Vasili oli sillä aikaa pannut toimeen mitä oli tahtonut. Hän murtautui
tovereineen yöllä Krasnopusov nimisen pohatan taloon. Hän tiesi hänet
ahnaaksi ja pahantapaiseksi, avasi laatikon ja otti 30,000 ruplaa. Ja
hän sai toimeen kaikki juuri niinkuin oli tahtonut. Hän oli lakannut
juomastakin, jakeli rahoja köyhille morsiamille, kustanteli häitä,
makseli ihmisten velkoja ja pysytteli itse piilossa. Eikä hänellä
muuta huolta ollutkaan kuin rahojen hyvä jakaminen. Antoi hän niistä
poliiseillekin, ja nämä jättivät hänet rauhaan.
Hän iloitsi kovin mielessään. Ja kun hänet sitten kuitenkin pantiin
kiinni, kehui hän oikeudessa, että rahat olivat sillä lihakkaalla
pölkkypäällä huonossa tallessa, ja minä panin ne liikkeelle, köyhiä
ihmisiä niillä auttaen.
Ja hänen puolustuksensa oli niin ilomielistä ja hyväntahtoista, että
valamiehet olivat vapauttamaisillaan hänet.
Tuomion julistettua hän kiitti oikeutta ja edeltäpäin sanoi karkaavansa.