcoxin vaimo.
Loordeja, ladyj‰ ja seuralaisia; airut; anojia, ammatinvanhimpia,
pyˆveli, sheriffi ja palvelijoita; porvareita, oppipoikia,
haukkamiehi‰, vartijoita, sotureita, sanansaattajia y.m
Tapaus Englannissa.
ENSIMMƒINEN NƒYT÷S.
Ensimm‰inen kohtaus.
Lontoo. Loistohuone kuninkaanlinnassa.
(Torventoitauksia; sitten hoboijan soittoa. Toiselta sivulta
tulevat kuningas Henrik, Glosterin herttua, Salisbury, Warwick
ja kardinaali Beaufort; toiselta kuningatar Margareeta, Suffolkin
taluttamana, York, Somerset, Buckingham y.m.)
SUFFOLK.
Niinkuin ma teid‰n majesteetiltanne
Sain Ranskaan l‰hteiss‰ni toimeksi
Kuninkaan sijassa ja puolest' ottaa
Avioksenne kauniin Margareetan;
Niin kuuluisassa Toursin kaupungissa,
Sisilian ja Ranskan kuninkaan,
Orleansin, Calabrian, Bretagnen
Ja Alenconin herttuan, kuuden kreivin,
Kahdentoista paroonin ja kahdenkymmenen
Arvoisan piispan l‰sn‰ollessa,
Ma t‰ytin tyˆn ja vihille vein h‰net,
Nyt nˆyr‰sti ja notkistetuin polvin,
Englannin ja sen suurten loordein n‰hden,
T‰ss' oikeuteni h‰neen luovutan
Ma kuninkaalle, joka olemus on
Sen suuren varjon, jota edustin.
Parahin lahja, mink‰ antanut
On mik‰‰n kreivi: kaunein kuningatar,
Mi millek‰‰n on kuninkaalle tuotu.
KUNINGAS HENRIK.
Sa nouse! -- Tervetullut, kuningatar!
En hellemp‰‰ voi lemmen n‰ytett' antaa
Kuin t‰m‰n hell‰n muiskun. -- Elon herra,
Suo mulle hurskas, kiitollinen syd‰n!
N‰iss' ihanissa kasvoiss' annoit mulle
Maailman t‰yden maallist' onnea,
Jos lemmen sopu yhteen liitt‰‰ mielet.
KUNINGATAR MARGAREETA.
Englannin valtias, armas puolisoni,
Mun aatosteni harras seurustelu --
÷in, p‰ivin, maatessa ja valvoessa,
Hoviseuroissa ja rukousnauhan luona --
Kanssanne, kaikkein rakkain majesteetti,
Mua rohkaisuttaa tervehtim‰‰n teit‰
N‰in suorin sanoin, niinkuin ‰ly neuvoo
Ja ylenriemullinen syd‰n k‰skee.
KUNINGAS HENRIK.
Jo n‰kˆ hurmas mun, mut sanain somuus
Ja puheen viisas majesteettisuus
Nyt ihmettelyn ilon itkuks muuttaa;
Niin riemua on syd‰n t‰ynn‰. -- Loordit,
Iloinen tervehdys nyt armaalleni!
KAIKKI.
El‰kˆˆn kuningatar Margareeta,
Englannin onni!
(Torventoitaus.)
KUNINGATAR MARGAREETA.
Kiitos teille kaikin!
SUFFOLK.
Mylord protektori, jos suvaitsette,
Niin t‰ss‰ ois se rauhansopimus,
Mik' Englannin ja Ranskan v‰lill‰
Puoleksitoista vuodeksi on tehty.
GLOSTER (lukee).
"_Imprimis_, ovat Ranskan kuningas
Kaarle ja William de la Poole, Suffolkin markkreivi, Englannin
kuninkaan Henrikin l‰hettil‰s, sopineet, ett‰ mainittu Henrik ottaa
aviokseen neiti Margareetan, Napolin, Sisilian Ja Jerusalemin kuninkaan
Reignier'n tytt‰ren, ja kruunaa h‰net Englannin kuningattareksi ennen
ensintulevan toukokuun kolmattakymmenett‰ p‰iv‰‰. -- _Item_, ett‰
Anjoun herttuakunta ja Mainen kreivikunta ovat luovutettavat ja
j‰tett‰v‰t kuninkaalle, h‰nen is‰lleen" --
KUNINGAS HENRIK.
No, mik' on, set‰?
GLOSTER.
Anteeks, majesteetti!
Vain ‰kkikohtaus joka mielt‰ k‰‰nt‰‰
Ja silm‰‰ h‰m‰rt‰‰, ett'en voi jatkaa.
KUNINGAS HENRIK.
Winchester set‰, pyyd‰n, jatkakaa.
WINCHESTER.
"_Item_, on lis‰ksi sovittu, ett‰ Anjoun ja Mainen herttuakunnat ovat
luovutettavat ja j‰tett‰v‰t kuninkaalle, h‰nen is‰lleen, ja ett‰ h‰n on
l‰hetett‰v‰ perille Englannin kuninkaan omalla kustannuksella, ilman
mit‰‰n myˆt‰j‰isi‰."
KUNINGAS HENRIK.
Hyv' on. -- Markkreivi, polvistu: sun teemme
Suffolkin ensimm‰iseks herttuaksi
Ja miekan vyˆlles sidomme. -- York lanko,
Me Ranskan hallinnosta vapautamme
Nyt teid‰t, kunnes puolitoista vuotta
On umpeen mennyt. -- Kiitos, set‰ Winchester,
Gloster, York, Buckingham, Somerset,
Salisbury ja Warwick! Teit‰ kaikkia
Kiit‰mme t‰st‰ suosiosta, mill‰
Otitte vastaan kuningattaremme.
Pois tulkaa pit‰m‰‰n nyt tointa siit‰,
Ett' aikaan saadaan joutuin kruunaus,
(Kuningas, kuningatar ja Suffolk menev‰t.)
GLOSTER.
Te uljaat p‰‰rit, maamme pylv‰‰t, teille
Nyt Humphreyn t‰ytyy purkaa tuskansa,
Ja teid‰n tuska, koko maamme tuska.
Mit‰? Henrik-veljenikˆ sotiin uhras
Nuoruuttaan, voimaansa ja rahaa kanssa?
Niin usein lep‰sikˆ taivasalla
Kes‰helteess‰ ja talvipakkasessa
Perimysmaansa, Ranskan, voittaakseen?
Ja veljenikˆ Bedford vaivaa n‰ki
ƒlyll‰ s‰ilytt‰‰ min Henrik voitti?
York-urho, Salisbury, Somerset, Buckingham
Ja uljas Warwick, syv‰t naarmunneko
Te saitte Ranskassa ja Normandiessa?
Ja set‰ Beaufortko, ja min‰ itse,
Ja valtakunnan viisas neuvoskunta,
N‰in kauan mietimme ja neuvospˆyd‰ss'
Yˆt p‰iv‰t sinne t‰nne tuumailimme,
Mitenk‰ pit‰‰ Ranska kurissa?
Ja kuningasko lasna Pariisissa
Kruunattiin vihollisen uhallakin?
N‰‰ vaivat, t‰m‰ kunniako tyhj‰‰?
Henrikin voitot, valppaus Bedfordin
Ja teid‰n tyˆt ja meid‰n neuvot tyhj‰‰?
Englannin p‰‰rit, h‰pe‰llinen
On rauha t‰‰ ja turmaks t‰m‰ liitto:
Nimenne aikakirjoista se pyyhkii,
Pois raapii kunnianne kirjoitukset,
Kukistaa Ranskan valloituksen muistot,
H‰vitt‰‰ kaikki olemattomiin.
KARDINAALI.
Mit‰, lanko, t‰m‰ kiivas puhe tiet‰‰
Ja t‰m‰ laajan laaja todistelu?
Ranska on meid‰n ja se pidet‰‰n.
GLOSTER.
Niin kyll‰, herttua, pidet‰‰n, jos voidaan;
Mut nyt se mahdotonta on. Tuo Suffolk,
Tuo vasta-tehty herttua, joll' on ohjat,
Anjoun ja Mainen antaa pois Reignier'lle,
R‰sykuninkaalle tuolle, jonka arvoon
Ei hyvin sovi hoikka kukkaronsa.
SALISBURY.
Niin, kautta Sen, jok' edest‰mme kuoli,
Ne oli Normandian avaimet! --
Mut Warwick, uljas poika, miksi itket?
WARWICK.
Surusta, ett' on ij‰ksi ne menneet;
Jos viel' ois toivoa, niin miekka verta
Nyt vuotais, eik‰ silm‰ kyyneleit‰.
Anjou ja Maine! Ne itse valloitin,
Omalla tuolla k‰dell‰ ne otin
Ja kaupungitko, jotka voitin haavoin,
Takaisin annetaan nyt rauhankaavoin?
_Mort Dieu!_
YORK.
Tuo Suffolk herttua l‰k‰‰n tukehtukoon,
Kun t‰m‰n sankar-saaren maineen raiskas!
Syd‰mmen multa Ranska raastaa saisi,
Ennenkuin moiseen liittoon suostuisin.
Englannin kuninkaat on, tiet‰‰kseni,
Vaimoillaan aina saaneet suuret perut,
Ja meid‰n Henrik omaans' antaa pois
Saadakseen vaimon, jok' on tyhj‰n tyhj‰.
GLOSTER.
Somapa sutkaus, ennen kuulumaton,
Ett' oli koko viidestoista osan
Kuletuskuluiks Suffolk vaatinut!
Ois j‰‰nyt Ranskaan, n‰lk‰‰n kuollut Ranskaan,
Ennenkuin --
KARDINAALI.
Lord Gloster, kiivastutte liiaksi;
Se oli majesteetin oma tahto.
GLOSTER.
Lord Winchester, ma hyvin teid‰t tunnen;
Puheeni se ei teit‰ harmita,
Vaan l‰sn‰-oloni on haitaks teille.
Viha pyrkii maalle; kiukkus, pˆyhk‰ pappi,
Se kuultaa kasvoistasi; jos j‰‰n t‰nne,
Niin alkaa j‰lleen vanha toramme. --
Hyv‰sti, loordit! Muistakaa mun sanoneeni,
Ett' ennen pitk‰‰ mennytt‰ on Ranska.
(Menee.)
KARDINAALI.
Noin protektori poistuu kiukusp‰iss‰‰n.
H‰n vihamieheni on, tied‰tte,
Niin, jopa teid‰n kaikkein vihamies,
Ja hyv‰ ei lie liioin kuninkaalle.
Aatelkaa, ett' on valtaverta h‰n
Ja kruunun otaksuttu perillinen;
Keisarikunnan vaikk' ois Henrik saanut
Ja kaikki l‰nnen vallat naimisellaan,
Niin olis sittenkin h‰n tyytym‰tˆn.
Varokaa, loordit, ettei mairesanoin
H‰n teit‰ hurmaa; viisaat olkaa, valppaat.
Jos kansa h‰nt‰ suosiikin ja kutsuu
Nimell‰ "Humphrey, hyv‰ herttua Gloster"
Taputtain k‰si‰‰n ja huutain ‰‰neen:
"Jes siunatkoon sit' armollista herraa!
Jumala hyv‰‰ Humphreyt auttakoon!"
Niin t‰m‰n suosin uhallakin varon,
Ett' on h‰n holhoojana vaarallinen.
BUCKINGHAM.
Ja miksi kuningasta holhotaan,
T‰ysik‰inen kun on h‰n hallitsemaan?
Somerset lanko, minuun yhtyk‰‰,
Ja Suffolk herttuaan kaikki yksin miehin,
Niin pian Humphrey sijaltaan on syˆsty.
KARDINAALI.
T‰‰ asia ei sied‰ viivytyst‰;
Suffolkin herttuan luokse heti l‰hden.
(Menee.)
SOMERSET.
Buckingham lanko, vaikka Humphreyn korska
Ja ylh‰ asema on kiusaks meille,
Niin tuota pˆyhk‰‰ piispaa varokaamme.
Sen julkeus on siet‰m‰ttˆm‰mpi
Kuin kaikkein maamme prinssein; jos Gloster
Viralta pannaan, niin h‰n tulee sijaan.
BUCKINGHAM.
Tai sin‰ taikka min‰ tullaan sijaan,
Humphreyn ja kardinaalin kiusalla.
(Buckingham ja Somerset menev‰t.)
SALISBURY.
Kopeus k‰y vallanhimon edell‰.
Kun noilla huolena on oma etu,
Maan paras meid‰n olkoon huolenamme.
Ain' olen n‰hnyt, ett‰ Humphrey-herttua
On k‰ytt‰ynyt kuin jalo ylimys;
Mut usein n‰in tuon pˆyhk‰n kardinaalin --
Jok' enemm‰n on soturi kuin pappi,
Ja kopea kuin ois h‰n kaikkein herra --
Kiroovan, m‰ss‰‰v‰n ja el‰mˆiv‰n,
Niin kuin ei sovi esivallan miehen. --
Sa, Warwick poika, vanhuuteni lohtu,
Maineesi, suoruutesi, tarkkuutesi
Suurimman kansansuosion sulle hankki,
L‰hinn‰ hyv‰‰ Humphrey-herttuaa. --
Ja, veli York, sun tekos Irlannissa,
Kun siell‰ suistit kapinalliset,
Ja viime tyˆsi Ranskan syd‰mmess‰,
Miss' olit kuninkaamme sijaisena,
Sun saattoi kansan suosioon ja arvoon. --
Me yhteishyv‰n puolest' yhtyk‰‰mme
Ja suistain ehk‰isk‰‰mme kaikin voimin
Niin Suffolkin kuin kardinaalin korskat,
Somersetin ja Buckinghamin pyyteet,
Ja Humphreyt' auttakaamme mink‰ voimme,
Niin kauan kuin maan hyv‰ksi h‰n toimii.
WARWICK.
Niin totta kuin mua Jumal' auttakoon,
Niin kansani ja maani parast' etsin!
YORK (syrj‰‰n).
York samaa sanoo, syyll‰ suurimmalla.
SALISBURY.
Nyt joutua! On maine muuten mennyt.
WARWICK.
Maineko mennyt? Is‰, Maine on mennyt,
Se Maine, jonk' omin mainein Warwick voitti
Ja puoltaa aikoi henkeen, kuolemaan.
Ei maine mennyt, is‰; Maine se meni;
Mut taas sen voitan, vaikka surmakseni.
(Warwick ja Salisbury menev‰t.)
YORK.
Anjou ja Maine on myˆty Ranskalle;
Pariisi mennyt; koko Normandia
On turvatonna nyt, kun nuo on poissa.
Suffolk on tehnyt rauhanpyk‰l‰t;
Ne p‰‰rit hyv‰ksyi, ja hyvill‰‰n
On Henrik, kun sai kaksi herttuakuntaa
Pois vaihtaa yhteen herttuan herttatyttˆˆn.
En heit‰ moiti; mit‰ heid‰n siihen?
Ei omaans' antaneet he, vaan sun omaas,
Halvasta saaliinsa voi rosvo myyd‰,
Portoille antaa, yst‰vi‰ ostaa
Ja herroiks el‰‰, kunnes kaikki loppuu;
Mut' syytˆn omistaja syrj‰ss' itkee
Ja onnetonna v‰‰nt‰‰ k‰si‰‰n
Ja p‰‰t‰‰n pudistaa ja v‰rjˆttelee,
Kun saalis jaetaan ja vied‰‰n pois;
Ei tohdi omaans' ottaa, vaikk' on n‰lk‰.
Niin York'kin istuu, purren hammasta,
Kun h‰nen maitaan kaupitaan ja myyd‰‰n.
Englanti, Ranska, Irlanti ne ovat
Lihaani, vereeni niin liittyneet
Kuin syd‰mmehen Calydonin prinssin[1]
Althaean turmiokas kek‰le.
Anjou ja Maine siis myyty Ranskalle!
Kirous! Ranskaa itselleni toivoin,
Samoin kuin vehmast' Englanninkin maata.
York viel‰ kerran vaatii omaansa,
Ja siksi pid‰n Nevillen puolta
Ja olen mielin kielin Humphreyn kanssa,
Ja kun n‰en ajan tulleen, vaadin kruunun:
Se on se kultapilkka, johon t‰ht‰‰n.
Lancaster ei saa oikeuttani ryˆst‰‰,
Ei lapsenk‰sin kantaa valtikkaa,
Ei pit‰‰ valtadiadeemaa p‰‰ss‰‰n,
Min pappis-oikut eiv‰t kruunuun sovi.
Siis, hiljaa, York, siks kunnes aika kypsyy;
Varuillas ole, valvo, muut kun nukkuu,
Ja valtakunnan salaisuudet urki,
Siks kunnes, lemmen iloon kyll‰yneen‰,
Henrik on nuoren morsionsa kanssa,
Englannin kalliin kuningattaren,
Ja Humphrey p‰‰rein kanssa riitaan tullut;
Korkeelle silloin nostan valkoruusun,
Jonk' armas tuoksu t‰ytt‰v‰ on ilman,
Ja, Yorkin sukukilpi lipussa,
K‰yn painiin Lancasterin suvun kanssa:
Vien h‰lt‰ kruunun, potkikoon min voi;
Englannin halventaa se kirjakoi.
(Menee.)
Toinen kohtaus.
Sama paikka. Huone Glosterin herttuan asunnossa.
(Gloster ja herttuatar tulevat.)
HERTTUATAR.
Miks alas painuu puolisoni p‰‰
Kuin t‰hk‰ Cereen raskaan painon alla?
Miks otsaans' suuri Humphrey rypist‰‰,
Kuin valtain lemmet h‰nt‰ vihoittaisi?
Miks katseesi sa mustaan maahan luot
Ja tuijotat, kuin huikeneisi silm‰s?
Mit‰ s‰ n‰et? Kuninkaanko kruunun,
Jot' ymp‰rˆitsee mailman koko kiilto?
No, tuijota, ja kasvoillasi ryˆmi,
Siks kunnes p‰‰h‰s saat sen kultarenkaan!
Ojenna k‰tes, tartu hohtokultaan!
Liianko lyhyt? Jatkoks ota minun.
Kun kahden olemme sen k‰sitt‰neet,
Niin kahden p‰‰mme pilviin nostamme,
Eik' en‰‰ silm‰mme niin alas painu,
Ett' edes vilkaisemme halpaan maahan.
GLOSTER.
Oi, rakas Noora, miest‰si jos lemmit,
Tuo vallanhimon syˆp‰ karkoita!
Ja olkoon aatoskin, jos aattelen
Hurskaalle Henrik-kuninkaalle pahaa,
Mun viime huokaukseni p‰‰ll‰ maan!
Mua viimeˆinen julma uni painaa.
HERTTUATAR.
Mik' uni? Sano, niin ma palkinnoksi
Myˆs kerron kauniin aamu-uneni.
GLOSTER.
T‰‰ virkamerkki kahdeks katkaistiin,
T‰‰ sauvani; ken teki sen, en muista,
Mut, luulemma, se oli kardinaali,
Ja sauvan katkennaisiin nostettiin
Suffolkin herttuan, William de la Poolen,
Ja herttuan Edmund Somersetin p‰‰t.
Se uneni; ties Herra, mit‰ tiet‰‰!
HERTTUATAR.
Pah! Sit‰ vain se tiet‰‰, ett‰ se,
Ken Humphreyn huvipuistost' oksan taittaa,
Saa p‰‰ll‰‰n julkeutensa sovittaa.
Mun untani nyt kuule, rakas Humphrey:
Ma istuin majesteetin paikalla
Westminster-kirkoss' istuimella, miss‰
Kuningas kruunataan ja kuningatar;
Ja Henrik polvistui, ja Margareeta,
Ja kruunun panivat mun p‰‰h‰ni.
GLOSTER.
Leonoora, nyt mun nuhdella sua t‰ytyy:
Kopea vaimo, paha Leonoora!
Olethan valtakunnan toinen rouva
Ja protektorin oma rakas vaimo;
Iloa maallist' enemm‰n on sulla,
Kuin mit‰ ajatukses aavistaa.
Yh‰kˆ noita juoniasi haudot,
Syˆst‰kses miehesi ja itsesi
H‰pe‰n lokaan arvon kukkuloilta?
Pois, pois! En sua en‰‰ tahdo kuulla.
HERTTUATAR.
Mit‰, puolisoni! Noinko Leonooraan
Sa kiivastut, kun uniaan h‰n kertoo?
Vast'edes pid‰n salass' uneni,
Niin v‰lt‰n nuhteet.
GLOSTER.
Oi, ‰l‰ suutu, leppynyt jo olen.
(Sanansaattaja tulee.)
SANANSAATTAJA.
Lord protektori, kuninkaan on tahto,
Ett' oiti Sanct Albansiin hankkiutte
Kuninkaallisten kanssa haukanjahtiin.
GLOSTER.
Kyll', oiti. -- Noora, haluatko mukaan?
HERTTUATAR.
Kyll', armas. -- Kohta tulen j‰lest‰.
(Gloster ja sanansaattaja menev‰t.)
J‰less‰ kuljen; eell‰ en voi k‰yd‰,
Kun Gloster on noin alhainen ja nˆyr‰.
Jos min‰ oisin mies ja herttua
Ja l‰hin kuninkaasta, niin nuo h‰ijyt
Kompastuskivet raivaisin, ja tieni
Se p‰‰ttˆmien niskain yli kulkis.
Mut vaimonakin tahdon n‰ytell‰
Osaani onnettaren n‰ytelm‰ss‰. --
Sir John, miss' olet? ƒl‰ pelk‰‰, mies:
Ei muita t‰‰ll‰, sin‰ vain ja min‰.
(Hume tulee.)
HUME.
Kies'auksi teid‰n majesteetillenne!
HERTTUATAR.
Majesteetillenne? Olen armo vain.
HUME.
Mut taivaan armosta ja Humen neuvost'
On armon arvonimi suureneva.
HERTTUATAR.
Mit‰ sanot, mies? Oletko neuvotellut
Ovelan noidan, Kreeta Jourdanin,
Ja velhon, Roger Bolingbroken, kanssa?
He suostuvatko mua auttamaan?
HUME.
Luvanneet ovat -- n‰ytt‰‰ teille hengen,
Manalan mailta esiin loihditun
Jok' antaa vastuun kaikkiin kysymyksiin,
Joit' armon rouva tehd‰ suvaitsee.
HERTTUATAR.
Hyv' on. Ma mietin valmiiks kysymykset;
Ja kun Sanct Albansista palaamme,
Niin toivon ett' on kaikki toimitettu.
Tuoss', ota palkkas; pid‰ lysti‰,
Hume, noiden toimikumppanies kanssa.
(Menee.)
HUME.
Siis Humen tulee pit‰‰ lysti‰
Tuon armon kullalla; no, se on varma!
Mut kuules, sir John Hume, sa luki suusi,
Siit' ‰l‰ muuta p‰‰st‰ kuin vain -- hm!
T‰‰ toimi vaatii suurta salaisuutta.
Leonoora rouva antaa mulle kultaa,
Ett' toimittaisin h‰nen luokseen noidan;
No, kulta kelpaa, vaikka antais piru.
Kyll' uhraa mulle kultaa monet muutkin:
En v‰itt‰‰ tohdi, ett‰ kardinaali
Ja suur' mies tuo, tuo uusi herttua Suffolk;
Mut silt‰ n‰ytt‰‰; ovat, totta puhein,
Kun armon suuret tuumat tiet‰v‰t,
Palkanneet minut kukistamaan h‰net
Ja taioill' aivot h‰lt‰ hurmaamaan.
Sanotaan: kelpo konna itsens' auttaa;
Mut minun t‰ytyy auttaa kumpaakin,
Niin kardinaalia kuin Suffolkia.
Hume, pid‰ varas, muuten heit‰ loukkaat,
Kun sanot heit‰ kelpo konniksi.
Niin on nyt laita: konnan Humen kautta
Lopulta, varon, herttuatar kaatuu;
Ja jos h‰n kaatuu, Humphreyn perii pahat;
Mut sama se, kun min‰ vain saan rahat.
(Menee.)
Kolmas kohtaus.
Huone kuninkaanlinnassa.
(Pietari ynn‰ muita armon-anojia tulee, anomuskirjat k‰dess‰.)
1 ARMON-ANOJA.
Hyv‰t herrat, pysyk‰‰ esill‰; lord protektori kulkee heti kohta t‰st‰
ohi, ja silloin me voimme antaa supliikkimme kirjallisesti.
2 ARMON-ANOJA.
Niin, Herra h‰nt‰ varjelkoon, h‰n on hyv‰ mies! Jessus h‰nt‰
siunatkoon!
(Suffolk ja kuningatar Margareeta tulevat.)
1 ARMON-ANOJA.
Tuossa h‰n tulee, luulemma, ja kuningatar h‰nen kanssaan. Min‰ olen
ensimm‰inen, se on varma.
2 ARMON-ANOJA.
Takaisin, narri! Seh‰n on herttua Suffolk, eik‰ protektori.
SUFFOLK.
Mit‰, mies? Tahdotko mit‰ minusta?
1 ARMON-ANOJA.
Suokaa anteeksi, mylord, luulin teit‰ protektoriksi.
KUNINGATAR MARGAREETA (lukee otsakirjoituksen).
"Mylord protektorille!" Ovatko anomuksenne h‰nen ylh‰isyydelleen?
N‰ytt‰k‰‰ minulle: mit‰ sinun koskee?
1 ARMON-ANOJA.
Minun on, teid‰n armonne luvalla, John Goodmania vastaan, lord
kardinaalin palvelijaa, joka pid‰tt‰‰ minulta taloni, maani, vaimoni ja
kaikki.
SUFFOLK.
Vaimosikin? Sep‰ jotenkin likentelev‰‰, totta tosiaankin. -- Ent‰
teid‰n? -- Mit‰ on t‰m‰? (Lukee.) Herttua Suffolkia vastaan, joka on
aidalla sulkenut Melfordin yhteismaan. -- Mit‰ t‰m‰ tiet‰‰, herra
konna?
2 ARMON-ANOJA.
Voi, herra hyv‰, min‰ olen vain kˆyh‰ anoja koko meid‰n porvariston
puolesta.
PIETARI (tarjoten anomuskirjaansa).
Mestariani Thomas Horneria vastaan, joka sanoi, ett‰ Yorkin herttua on
kruunun oikea perillinen.
KUNINGATAR MARGAREETA.
Mit‰ sanot? Onko herttua York sanonut, ett‰ h‰n on kruunun oikea
perillinen?
PIETARI.
Ett‰kˆ mestarini on? Ei, totta totisesti; mutta mestarini se sanoi,
ett‰ h‰n on, ja ett‰ kuningas on vallan-anastaja.
SUFFOLK.
Onko siell‰ ket‰‰n?
(Palvelijoita tulee.)
Ottakaa talteen t‰m‰ mies, ja pankaa heti oikeudenpalvelija noutamaan
h‰nen is‰nt‰‰ns‰. -- Kuulustelemme teit‰ l‰hemmin t‰ss‰ asiassa,
kuninkaan l‰sn‰ollessa.
(Palvelijat viev‰t pois Pietarin.)
KUNINGATAR MARGAREETA.
Ja te, jotk' armon turvaa etsitte
Lord protektorin armon siipein alta,
Uus tehk‰‰ anomus ja h‰lle viek‰‰.
(Repii palasiksi anomuskirjan.)
Pois, roistot! -- Suffolk, antaa heid‰n menn‰.
KAIKKI.
No, menn‰‰n; tulkaa pois!
(Anojat menev‰t.)
KUNINGATAR MARGAREETA.
Sanokaa, Suffolk, t‰m‰kˆ on tapa,
T‰m‰kˆ meno hoviss' Englannin?
T‰‰ Britteinkˆ on saaren hallitus,
T‰‰ Albionin kuninkaanko valta?
Mit‰? Henrikinkˆ t‰ytyy ij‰t kaiket
Tuon jˆrˆn Humphreyn holholainen olla?
Mull' onko arvo kuningattaren
Vain ollakseni herttuan alamainen?
Oi, tied‰s, Poole, kun sin‰ Toursiss' olit
Mun rakkauteni t‰hden keih‰isill‰
Ja Ranskan naisten voitit syd‰mmet,
Niin luulin, ett' on Henrikill‰ myˆs
Sun kaltaisesi miehuus, muoto, k‰ytˆs.
Mut hurskaus vain mieless‰ on h‰ll‰
Ja is‰meid‰t, helmirukoukset;
Uroinaan profeetat ja apostolit,
Aseinaan pyh‰t lauseet raamatusta,
Lukuhuone h‰ll‰ turnauskentt‰n‰
Ja pyh‰in vaskikuvat lemmittyin‰.
Vois kardinaalikokous hyvin tehd‰
H‰nest‰ paavin, vied‰ h‰net Roomaan,
Ja panna p‰‰h‰n kolminaisen kruunun:
Se h‰nen pyhyydelleen sopisi.
SUFFOLK.
Huoletta, armo; niinkuin min‰ teid‰t
Toin t‰nne Englantiin, niin min‰ laitan
Myˆs niin, ett' Englannissa viihdytte.
KUNINGATAR MARGAREETA.
Pait ylv‰‰ Glosteria meill' on Beaufort,
Tuo pˆyhk‰ pappa, Somerset, Buckingham
Ja juro York; ja noista halvin mahtaa
Englanniss' enemm‰n kuin kuningas.
SUFFOLK.
Ja se, ken n‰ist‰ kaikkein enin mahtaa,
Ei mahda enemp‰‰ kuin Nevilit:
Ei pelkki‰ ne ole p‰‰rej‰
Nuo Salisbury ja Warwick.
KUNINGATAR MARGAREETA.
Kaikki loordit
Ei puoleksikaan niin mua suututa
Kuin protektorin suurellinen vaimo.
H‰n hoviss' ylv‰stelee yhten‰‰n,
Naisliuta h‰nn‰ss‰, kuin keisarinna
H‰n oisi eik‰ herttua Humphreyn vaimo;
H‰nt' outo luulee kuningattareksi;
Hameissaan herttuan tuloja h‰n kantaa
Ja syd‰mmess‰‰n meid‰n kˆyhyytt' ilkkuu.
H‰nt' eikˆ el‰iss‰ni kosto tapaa?
Tuo alhaissyntyinen ja halpa ruosa
Kehaisi taannoin mielitietyilleen,
Ett' arkeisimman leninkins‰ laahus
Isompi oli arvoinen kuin kaikki
Is‰ni maat, siks kunnes Suffolk antoi
Kaks herttuakuntaa h‰nen tytt‰rest‰‰n.
SUFFOLK.
Min' olen itse h‰lle ansan pannut
Ja asettanut vietelintusia;
Kun n‰iden ‰‰nt‰ kuulemaan h‰n laskee,
Niin siit' ei en‰‰ nouse teille kiusaks.
H‰nt' ‰lk‰‰ aatelko. Mua kuulkaa, armo,
Ja sallikaa mun antaa t‰ss‰ neuvo:
Vaikk' emme k‰rsi kardinaalia,
Tok' yhtyk‰‰mme loordeihin ja h‰neen,
Siks ett' on Humphreyn p‰‰h‰n vihat saatu.
Mit‰ Yorkiin tulee, niin tuo viime kanne
Ei ole h‰lle varsin eduksi.
N‰in v‰hitt‰in ne kaikki juuritamme,
Ja onnell' itse vallan johtoon k‰ytte.
(Kuningas Henrik, York, Somerset, Glosterin herttua
ja herttuatar, kardinaali Beaufort, Buckingham,
Salisbury ja Warwick tulevat.)
KUNINGAS HENRIK.
En, loordit, v‰lit‰, ken siihen tulee,
Somerset taikka York, se mulle yht‰.
YORK.
York Ranskassa jos k‰ytt‰ynyt on v‰‰rin,
Niin h‰net hallituksest' ev‰tk‰‰.
SOMERSET.
Jos Somerset ei siihen arvokas,
York tulkoon hallitsijaks; min‰ v‰istyn.
WARWICK.
Te arvokasko olette vai ette,
Ei siit‰ riitaa; York on arvokkain.
KARDINAALI.
Vait, pˆyhk‰ Warwick, paremmat kun haastaa!
WARWICK.
Sodass' ei Beaufort mua parempi.
BUCKINGHAM.
Sua paremmat on t‰‰ll‰ kaikki, Warwick.
WARWICK.
Voi Warwick tulla parhaaks kaikista.
SALISBURY.
Vait, poika! -- Sano mulle, Buckingham,
Miks Somerset ois siihen parempi.
KUNINGATAR MARGAREETA.
Siks, tieten, ett‰ kuningas niin tahtoo.
GLOSTER.
Kuningas kyllin vanha on, ett' itse
Voi ‰‰nest‰‰; t‰‰ ei lie naisten tointa.
KUNINGATAR MARGAREETA.
Jos kyllin vanha on h‰n, miksi, herttua,
Olette h‰nen protektorinsa?
GLOSTER.
Min' olen valtakunnan protektori;
Ja paikastani luovun, kun h‰n tahtoo.
SUFFOLK.
No, luovu siis, ja rˆyhkeytesi heit‰.
Siit' asti kun sa tulit kuninkaaksi --
Ja kuka muu on kuningas kuin sin‰? --
On yhteiskunta yh‰ h‰vinnyt.
Dauphin sai voiton tuolla puolen merta,
Ja maamme p‰‰rit on ja ylimykset
Sun valtiutes alla orjina.
KARDINAALI.
Kidutit kansaa; kiskomisillasi
Papiston kukkarotkin tyhjensit.
SOMERSET.
Rakennuskiihkosi ja vaimos korut
On valtiolta vienyt suuret summat.
BUCKINGHAM.
Julmuutes, rikoksia rangaistessas,
On sivuuttanut lain ja sinut itses
Lain valtaan j‰tt‰nyt.
KUNINGATAR MARGAREETA.
Jos tiedett‰isiin,
Niinkuin sit' ep‰ill‰‰n, kuink' olet myynyt
Maan virkoja ja Ranskan kaupungeita,
Niin pian p‰‰ttˆm‰n‰ saisit juosta.
(Gloster menee. Kuningatar pudottaa viuhkansa.)
Viuhkani t‰nne! Etkˆ kuule, nukke?
(Antaa herttuattarelle korvapuustin.)
Ah! Tekˆ, rouva? Suokaa anteeksi!
HERTTUATAR.
Niin, min‰, niin, sa pˆyhk‰ ranskatar!
Jos kauniit kasvos saisin kynsiini,
Niin kymmenet mun k‰skyni ne tiet‰is.
KUNINGAS HENRIK.
Oi, t‰ti, tyyntyk‰‰; se oli erhe.
HERTTUATAR.
Vai erhe! Katso etees, kuningas;
H‰n viettelee sua, hypitt‰‰ kuin lasta.
Vaikk' onkin miehet t‰‰ll‰ housuttomat,
Niin ei Leonooraa kostamatta lyˆd‰.
(Menee.)
BUCKINGHAM.
Lord kardinaali, Leonooraa seuraan,
Ja tarkkaan, miten Humphrey k‰ytt‰ytyy.
Nyt eukko ‰ksy on; ei piiskaa tarvis.
H‰n ilmankin jo perikatoon laukkaa.
(Menee.)
(Gloster palaa.)
GLOSTER.
Nyt, loordit, vihaani kun lauhdutin
K‰velem‰ll‰ linnan pihamaalla,
Puhumaan tulen valta-asioista.
Mit‰ tulee v‰‰riin ilkisyytˆksiinne,
Ne todistakaa, laki tuomitkoon.
Niin Jumal' olkoon mulle armias,
Kuin kuningas ja maa on mulle rakas!
Mut asiaan nyt k‰sill' olevaan, --
Ma sanoin, majesteetti, ett‰ York on
Sopivin Ranskan hallitsijaksi.
SUFFOLK.
Mut ennen vaalia mun suokaa n‰ytt‰‰
Kylliksi p‰tevill‰ todisteilla,
Miks York on kaikkein sopimattomin.
YORK.
Miks olen sopimaton, sanon sen:
Siks ensinkin, ett'en sua imartele;
Ja sitten, ett‰, jos saan paikan min‰,
Niin Somerset mua t‰‰ll‰ viivytt‰‰,
Pid‰tt‰in ohjeet, rahat, sotatarpeet,
Siks ett' on Dauphin j‰lleen saanut Ranskan.
Niin viimeinkin sain odottaa, siks kunnes
Pariisi saarrettiin ja n‰lk‰ytettiin.
WARWICK.
Sen min‰ todistan; niin rumaa tyˆt‰
Ei ole petturikaan maassa tehnyt.
SUFFOLK.
Vait, visap‰‰!
WARWICK.
S‰, ylpeyden kuva,
Miks oisin vait?
(Suffolkin palvelijat tuovat Hornerin ja Pietarin.)
SUFFOLK.
Siks ett‰ tuoss' on mies,
Jok' on maanpetoksesta syytettyn‰.
Jumala suokoon, ett‰ York ois syytˆn!
YORK.
Ken sanoo petturiksi Yorkia?
KUNINGAS HENRIK.
Mit' aiot, Suffolk? Sano, keit‰ nuo?
SUFFOLK.
Kuningas armollinen, t‰m‰ mies
Maanpetoksesta mestariaan syytt‰‰.
N‰in kuului sanat: Richard, Yorkin herttua,
Englannin laillinen on kruunup‰‰,
Ja teid‰n armonne vain anastaja.
KUNINGAS HENRIK.
Mies, sano, nuoko oli sanasi?
HORNER.
Teid‰n majesteettinne luvalla en ole koskaan sellaista sanonut enk‰
ajatellut; Jumala on todistajani, ett‰ tuo konna on tehnyt v‰‰r‰n
kanteen minua vastaan.
PIETARI.
N‰iden kymmenen luuntynk‰n nimess‰, hyv‰t loordit, vannon ett‰ h‰n niin
sanoi minulle ullakkokamarissa er‰‰n‰ iltana, kun paraikaa kirkastimme
Yorkin herttuan asevaruksia.
YORK.
Katala, kurja ryˆtys, palkkaorja,
Ma petospuheistasi p‰‰si vaadin. --
Rukoilen, armollinen majesteetti:
Lain ankaruuden tuntea h‰n saakoon.
HORNER.
Ah, mylord, hirtt‰k‰‰ vaikka minut, jos semmoista olen sanonut.
Syytt‰j‰ni on oppipoikani; ja kun h‰nt‰ t‰ss‰ taannoin rankaisin
rikoksesta, vannoi h‰n polvillaan, ett‰ h‰n sen minulle kostaisi;
siihen minulla on hyv‰t vieraat miehet. Armollinen majesteetti, ‰lk‰‰
rehellist‰ miest‰ syˆskˆ perikatoon konnan syytˆksest‰.
KUNINGAS HENRIK.
Kuink' oikein t‰ss‰ tuomittaisi, set‰?
GLOSTER.
N‰in tuomitaan, jos tuomita saan min‰:
Somerset tulkoon hallitsijaks Ranskaan,
Kosk' ep‰luuloon joutunut on York;
Ja noille aika m‰‰r‰tk‰‰ ja paikka,
Miss' aseill' asiansa ratkaiskoot,
Sill' ilmeinen on oppipojan h‰ijyys.
N‰in Humphrey tuomitsee ja se on oikein.
SOMERSET.
Ma nˆyrimm‰sti kiit‰n, majesteetti.
HORNER.
Ja min‰ suostun kaksintaisteluun.
PIETARI.
Voi, armollinen herra, min‰ en osaa taistella; Herran t‰hden,
armahtakaa minua! Ihmisten pahuus nousee voimallisena minua vastaan.
Jumala, ole minulle armollinen! En osaa pistoakaan pist‰‰. Jesta
varjele sent‰‰n!
GLOSTER.
Sun t‰ytyy taistella, tai joudut hirteen.
KUNINGAS HENRIK.
Pois, tyrm‰‰n nuo! Ja kaksintaistelu
On ens kuun viimeisen‰ tapahtuva. --
Somerset, tule valmistaumaan matkaan.
(Menev‰t.)
Nelj‰s kohtaus.
Glosterin herttuan puutarha.
(Kreeta Jourdain, Hume, Southwell ja Bolingbroke tulevat.)
HUME.
Tulkaa, hyv‰t ihmiset! tiet‰k‰‰, ett‰ herttuatar odottaa lupauksienne
t‰ytt‰mist‰.
BOLINGBROKE.
Olemme siihen valmiit, herra Hume. Tahtooko h‰nen ylh‰isyytens‰ n‰hd‰
ja kuulla loihtujamme?
HUME.
Tietysti; kuinkas muuten? H‰n ei ole arkalasta kotoisin, h‰n.
BOLINGBROKE.
Olen kuullut sanottavan, ett‰ siin‰ naisessa on voittamaton henki;
mutta paras olisi, herra Hume, jos pit‰isitte seuraa h‰nelle tuolla
ylh‰‰ll‰, sill'aikaa kuin me puuhaamme t‰‰ll‰ alhaalla; siis pyyd‰n,
ett‰ nyt menette Herran nimeen ja j‰t‰tte meid‰t. (Hume menee) Muori
Jourdain, kyyristyk‰‰ maahan ryˆmillenne. -- John Southwell, lue sin‰;
ja niin ryhtyk‰‰mme tyˆhˆmme.
(Herttuatar ilmestyy ulkoparvelle.)
HERTTUATAR.
Hyvin tehty, yst‰v‰t; tervetulleet, kaikki. Toimeenne vain! Mit‰
pikemmin, sen parempi.
BOLINGBROKE.
Huoletta, rouva! Noita aikans' arvaa.
Yˆ synkk‰, musta, kammottava yˆ,
Yˆ, jolloin tuleen sytytettiin Troja,
Yˆ, jolloin huuhka huutaa, halli haukkuu
Ja aaveet liikkuu, haamut hautans' avaa,
Se aika paras meid‰n askareille.
Ei, istukaa! Pois pelko! Pyh‰‰n piiriin
Me loihtimamme aaveet kiinnit‰mme.
(He toimittavat noitatemppunsa ja piirustavat loitsupiirin.
Bolingbroke tai Southwell lukee: _conjuro te_ etc.
Hirvitt‰v‰‰ ukkosenjylin‰‰ ja salamoimista; sitten nousee
henki maasta.)
HENKI.
_Adsum_.
KREETA JOURDAIN.
Asmath!
Jumalan kautta ijankaikkisen,
Min nime‰ ja voimaa vapiset,
Nyt vastaa kyselmiini; t‰‰lt' et p‰‰se,
Ennenkuin puhut.
HENKI.
Kysy mit‰ tahdot. --
Oi, ett‰ kaikki t‰‰ jo lopuss' oisi!
BOLINGBROKE (lukee paperista).
Kuninkaast' ensin. Miten h‰nen k‰y?
HENKI.
Viel' el‰‰ herttua, Henrik, kukistajas[2]
Ja j‰lkees eloon j‰‰ ja miekkaan kaatuu.
(Sit‰ myˆten kuin henki puhuu, kirjoittaa
Southwell vastauksen paperille.)
BOLINGBROKE.
Ja mik' on Suffolk-herttuan kohtalo?
HENKI.
H‰n kuolee vesill‰ ja veteen hukkuu.
BOLINGBROKE.
No, ent‰ herttua Somersetin vaiheet?
HENKI.
Varokoon linnoja;
H‰n hiekkakedolla on turvatumpi,
Kuin miss‰ linnat pilviin nousee.
Heretk‰‰! Min' en kest‰ kauempaa.
BOLINGBROKE.
Pimeyteen vaivu, j‰rveen palavaan!
Pois t‰‰lt‰, inha henki!
(Ukkosenjylin‰‰ ja leimauksia. Henki vaipuu maahan.)
(York ja Buckingham tulevat kiireell‰, mukana vartijoita.)
YORK.
Kiinni nuo petturit ja niiden roskat!
Haa! noita-muori, sainko sinut kiikkiin? --
Te t‰‰ll‰, rouva? Kuningas ja maa
T‰st' ovat puuhast' ylen kiitolliset.
Lord protektori hyvin varmaan korvaa
N‰in kauniin tyˆn.
HERTTUATAR.
Ei puolinkaan niin ruma,
Kuin sinun tyˆsi kuningasta kohtaan;
Kopea herttua, sa syytt‰ uhkaat.
BUCKINGHAM.
Vai syytt‰, rouva? Tunnetteko t‰t‰?
(N‰ytt‰‰ h‰nelle paperin.)
Pois tyrm‰‰n nuo ja kukin erikseen! --
Te, rouva, tulette nyt meid‰n kanssa.
Sa, Stafford, ota h‰net huostaasi. --
(Herttuatar astuu alas parvekkeelta.)
Nyt tulee armon pikkuvehkeet ilmi. --
Pois kaikki viek‰‰!
(Vartijat viev‰t pois Bolingbroken, Southwellin y.m.)
YORK.
Buckingham, hyvin h‰nt‰ peijasitte.
Soma juoni! Sille kelpaa rakentaa.
Mut katsokaamme pirun k‰sialaa.
Mit‰ h‰n kirjoittaa?
(Lukee.)
"Viel' el‰‰ herttua, Henrik, kukistajas,
Ja j‰lkees eloon j‰‰ ja miekkaan kaatuu."
Niin, ihan oikein:
_Aio te, Aeacida, Romanos vincere posse_.
No niin, ja sitte:
"Ja mik' on Suffolk herttuan kohtalo?" --
"H‰n kuolee vesill‰ ja veteen hukkuu." --
"No, ent‰ herttua Somersetin vaiheet?" --
"Varokoon linnoja:
H‰n hiekkakedolla on turvatumpi,
Kuin miss‰ linnat pilviin nousee."
Pois tulkaa, hyv‰t herrat!
On ennuksia tyˆl‰s saada irti,
Ja tyˆl‰s niit' on k‰sitt‰‰.
Nyt Henrik matkall' on Sanct Albansiin,
Ja t‰m‰n arvon-rouvan mies on myˆt‰.
N‰‰ sanomat on sinne saatava
Niin nopeaan kuin ratsu voi ne vied‰:
Protektorille harmittava suurus.
BUCKINGHAM.
Mun suokaa, armollinen herttua.
Se viesti vied‰, palkan toiveessa.
YORK.
Mielt‰nne myˆten, loordi. -- T‰nne, hoi!
(Palvelija tulee.)
Mies, kutsu loordit Salisbury ja Warwick
Huomenna illanviettoon luokseni.
(Menev‰t.)
TOINEN NƒYT÷S.
Ensimm‰inen kohtaus.
Sanct Albans.
(Kuningas Henrik, kuningatar Margareeta, Gloster,
kardinaali ja Suffolk tulevat, haukkamiesten seuraamina,
jotka kajahuttavat ajohuudon.)
KUNINGATAR MARGAREETA.
En ole, loordit, moneen vuoteen n‰hnyt
Parempaa vesilinnun ajoa.
Mut, anteeks, myrskyn t‰hden vanha Hannu,
Lyˆn vetoa, ei olis lentoon noussut.
KUNINGAS HENRIK.
Mut, mylord, teid‰n haukall' oli vauhti,
Se kiiti korkealle yli muiden. --
Oi, suur' on Luoja luoduissaan! Niin lintu
Kuin ihminenkin pyrkii pilvihin.
SUFFOLK.
Ei ihme ole, majesteetti, ett‰
Noin hyvin nousee protektorin haukat:
Ne tiet‰‰ is‰nt‰ns‰ lentomielen,
Jonk' aatos kiit‰‰ haukkaa ylemm‰.
GLOSTER.
Mylord, vain alhainen ja halpa mieli
Se ylemm‰ ei lent‰‰ voi kuin lintu.
KARDINAALI.
Sen kyll‰ n‰en: h‰n tahtoo pilviin nousta.
GLOSTER.
Niin kardinaali; eikˆ oisi hyv‰,
Jos taivaaseen te lent‰‰ voisitte?
KUNINGAS HENRIK.
Ikuisen ilon aarrekammioon!
KARDINAALI.
Sun taivaasi on maassa; syd‰n, silm‰,
Vain kruunuun palaa, se on sielus aarre.
Tuhoinen protektori, viekas p‰‰ri,
Sa, kavaltaja kuninkaan ja maan!
GLOSTER.
Ai, kardinaali, miss' on pappeutesi?
_Tantaene animis coelestibus irae_?
Noin pappi kiivas? Peit‰ vihas, set‰!
Vai voiko sen noin hurskas mies?
SUFFOLK.
Ei vihaa t‰ss', ei enemp‰‰ kuin vaatii
Niin hyv‰ riita ja niin huono p‰‰ri.
GLOSTER.
Kuin ken, mylord?
SUFFOLK.
Kuin te, lord protektori,
Jos ei lord protektori pahastu.
GLOSTER.
Julkeutes, Suffolk, Englanniss' on tuttu.
KUNINGATAR MARGAREETA.
Sun vallanhimos, Gloster, myˆs.
KUNINGAS HENRIK.
Vait, vaiti!
Kiihkeit‰ p‰‰rej‰ ‰l' ‰rryttele;
Siunattu maassa rauhantekij‰!
KARDINAALI.
Siis min‰ siunattu, kun miekallani
Lord protektorin rauhaan taivutan.
GLOSTER (syrj‰‰n kardinaalille).
Oi, hurskas set‰, jospa niiksi tulis!
KARDINAALI (syrj‰‰n).
No, niin, jos sin‰ tohdit.
GLOSTER (syrj‰‰n).
T‰t‰ varten
Ei laumaas tarvis koota; oma ruumis
Sanoistas vastatkoon.
KARDINAALI (syrj‰‰n).
Kyll', miss‰ sin‰
Et tohdi hiiskahtaakaan; vaan jos tohdit.
Niin illaks saavu puiston it‰kulmaan.
KUNINGAS HENRIK.
Mit‰ nyt, loordit?
KARDINAALI.
Usko mua, Gloster,
Sun miehes liian joutuin haukan k‰tki,
Ois muuten ajo k‰ynyt paremmin.
(Syrj‰‰n.)
Mukaasi ota miekkas.
GLOSTER.
Kyll‰, set‰.
KARDINAALI (syrj‰‰n).
Tied‰th‰n paikan? Puiston it‰kulma.
GLOSTER (syrj‰‰n).
Tulen, kardinaali.
KUNINGAS HENRIK.
Mist‰ puhe, Gloster?
GLOSTER.
Vain haukan ajosta; ei muusta mist‰‰n. --
(Syrj‰‰n.)
Pyh‰n ‰idin kautta, pappi, p‰‰si kalin,
Jos mit‰‰n maksaa taistotaitoni!
KARDINAALI (syrj‰‰n).
_Medice, te ipsum_. --
Niin, protektori, suojaa itse‰si!
KUNINGAS HENRIK.
S‰‰ julmaks yltyy, niinkuin vihannekin.
Tuo soitto kuinka syd‰nt‰ni vihloo!
Kun moiset kielet sorahtaa, niin miss‰
On en‰‰ sopusointaa? Suokaa, loordit,
Mun sovittaa t‰‰ riita.
(Muuan Sanct Albansin porvari tulee huutaen: "ihme!")
GLOSTER.
Mik‰ melu?
Mies, mit‰ ihmett‰ sa julki huudat?
PORVARI.
Ihme, ihme!
SUFFOLK.
K‰y esiin, ihme kerro kuninkaalle.
PORVARI.
Aatelkaas, sokea kun n‰kˆns ‰sken
Sanct Albansin sai pyh‰narkun luona,
Mies, jok' on ennen ollut umpisokko.
KUNINGAS HENRIK.
Kiitetty Herra, joka uskovilleen
Pimeyteen valon tuo ja h‰t‰‰n lohdun!
(Sanct Albansin majori virkaveljineen, Simpcox, jota kaksi miest‰
kantaa tuolissa, h‰nen vaimonsa ja suuri kansanjoukko tulee.)
KARDINAALI.
T‰ss' astuu kulkueessa porvaristo;
He tuovat miehen teille n‰ht‰v‰ksi.
KUNINGAS HENRIK.
Suur' h‰ll' on t‰ss‰ surun laaksoss' ilo,
Vaikk' enent‰‰kin n‰kˆ kiusausta.
GLOSTER.
Pois, syrj‰‰n! Majesteetin eteen viek‰‰;
Kuningas tahtoo h‰nt‰ puhutella.
KUNINGAS HENRIK.
Mies hyv‰, kerro meille tapaus,
Ett' edest‰si Herraa kiitt‰isimme.
Kauanko sokea? Ja nytkˆ n‰et?
SIMPCOX.
Sokea syntym‰st‰, majesteetti.
VAIMO.
Niin, se on toden totta.
SUFFOLK.
Ken nainen tuo?
VAIMO.
T‰‰n miehen vaimo, teid‰n luvallanne.
GLOSTER.
Parempi todistajaks olis ‰iti.
KUNINGAS HENRIK.
Miss' olet syntynyt s‰?
SIMPCOX.
Berwickiss‰,
Pohjoiseen t‰‰lt‰, teid‰n luvallanne.
KUNINGAS HENRIK.
Sait, sielu parka, Herralt' armon suuren.
Nyt yˆt ja p‰iv‰t h‰lle pyhit‰
Ja muista, mit' on Herra sulle tehnyt.
KUNINGATAR MARGAREETA.
Mies, sano, sattumaltako sa jouduit
Tuon pyh‰n arkun luo, vai hurskaudesta?
SIMPCOX.
Sulasta hurskaudesta, tietkˆˆn Herra!
Sadasti ainakin Sanct Albans hyv‰
Unessa mulle huusi: "Tule, Simpcox,
Rukoile arkullani, niin sua autan."
VAIMO.
Niin, toden totta, monta, monta kertaa
Ma kuulin ‰‰nen h‰nt‰ kutsuvan.
KARDINAALI.
Mut oletko sa rampa?
SIMPCOX.
Olen niin,
Mua Jumal' auttakoon!
SUFFOLK.
Kuin siksi tulit?
SIMPCOX.
Putosin puusta.
VAIMO.
Luumupuusta, herra.
GLOSTER.
Oletko kauan ollut sokea?
SIMPCOX.
Oi, syntym‰st‰ni.
GLOSTER.
Ja kiivit puuhun?
SIMPCOX.
Sen yhden kerran; olin silloin nuori.
VAIMO.
Niin totta, ja sai siit‰ kalliin maksaa.
GLOSTER.
Siis sin‰ pid‰t paljon luumuista?
SIMPCOX.
Ei, eukko tahtoi pari v‰skyn‰‰
Ja hengen uhalla mun ajoi puuhun.
GLOSTER.
Kavala kettu! Vaan se ei sua auta. --
N‰yt‰pp‰ silm‰s: -- ummista ne, -- avaa, --
Minusta, n‰kˆsi ei ole hyv‰.
SIMPCOX.
On, herra hyv‰, kirkas niinkuin p‰iv‰,
Jumalan kiitos ja Sanct Albansin!
GLOSTER.
Vai niin! No mit‰ karvaa on t‰‰ viitta?
SIMPCOX.
Punainen, herra, punainen kuin veri.
GLOSTER.
Niin oikein. Ent‰ t‰m‰ takki?
SIMPCOX.
Musta,
Niin, musta niinkuin korppi.
KUNINGAS HENRIK.
Siis tied‰t, mink‰ v‰rinen on korppi.
SUFFOLK.
Ja korppia ei koskaan ole n‰hnyt.
GLOSTER.
Mut monta kurttaa, vaippaa t‰t‰ ennen.
VAIMO.
Ei t‰t‰ ennen koskaan el‰iss‰‰n.
GLOSTER.
Sanohan, mies, mik' on mun nimeni?
SIMPCOX.
Ah, herra, sit' en tied‰.
GLOSTER.
Ent‰ t‰m‰n?
SIMPCOX.
En tied‰.
GLOSTER.
Etkˆ t‰m‰nk‰‰n?
SIMPCOX.
En, totta.
GLOSTER.
No, mik‰ sitte oma nimesi?
SIMPCOX.
Santeri Simpcox, teid‰n luvallanne.
GLOSTER.
No, istu sitten siin‰, Santeri,
Sa kristikunnan valheellisin konna.
Jos oisit sokeana syntynyt,
Niin yht‰ hyvin kaikkein meid‰n nimet,
Kuin vaatteittemme v‰rit, oisit tiennyt.
N‰kev‰ v‰rit erottaa, mut ‰kin
Noin kaikki nimitt‰‰ on mahdotonta. --
Sanct Albans, herrat, t‰ss' on ihmeen tehnyt;
Ja eikˆ suuri oisi taito sill‰,
Ken vois tuon ramman saada jaloille?
SIMPCOX.
Oi, herra, jospa sen te voisitte!
GLOSTER.
Hyv‰t Sanct Albansin miehet, eikˆ teid‰n kaupungissanne ole piiskuria
ja semmoista asetta, jota sanotaan ruoskaksi?
Maj.
On, teid‰n armonne, jos suvaitsette.
GLOSTER.
No, haettakaa yksi t‰nne heti.
MAJORI.
Mies, hae t‰nne heti piiskuri.
(Yksi seurueesta menee.)
GLOSTER.
Nyt tuokaa mulle heti tuoli t‰nne.
(Tuoli tuodaan.)
No, lurjus, jos tahdot p‰‰st‰ selk‰saunasta, niin hypp‰‰ tuon tuolin
yli ja juokse tiehesi.
SIMPCOX.
Ah, herra, en voi omin voimin seist‰;
N‰in minua vain turhaan kidutatte.
(Sananviej‰ palaa tuoden mukanaan piiskurin.)
GLOSTER.
No, meid‰n t‰ytyy sitten auttaa sinua jaloille. Kas niin, piiskuri,
piekse h‰nt‰, kunnes h‰n hypp‰‰ tuon tuolin yli.
PIISKURI.
Kyll‰, herra. -- Kas niin, lurjus; takki ylt‰si joutuin!
SIMPCOX.
Ah, herra, mit‰ tehd‰? Min‰h‰n en pysy seisomassa.
(Kun piiskuri on h‰nt‰ kerran lyˆd‰ sivahuttanut,
niin h‰n hypp‰‰ tuolin yli ja juoksee tiehens‰;
kansa seuraa huutaen: "ihme!")
KUNINGAS HENRIK.
Ah, herra, kuinka kauan t‰t‰ k‰rsit?
KUNINGATAR MARGAREETA.
Hupaista n‰hd‰, kuin se lurjus juoksi.
GLOSTER.
Ajakaa konnaa takaa; pois tuo luuska!
VAIMO.
Sulasta tarpeesta sen teimme, herra.
GLOSTER.
Ajakaa piesten heit‰ markkinapaikasta toiseen, kunnes tulevat
Berwickiin, mist‰ l‰htiv‰tkin.
(Majori, piiskuri, vaimo y.m. menev‰t.)
KARDINAALI.
Lord Humphrey t‰n‰‰n teki ihmeen kai.
SUFFOLK.
Niin kyll‰: juoksemaan kun ramman sai.
GLOSTER.
Viel' ihmeemp‰‰ te teitte: saitte vaan
H‰th‰t‰‰ kaupungitkin juoksemaan.
(Buckingham tulee.)
KUNINGAS HENRIK.
Mit uutisia, lanko Buckingham?
BUCKINGHAM.
Vapisee syd‰n sit‰ ilmi tuoda.
Katala, renttuileva roistojoukko
On Leonooran, protektorin vaimon, --
T‰‰n koko liittokunnan p‰‰n ja johdon --
Avustamana sek‰ suojaamana,
Vehkeillyt salaa kruunuanne vastaan
Yhdess‰ loitsijain ja noitain kanssa.
Olemme teossa ne tavanneet,
Maan alta pahoja kun henki‰
He nostivat ja n‰ilt‰ tiedustivat
Kuninkaan el‰m‰‰ ja kuolemaa
Ja samoin muiden neuvoskunnan herrain,
Jost' oiti saatte laajemmalta tiet‰‰.
KARDINAALI.
Protektori, n‰in ollen vaimollanne
Lie pian matka Lontooseen. Tuo tieto
Aseenne k‰rjen k‰‰nt‰‰, luulemma;
Nyt varmaan ette saavu m‰‰r‰-aikaan.
GLOSTER.
Kopea pappi, mielt‰n' ‰l‰ riko!
Suru ja murhe multa voiman murtaa,
Ja, murrettuna n‰in, ma tielt‰s v‰istyn
Ja halvimmankin palkkalaisen tielt‰.
KUNINGAS HENRIK.
Oi, Herra, min saa turman h‰ijyt aikaan,
N‰in kooten koston omaan p‰‰h‰ns‰!
KUNINGATAR MARGAREETA.
Nyt, Gloster, tahran omaan pes‰‰s sait;
Jos syytˆn liet, niin turvass' olet kait.
GLOSTER.
Rakastin maatani ja kuningasta,
Siit' otan taivaan todistajakseni.
Kuin vaimoni on laita, sit' en tied‰;
Surettaa kuulla mit‰ olen kuullut.
H‰n jalo on, mut kunnian ja kunnon
H‰n unhotti, kun moista piti seuraa,
Jok' aatelisen tahraa niinkuin piki;
H‰n ‰lkˆˆn en‰‰ tulko mua liki.
Lain kouriin h‰net annan ankariin,
Kun Humphreyn puhtaan nimen raiskas niin.
KUNINGAS HENRIK.
No, hyv‰; t‰ksi yˆksi j‰‰mme t‰nne;
Huomenna palaamme taas Lontooseen;
Ja siell‰ t‰t‰ seikkaa tutkitaan
Ja tilille nuo ilkimykset vied‰‰n;
Oikeuden vaakaa tulee t‰ss‰ k‰ytt‰‰,
Se toden osoittaa ja tarkan n‰ytt‰‰.
(Torventoitaus. Menev‰t.)
Toinen kohtaus.
Lontoo. Yorkin herttuan puutarha.
(York, Salisbury ja Warwick tulevat.)
YORK.
Nyt kun on halpa illallinen syˆty,
Niin suokaa, loordit Salisbury ja Warwick,
Mun t‰‰ll‰ puistoss' omaks varmuudeksi
Vakaata tiedustella mielt‰nne,
Mik' oikeus mulla Englannin on kruunuun.
SALISBURY.
Haluan saada tarkalleen sen kuulla.
WARWICK.
No, ala, York; jos oikeus on sulla,
Niin Nevilit on k‰skett‰viss‰si.
YORK.
Siis, kuulkaa, hyv‰t herrat: -- poikia
Ol' Edward kolmannella seitsem‰n:
Ensiksi Edward, Walesin musta prinssi;
Ja toinen William Hatfield; kolmas oli
Clarencen herttua Lionel; ja nelj‰s
Juhana Gaunt, Lancasterin herttua;
Sen j‰lkeen Edmund Langley, Yorkin herttua;
Glosterin herttua, Thomas Woodstock, kuudes;
Ja William Windsor vihdoin seitsem‰s.
Is‰‰ns‰ ennen kuoli musta prinssi,
Ja h‰nelt‰ j‰i yksi poika, Richard,
Jok' Edward kolmannelta peri kruunun,
Siks kunnes Bolingbroke, Lancasterin herttua,
Juhana Gauntin poika, kuninkaana
Nimelt‰ Henrik nelj‰s, otti vallan,
Vei viran lailliselta kuninkaalta,
Ja kuningatar-raukan Ranskaan laittoi,
Jost' oli tullutkin, ja Pomfretiin
Kuninkaan salpas, miss‰, kuten tietty,
Tuo hyv‰ Richard salaa murhattiin.
WARWICK.
Niin, totta puhuu herttua: n‰in kruunun
Sai Lancasterin suku.
YORK.
Ja sen pit‰‰
Nyt v‰kivallall' eik‰ oikeudella:
N‰et, vanhimman kun pojan poika kuoli,
Ois toisen pojan suku vuoross' ollut.
SALISBURY.
Mut William Hatfield kuoli lapsetonna.
YORK.
Mut kolmannella, Clarencella, -- josta
Ma polveudun -- Philippa oli tyt‰r,
Jonk' Edmund Mortimer, Marchin kreivi, nai;
H‰nest‰ l‰hti Roger, Marchin kreivi,
Ja t‰st‰ Edmund, Anna ja Leonoora.
SALISBURY.
Tuo Edmund, Bolingbroken hallitessa,
Niin olen kuullut, pyrki kuninkaaksi,
Ja oisi p‰‰ssytkin, mut Flandower
Piti h‰nt‰ vankeudessa kuolinp‰iv‰‰n.
Vaan jatkakaa.
YORK.
T‰‰n vanhin sisar Anna,
Mun ‰itini ja kruunun perillinen,
Cambridgen Richardille meni vaimoks,
Joka Richard oli Edward kolmannen
Viidennen pojan, Edmund Langleyn, poika.
Tuost' oikeuteni johdan; Marchin kreivin
H‰n tyt‰r oli, Rogerin, jonk' is‰
Ol' Edmund Mortimer, mi nai Philippan,
Clarencen herttuan ainon tytt‰ren.
Siis, vanhemman jos pojan oikeus eell‰
On nuoremman, niin kuninkuus on minun.
WARWICK.
Ei selvink‰‰n voi t‰t‰ selvemp' olla.
Juhana Gauntin j‰lkeinen on Henrik,
Nelj‰nnen pojan; York taas kolmannen.
Siks kunnes Lionelin suku sammuu,
H‰lt' oikeus puuttuu; mut se viel‰ el‰‰,
Sinussa kukkii se ja pojissasi,
Tuon rungon ihanissa aaluvissa.
Siis, is‰ Salisbury, nyt polvistumme
Ja t‰‰ll‰ syrj‰ss' ensimm‰isin‰
Laillista valtiasta tervehdimme
Ja kruunun perij‰n‰ kunnioimme.
MOLEMMAT.
Kuningas Richard kauan el‰kˆˆn!
YORK.
Suur' kiitos! Kuningas vain viel' en ole:
En ole kruunattu, ei t‰t‰ miekkaa
Viel' Lancasterin syd‰nveri punaa.
Mut ‰kisti t‰t' ei saa toimeen panna.
Vaan hiljaa, salaa, varoen. Niin tehk‰‰,
Kuin min‰, n‰in‰ vaaran aikoina:
ƒlk‰‰tte olko huomaavinannekaan
Suffolkin uhkaa, korskaa Beaufortin
Ja Somersetin vallan-ahneutta
Ja Buckinghamia ja koko laumaa,
Siks kunnes karjan paimenen he pauloo,
Sive‰n prinssin tuon, tuon hyv‰n Humphreyn.
Sit' etsiv‰t he, ja sit' etsiess‰‰n
Surmansa lˆyt‰v‰t, jos York ei pety.
SALISBURY.
Jo riitt‰‰, York; nyt meill' on t‰ysi tieto.
WARWICK.
Syd‰n sanoo mulle, ett‰ Warwick-kreivi
York-herttuan kerran tekee kuninkaaksi.
YORK.
Ja, Nevil, min‰ sanon itselleni:
Richard se kerran tekee Warwick-kreivin
Kuninkaast' ensi-mieheks Englannissa.
(Menev‰t.)
Kolmas kohtaus.
Lontoo. Oikeussali.
(Torventoitauksia. Kuningas Henrik, kuningatar Margareeta,
Gloster, York, Suffolk ja Salisbury tulevat; kreivinna Gloster,
Kreeta Jourdain, Southwell, Hume ja Bolingbroke tuodaan
vartioittuina sis‰‰n.)
KUNINGAS HENRIK.
Glosterin vaimo, Leonoora Cobham, esiin!
Suur' syntis Herran on ja meid‰n n‰hden;
Lain tuomio siis kuule rikoksistas,
Jotk' ovat, sanan j‰lkeen, kuolon omat. --
Nuo nelj‰ viek‰‰ tyrm‰‰n takaisin
Ja sielt‰ mestauspaikkaan. Noita tuo
Tuhaksi Smithfieldiss' on poltettava,
Ja muut nuo kolme hirteen hirtett‰v‰t. --
Te, rouva, aatelista verta ollen,
Ik‰nne saatte kunniaton olla
Ja kolmen p‰iv‰n julkiripin j‰lkeen
Omassa maassa maanpaossa el‰‰,
Sir Stanleyn kanssa Manin saaressa.
HERTTUATAR.
Maanpako hyv‰; hyv‰ oisi kuolo.
GLOSTER.
Sun laki tuominnut on, Leonoora;
Min' en voi p‰‰st‰‰, mink‰ laki sitoo. --
(Herttuatar ja muut vangit poistuvat vartioittensa kanssa.)
Suru syd‰mmen ja itku silm‰n valtaa.
Ah, Humphrey, t‰m‰ h‰pe‰ se hautaan
Sun vanhan p‰‰si murehella painaa! --
Ma pyyd‰n, kuningas, mun suokaa menn‰:
Ik‰ni rauhaa kaipaa, suru hoivaa.
KUNINGAS HENRIK.
Seis, Humphrey, herttua Gloster! Sauvas ensin
Minulle anna; oma holhoojansa
On Henrik nyt; mun v‰keni on Herra,
Ja tuki, sauva, jalkain kynttil‰.
Mene rauhaan, Humphrey, yht‰ rakkaana
Kuin olit kuninkaasi holhoojana.
KUNINGATAR MARGAREETA.
En tied‰ syyt‰, miksi holhotaan,
Kuin lasta, vallan voipaa kuningasta. --
Jumalan avulla nyt Henrik maan
On yksinvaltias. -- Pois sauvas vaan!
GLOSTER.
Vai sauvani; -- T‰ss' on se, jalo Henrik,
Sen yht‰ mielisti ma annan sulle,
Kuin ennen is‰si sen antoi mulle;
Ja yht‰ mielist' etees lasken sen,
Kuin toiset sit‰ halaa riidellen.
Hyv‰sti! Mun kun peitt‰‰ manan laine,
Sun valtaas rauha tukekoon ja maine!
(Menee.)
KUNINGATAR MARGAREETA.
Kas niin, nyt kuninkaana Henrik on,
Ja kuningattarena Margareeta,
Ja Humphrey tuskin ennallaan; h‰n pahoin
On silvottu; kaks iskua yht'aikaa:
Maanpaossa on vaimo, j‰sen poikki
Ja sauva poissa: -- tuo sen paikka vain.
Kuninkaan k‰teen se on soveliain.
SUFFOLK.
Maan puoleen noin tuo ylv‰ honka taipuu,
Noin Leonooran korska tyhj‰‰n haipuu.
YORK.
H‰n rauhaan menkˆˆn! -- Teid‰n armonne,
T‰‰ kaksintaistelun on m‰‰r‰p‰iv‰.
Ja kantaja ja vastaaja -- tuo sepp‰
Ja oppipoikansa -- on valmiit taistoon.
Jos majesteetilla on halu n‰hd‰.
KUNINGATAR MARGAREETA.
Tietysti, Henrik; hovista ma saavuin
Vaseti t‰t‰ taistelua varten.
KUNINGAS HENRIK.
No, Herran nimeen, kaikki kuntoon siis!
Se t‰h‰n j‰‰kˆˆn; Herran k‰teen oikeus!
YORK.
En koskaan, loordit, ole n‰hnyt miest‰
Niin neuvotonta ja niin taiston-arkaa,
Kuin t‰m‰n asesep‰n oppipoika.
(Toiselta taholta tulee Horner ja t‰m‰n naapurit, jotka
juottavat h‰nt‰ humalaan; h‰nell‰ on sauva, jonka p‰‰ss‰
on hiekkapussi,[3] ja h‰nen edell‰‰n k‰y rumpali; toiselta
taholta tulee Pietari, jolla on samanlainen sauva ja samoin
rumpali edell‰; h‰nt‰ seuraa joukko oppipoikia, jotka juovat
h‰nen maljansa.)
1 NAAPURI.
Kas t‰ss‰, naapuri Horner, lasillinen sekti‰, maljasi! ƒl‰ pelk‰‰,
naapuri, kyll‰ kaikki k‰y hyvin.
2 NAAPURI.
Ja t‰ss‰, naapuri, lasillinen charnecoa.[4]
1 NAAPURI.
Ja t‰ss‰, naapuri, sarkallinen hyv‰‰ tupultti-olutta; juo, ‰l‰k‰
oppipoikaasi pelk‰‰.
HORNER.
Antakaa t‰nne vain! Min‰ teid‰n kaikkien maljaan vastaan; ja Pietarille
n‰yt‰n pitk‰‰ nen‰‰.
1 OPPIPOIKA.
Saas t‰st‰, Pietari; ‰l‰ pelk‰‰.
2 OPPIPOIKA.
Ole hyv‰ll‰ tuulella, Pietari, ‰l‰ mestariasi pelk‰‰: taistele
oppipoikain arvon puolesta.