»Kallehin demoiselle Buddenbrook!
Kuinka kauan onkaan jo siitä kun allekirjoittanut sai viimeksi nähdä
maailman suloisimman neidon kasvot! Nämä vähäiset rivit ilmaisevat
teille, etteivät nuo kasvot ole lakanneet väikkymästä hänen sielunsa
silmien edessä, että hän on näiden odotusviikkojen aikana ajatellut
lakkaamatta tuota ikimuistoista iltapäivää vanhempienne kodissa,
jolloin te annoitte huulillanne lupauksen, tosin toistaiseksi vain
puolinaisen ja kainon, mutta jo sellaisenaankin autuuttavan. Sen
jälkeen on vierinyt pitkiä viikkoja, joiden aikana te keskittymistä
ja itsetuntemuksen keräämistä varten olette ollut vetäytyneenä
yksinäisyyteen, joten siis nyt voin toivoa koetusajan olevan ohi.
Allekirjoittanut rohkenee lähettää Teille, kaikkein kallehin
demoiselle, kunnioittavimmin myötäseuraavan sormuksen merkiksi
kuolemattomista hellyyden tunteistaan. Mitä alamaisimmin tervehdyksin
ja kättänne suudellen Teidän Jalosukuisuutenne nöyrin palvelija
_Grünlich_.»
»Rakas isä
Voi sentään, kuinka minä olen ollut suutuksissani! Sain juuri
myötäseuraavan kirjeen ja sormuksen Gr:ltä, ja päätäni särkee
kiihtymyksestä, enkä keksi muuta kuin lähettää molemmat sinulle
nähtäviksi. Gr. ei tahdo ymmärtää minua, eikä se, mitä hän niin
runollisesti kirjoittaa lupauksesta, pidä ollenkaan paikkaansa. Siksi
pyydän sinua hartaasti tekemään hänelle selväksi, että minä nyt vielä
tuhat kertaa vähemmän kuin kuusi viikkoa sitten saatan lupautua
hänelle koko elämänajaksi sekä että hänen on jätettävä minut rauhaan,
ellei hän tahdo tehdä itseään naurettavaksi. Sinulle voin kertoa,
rakas isä, että minä olen sidottu toisaalle, erääseen, joka rakastaa
minua ja jota minä rakastan niin suuresti, etten sitä osaa kuvailla.
Voi isä! Voisin kirjoittaa siitä monta arkkia. Tarkoitan herra
Morten Schwarzkopfia, joka aikoo lääkäriksi ja joka valmistuttuaan
on pyytävä kättäni. Tiedän tosin, että perheessämme on ollut tapana
mennä naimisiin kauppiaiden kanssa, mutta Morten kuuluu toiseen
kunnioitettuun luokkaan, oppineisiin. Hän ei ole rikas, mikä kai olisi
tärkeätä sinun ja äidin mielestä, mutta minun täytyy sanoa sinulle,
niin nuori kuin olenkin, ja sen on myös elämä varmasti opettanut
usealle, ettei rikkaus yksistään tee jokaista onnelliseksi. Tuhannet
suutelot lähettää sinulle kuuliainen tyttäresi
_Antonie_.