Samassa yhteishuoneessa istui myöskin Vasili, joka oli taas joutunut
kiinni varkaudesta ja oli nyt tuomittu Siperiaan, ja vielä Tshujev,
joka oli hänkin rangaistussiirtolaan tuomittu. Vasili lauleli
kaiken aikaa kauniilla äänellään, tai sitten jutteli tovereilleen
seikkailuistaan. Tshujev taas joko työskenteli, ommellen vaatteita, tai
sitten luki evankeliumia ja psaltaria.
Stepanin kysymykseen, mikä oli ollut syynä hänen karkotukseensa,
selitti Tshujev olevansa karkoitettu Kristuksen totisen opin tähden,
sen tähden, että petolliset papit eivät kärsi kuulla niitä ihmisiä,
jotka elävät evankeliumin mukaan ja paljastavat heitä. Ja kun Stepan
kysyi, mikä on laki, selitti Tshujev hänelle lain olevan siinä, ettei
pidä rukoilla käsin tehtyjä jumalia, vaan rukoilla pitää ainoastaan
hengessä ja totuudessa, ja kertoi, miten oli tästä oikeasta opista
saanut tietää jalkapuolelta räätäliltä, maan jakoa toimitettaessa...
— Sanoppas, mitä seuraa pahoista töistä? — kysyi Stepan.
— Se on kaikki sanottu. Ja Tshujev luki hänelle Matt. XXV, 31. "Mutta
kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen
kanssaan, silloin hän istuu kirkkautensa valtaistuimelle. Ja hänen
eteensä kootaan kaikki kansat, ja hän erottaa ihmiset toisistaan,
niinkuin paimen erottaa lampaat vuohista, ja hän asettaa lampaat
oikealle puolelleen, mutta vuohet vasemmalle. Silloin kuningas sanoo
oikealla puolellaan oleville: 'Tulkaa, Isäni siunatut, ja omistakaa se
valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta
asti. Sillä minun oli nälkä, ja te annoitte minulle syödä; minun oli
jano, ja te annoitte minulle juoda; minä olin vieras, ja te otitte
minut huoneeseenne; olin alastonna, ja te vaatetitte minut; sairastin,
ja te kävitte katsomassa minua; olin vankeudessa, ja te tulitte minun
tyköni.' Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle sanoen: 'Herra, milloin
näimme sinua nälissäsi ja ruokimme sinua, tai janoissasi ja annoimme
sinulle juoda? Ja milloin näimme sinut vieraana ja otimme sinut
huoneeseemme, tai alastonna ja vaatetimme sinut? Ja milloin näimme
sinun sairastavan tai olevan vankeudessa ja tulimme sinun tykösi?' Niin
Kuningas vastaa ja sanoo heille: 'Totisesti sanon minä teille: kaikki,
mitä olette tehneet yhdelle näistä pienimmistä veljistäni, sen olette
tehneet minulle.' Sitten hän myös sanoo vasemmalla puolellaan oleville:
'Menkää pois minun tyköäni kirouksenalaisina siihen ijankaikkiseen
tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleilleen. Sillä
minun oli nälkä, ettekä antaneet minulle syödä; minun oli jano, ettekä
antaneet minulle juoda; minä olin vieras, ettekä ottaneet minua
huoneeseenne; olin alastonna, ettekä vaatettaneet minua; sairaana
ja vankeudessa, ettekä käyneet minua katsomassa.' Silloin hekin
vastaavat sanoen: 'Herra, milloin näimme sinut nälissäsi tai janoissasi
tai vieraana tai alastonna tai sairaana tai vankeudessa, emmekä
palvelleet sinua?' Silloin hän vastaa heille ja sanoo: 'Totisesti
sanon teille: kaikki, mitä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä
pienimmistä, sen olette jättäneet tekemättä minulle.' Ja nämä menevät
pois ijankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat ijankaikkiseen
elämään."
Vasili oli istunut permannolle Tshujevin viereen lukemista
kuuntelemaan. Nyt hän nyykäytti hyväksyvästi kaunista päätään.
— Oikein, — sanoi hän päättävästi, — menkää senkin vietävät
ijankaikkisiin vaivoihin, ketään ette ole syöttäneet, aina vain olette
muita ryöstäneet. Niin teidän pitikin käydä. Nikodeemusta minä pidän
suuressa arvossa, — lisäsi hän, kehuakseen omia tietojaan.
— Eikö sitä anteeksiantamusta sitten olekaan? — kysyi Stepan, kuultuaan
lukemisen ja äänettömänä antaen pörröisen päänsä vaipua kallelleen.
— Maltahan vähän, — sanoi Tshujev Vasilille, joka herkeämättä löpisi
siitä, kuinka rikkaat jättävät kulkijainta ruokkimatta ja vangittua
lohduttamatta.
— Etkö malta suutasi tukkia, — toisti Tshujev, evankeliumin lehtiä
selaillen. Löydettyään hakemansa paikan Tshujev silitti suurella,
vankilassa vaalenneella, voimakkaalla kädellään lehdet suoriksi.
— Ja kaksi muuta, jotka olivat pahantekijöitä, vietiin hänen kanssaan
surmattavaksi, Kristuksen kanssa, näet, — alkoi Tshujev. — Ja kun
saapuivat paikalle, jota sanotaan Pääkallon paikaksi, niin siellä
he ristiinnaulitsivat hänet sekä pahantekijät, toisen oikealle ja
toisen vasemmalle puolelle. Mutta Jeesus sanoi: "Isä, anna heille
anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä tekevät." Ja kansa seisoi ja
katseli. Ja hallitusmiehetkin ivasivat häntä ja sanoivat: "Muita
hän on auttanut, auttakoon nyt itseänsä, jos hän on Jumalan valittu
Kristus." Myöskin sotamiehet, pilkkasivat häntä, menivät hänen luokseen
ja tarjosivat hänelle hapanta viiniä ja sanoivat: "Jos sinä olet
juutalaisten kuningas, niin auta itseäsi." Oli myös pantu yläpuolelle
häntä päällekirjoitus: "Tämä on juutalaisten kuningas." Niin toinen
pahantekijöistä, jotka siinä riippuivat, herjasi häntä: "Etkö sinä
ole Kristus? Auta itseäsi ja meitä." Mutta toinen nuhteli häntä,
vastasi ja sanoi: "Etkö sinä pelkää edes Jumalaa, sinä, joka olet
saman rangaistuksen alaisena? Me tosin kärsimme oikeutta myöten, sillä
me saamme mitä tekomme ansaitsevat; mutta tämä ei ole mitään pahaa
tehnyt." Ja hän sanoi: "Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi."
Niin Jeesus sanoi hänelle: "Totisesti minä sanon sinulle: tänään olet
minun kanssani oleva paratiisissa."
Stepan ei sanonut mitään ja istui ajatuksiinsa vaipuneena, ikäänkuin
olisi kuunnellut, mutta sanaakaan enää kuulematta siitä, mitä Tshujev
vielä lisäksi luki.
Sitäkö se usko siis olikin! Pelastuivat ainoastaan ne, jotka ovat
ravinneet köyhiä, käyneet vangittujen luona, mutta helvettiin joutuivat
ne, jotka jättivät sen tekemättä. Ja sittenkin, rosvo katui vasta
ristillä, mutta pääsi paratiisiin. Stepan ei tässä kohden huomannut
mitään ristiriitaisuutta, vaan päinvastoin oli toinen asia toista
tukemassa: se, että laupeaat pääsevät taivaaseen, mutta kovasydämiset
helvettiin, se tarkoitti, että kaikkien on oltava laupeita, mutta
se, että Kristus antoi rosvolle anteeksi, se merkitsi vain, että
Kristuskin oli laupeas. Kaikki tuo oli Stepanille perin uutta, hän vain
ihmetteli, kuinka se oli saattanut olla näihin asti hänelle peitossa.
Ja hän alkoi viettää vapaata aikaansa aina Tshujevin seurassa,
kysellen ja kuunnellen. Hän pääsi näin perille siitä, että koko opin
yleinen tarkoitus oli tehdä ihmiset veljeksiksi, panna ne rakastamaan
ja säälimään toisiansa, jolloin kaikki on kääntyvä parhain päin, ja
kuunnellessaan hän muisteli niinkuin jonakin unohtuneena ja tuttuna
kaikkea sitä, mikä tätä oppia kannatti, ja taas antoi mennä korvainsa
ohi sen, mikä ei oppiin sopinut pitäen sitä oman ymmärtämättömyytensä
syynä. Ja siitä ajasta alkaen Stepan muuttui toiseksi ihmiseksi.