Siinä kylässä, mistä räätäli oli kotoisin, oli viisi rikasta
talonpoikaa tilanhaltijalta vuokrannut 1100ruplasta 105 desjatinaa
pikimustaa lihavaa peltomaata ja antoivat sitä maattomille talonpojille
kelle 18, kelle 15 ruplasta. Ei mikään maa mennyt 12 ruplaa alemmasta
hinnasta, joten voitto oli suuri. Ostajat ottivat omiin nimiinsä 5
desjatinaa kukin, ja saivat siten maan ilmaiseksi. Kauppaa tehdessä
kuoli yksi osakas talonpoikain joukosta, ja he tarjosivat nyt
räätälille tilaisuuden tulla toveriksi.
Kun vuokraajat alkoivat jakaa maata keskenään, kieltäytyi räätäli
ottamasta ryyppyä, ja kun puhe tuli siitä miten paljon kullekin
annettaisiin maata, sanoi räätäli, että maata on jaettava tasamäärin
jokaiselle, ettei saa ottaa vuokraajilta liikaa maksua, vaan ainoastaan
minkä verran kunkin osalle tulee.
— Kuinka sinä niin päättelet?
— Olemmeko me mitään pakanoita? Herrat voivat niin menetellä, mutta me
olemme kristityitä. Semmoinen on Kristuksen laki.
— Missä se semmoinen laki luetaan?
— Evankeliumin kirjassa se luetaan. Tulehan sunnuntaina käymään, niin
luetaan ja puhellaan asiasta.
Ja sunnuntaina tuli kolme heistä räätälin luo. Hän alkoi heille lukea.
Viisi lukua Mateuksesta luettuaan he alkoivat keskustella. Kaikki
kuuntelivat, mutta ainoastaan Ivan Tshujev otti luetun onkeensa,
ja otti siihen määrään, että alkoi kaikessa elää Jumalan tahdon
mukaisesti. Ja kaikki hänen kotolaisensa elivät samalla tavalla.
Liikamaasta hän luopui, ja otti ainoastaan osuutensa.
Ja muut alkoivat käydä räätälin ja Ivanin luona, ymmärsivät asian,
heittivät tupakoimisen, juomisen, kiroilemisen, ja rupesivat toinen
toistaan auttamaan. He jättivät pois myös kirkonkäynnin ja veivät
papille takaisin jumalankuvat. Sellaisia taloja oli 17, kaikkiaan 65
henkeä. Ja pappi säikähti ja kanteli arhiereille. Arhierei mietti
asiaa, ja päätti lähettää kylään arhimandriitti Misailin, entisen
uskonnonopettajan lyseosta.