Eugen Mihailovitshin liike oli alkanut käydä yhä huonommin. Myymälä
oli pantattu. Liike oli pysäyksissä. Kaupungissa oli avattu toinen
samanlainen myymälä, mutta korot olivat maksettavat. Niiden
maksamiseksi piti ottaa uusia lainoja. Ja asia päättyi siihen, että
koko myymälä varastoineen joutui pakkohuutokaupan alaiseksi. Eugen
Mihailovitsh ja hänen vaimonsa koettivat onneaan kaikkialla, voimatta
mistään hankkia niitä 400 ruplaa, jotka olisi tarvittu liikkeen
pelastamiseksi.
Pieni toivon kipinä olisi heillä ollut kauppias Krasnopusovin suhteen,
jonka jalkavaimo oli tuttavuudessa rouvan kanssa. Mutta oli koko
kaupunkiin jo levinnyt huhu, että kauppiaalta oli rahat varastettu,
vieläpä että niitä oli ollut puoli miljoonaa.
— Ja voitteko kuvailla, kuka varas on? — sanottiin Eugen Mihailovitshin
rouvalle. — Ei kukaan muu kuin Vasili, teidän entinen pihamiehenne. Se
kuuluu viskelevän rahoja minne sattuu, kuuluu lahjoneen poliisitkin.
— Se oli suuri roisto, — sanoi Eugen Mihailovitsh. — Kuinka helposti
se silloin suostui väärän valan tekemiseen. En olisi ikinä luullut.
Kuuluu käyneen täällä meidänkin pihalla. Kyökkipiika tunsi. Kertoo sen
naittaneen rahoillaan 14 köyhää morsianta.
— Jo nyt jotakin! Kuka semmoista uskoo.
Samassa tuli myymälään oudonlainen mies.
— Mitä täältä haet?
— Tässä olisi kirje.
— Keltä se on?
— Kyllä se on sinne kirjoitettu.
— Eikö vastausta tarvita? Odotahan.
— Ei ole aikaa, — ja annettuaan käsistään kirjeen outo mies kiiruhti
pois.
— Ihmeellistä. — Eugen oli repinyt kirjekuoren auki eikä voinut
uskoa silmiään: sadanruplan seteleitä! Neljä kappaletta. Mitäs tämä
merkitsee? Ja taitamattomasti kirjoitettu kirje Eugen Mihailovitshille:
"Evankeliumissa käsketään kostamaan pahaa hyvällä. Te olette minulle
paljon pahaa tehnyt kupongilla ja minä olen pahasti loukannut
sitä talonpoikaa, mutta sinulle teen hyvää. Tuossa on, ota nämä 4
sataruplasta ja muista pihamiestäsi Vasilia."
— Ei, mutta tämähän on ihmeellistä, — puhui Eugen Mihailovitsh yhtaikaa
sekä itselleen että vaimolleen, ja vielä pitkien aikojen kuluttua, kun
vain muisti ja siitä kertoi, nousivat kyyneleet hänen silmiinsä ja olo
tuntui hyvältä.