Iltaseurassa Eropkinien luona, missä oli kaksi rikasta, morsiusiässä
olevaa neitiä, joita molempia Mahin hakkaili, oli hän suuresti
kunnostautunut laulussa, soitannollinen kun oli ja ylen ovela
pianolla säestämään. Laulun jälkeen hän rupesi kertomaan tarkkaan ja
totuudenmukaisesti - sillä hänellä oli erinomainen muisti — ja aivan
puolueettomasti ihmeellisestä pahantekijästä, joka oli käännyttänyt
pyövelin. Senvuoksipa Mahin taisikin niin tarkkaan ja puolueettomasti
kertoa kaikki, että oli aina aivan kylmä niitä ihmisiä kohtaan, joiden
kanssa joutui tekemisiin. Hän ei asettunut eikä osannut asettua toisten
ihmisten kannalle, ja juuri senvuoksi voi panna niin tarkkaan mieleensä
kaikki mitä ihmisille tapahtui, mitä he tekivät, mitä puhuivat. Mutta
Pelagejushkin oli erikoisesti herättänyt hänen huomiotaan. Hän ei
tosin syventynyt Stepanin sieluntilaan, mutta ehdottomastikin kysyi
itseltään: mikähän siinä miehessä oikein on? Vastausta löytämättä,
mutta vainuten siinä jotain mielenkiintoista, hän kertoi seurassa
koko jutun pyövelin käännyttämisestä ja myös tirehtöörin mainitsemat
eriskummaisuudet Pelagejushkinin käytöksessä, kuinka hän lukee
evankeliumia ja miten voimakkaasti vaikuttaa tovereihinsa. Mahinin
kertomus herätti yleistä huomiota, mutta suurimman vaikutuksen se teki
nuorempaan neiti Liisa Eropkiniin, 18-ikäiseen, vasta naisopistosta
päässeeseen neitiin, joka olojen ahtaassa valheessa kasvaneena oli
nyt herännyt tosielämän tietoisuuteen ja aivankuin vedenpohjasta
esille sukeltanut vetäen keuhkoihinsa elämän raikasta ilmaa. Hän
alkoi Mahinilta udella kaikkia erikoisseikkoja, miten ja mistä syystä
sellainen muutos oli voinut Pelagejushkinissa tapahtua, ja Mahin kertoi
mitä oli nimismieheltä kuullut Stepanin viimeisestä murhasta ja mitä
Pelagejushkin itse oli kertonut siitä, miten tuon hänen murhaamansa
hyvän naisen hellyys, nöyryys ja kuoleman halveksuminen olivat hänen
silmänsä avanneet ja miten evankeliumin lukeminen sitten oli hänet
herättänyt.
Neiti Liisa Eropkin ei voinut sinä yönä pitkään aikaan saada unta.
Hänessä oli useana kuukautena käynyt taistelu: toiselta puolelta
veti suurmaailman elämä luoksensa, johon suuntaan sisarkin olisi
tahtonut häntä johtaa, ja toiselta puolen oli hänen rakkaudessaan
Mahinia kohtaan suurena vaikuttimena halu parantaa hänet. Ja nyt pääsi
jälkimäinen vaikutin voitolle. Liisa-neiti oli jo ennenkin kuullut
kerrottavan murhatusta. Mutta nyt hän tämän kamalan murhan jälkeen
ja kuultuaan Mahinin kautta Pelagejushkinin kertomuksen sai pikku
seikkoja myöten tietää Maria Semjonovnan historian, ja se pani hänet
hämmästymään.
Liisassa heräsi intohimoinen halu olla samanlainen kuin Maria
Semjonovna. Hän oli rikas ja pelkäsi, että Mahin keimailee hänen
edessään rahojen vuoksi. Nyt hän päätti jakaa omaisuutensa köyhille ja
ilmaisi aikeensa Mahinille.
Mahin puolestaan oli tyytyväinen, kun tarjoutui tilaisuus osottaa
epäitsekkyyttä, ja niin hän sanoi Liisalle, ettei rakastanut häntä
rahojen vuoksi, ja Liisan jalomielinen päätös, jommoisena Mahin sitä
piti, oli liikuttanut häntä itseänsä. Pian alkoi Liisan ja isän välillä
sota omaisuudesta, joka oli äidinperintöä. Isä pani jyrkästi omaisuuden
jakoa vastaan. Mutta Mahin auttoi Liisaa. Ja mitä pitemmälle hän tähän
suuntaan meni, sitä paremmin alkoi ymmärtää tuota toista, hänelle
ennen niin vierasta henkisten pyrintöjen maailmaa, jonka oli oppinut
tuntemaan Liisassa.